Animevuosi 2025
Katsottuja sarjoja oli 7, joista hyviä 4. Viime vuonna hyviä sarjoja oli 5, eli tässä ei isoa muutosta, mutta katsoin silloin yhteensä 18 sarjaa. Vuosi sitten kirjoitin ”Voi olla, että tämä alle 20 sarjaa tulee olemaan vakiomäärä myös tulevina vuosina. ”
Mutta en kyllä arvannut että alle 10 sarjaa menisin. Osa varmasti johtuu siitä, että jatkokaudet jäävät katsomatta kun ensimmäiset kaudet jäävät entistä enemmän väliin. Mutta suurin osa selittyy rutiineilla: Iltaisin ei tule katsottua telkkaria. Kun lapsi on nukahtanut, luen vähän aikaa manwhaa kännykältä tai katson jotain videopelistreamiä ja nukahdan. Jos on joku muu hetki omaa aikaa, luen luultavasti kirjaa.
En halua joustaa kirjojen lukemisesta, pääsin siinä onneksi 50 kirjaan vuodessa. Itse asiassa luin 4 japanilaista kirjaa viime vuonna, eli saman verran kuin hyviä animesarjoja. Eli jos haluaisin pitää blogia aktiivisempana, voisin blogailla japanilaisista kirjoista. Blogaisin tietysti Japanin matkailusta, jos sinne tulisi lähdettyä. Blogaaminen on kuitenkin yllättävän aktiivista tekemistä, tarvitsisi viinilasin tai pari kylkeen, ja sellaiset hetket ovat vielä harvemmassa. Joten katsotaan jaksanko kirjoitella kirjoista. Tai edes suosituksen arvoisista manwhoista. Psykologia- saati coniblogauksiin palaamiseen on iso kynnys.
Mutta tämä on animevuosiblogaus, joten tässä vuoden hyvät animet:
- Kidou Senshi Gundam GQuuuuuuX
- Akuyaku Reijou Tensei Oji-san
- Sono Bisque Doll wa Koi wo Suru 2
- Grand Blue 2
Vuoden parhaan animen valitseminen tästä joukosta on melko helppoa. Kaksi sarjaa oli tosi hyviä, mutta jatkokausia, ja yksi oli lähinnä niche-genressään hyvä.
Gundam tuo aina jotain uutta pöytään. Ja itse asiassa ensimmäistä kertaa vuoden anime -palkinnon saajaa. Suisei no Majo ei ollut hyvissä, ja Iron Blooded Orphansin vuonna oli muita aivan liian paljon erinomaisia sarjoja. GQuuuuxissa oli lähdetty tyyli edellä, mutta myös perusraameissa oli uutta tuulahdusta vaihtoehtoisuniversumi-lähestymisen takia. Rakkausriitelevä päätyttöpari ei sinänsä ollut uutta Suisei no Majon jälkeen, mutta oli siinäkin potkua. Ja se, että tarina oli pakattu toimivasti 12 jaksoon, on myös arvokasta ja taiteen laji. Ja kaikesta huolimatta homma tuntui edelleen Gundamilta. Meillä oli noh, gundameita, jotka taistelivat sekä pienesti että todella isosti. Päähenkilömme joutuivat omista pikkupiireistään isoihin piireihin.
Voisi sanoa, että Gundam voisi helposti jumahtaa vanhaksi, väsyneeksi nostalagiakuvioksi. Ja tavallaanhan se onkin: SEEDin poikien seikkailut eivät ole loppuneet, saati sitten edes Amuro Rayn. Eivätkä näköjään myöskään veriorvot saa lepoa, viime vuonna näkyy tulleen siitäkin leffa. Siksi onkin erittäin hyvä ja tärkeää että GQuuuxin kaltaisia sarjoja tulee.
Ei kommentteja ;___;