Fate/Zero

Pettymys. Juuri ja juuri pystyn listaamaan Fate/Zeron keskinkertaisiin. Hyviä kohtia nähtiin vain vilahdukselta ja kokonaisuus oli toimimaton paketti.

Ensimmäisestä kaudesta kirjoitin:

Teknisesti ei loppunut, käytännössä kyllä sillä maailmanlopun todennäköisyys nousee pitkällä aikavälillä, eikä voida varmasti tietää tullaanko tälle näkemään jatkoa. Kolme kuukautta on lähellä ikuisuutta.

Tällä kertaa selvittiin ja sarja saatiin loppuun.

Jännää miten Sakuran kohtalolla ei mässäilty sen enempää.

Tämä oli sarja oli pettymys. Luultavasti se johtuu siitä, että Urobuchille ei sovi tämänkaltainen tarina. Fate/Stay Nightissä toki jutellaan ja pohditaan asioita, mutta Nasun pohdinnat eivät ole samanlaisia. Ne ovat osa hänen luomansa maailman sisäisiä sääntöjä ja vahvistavat sitä. Urobuchi ei ole tähän maailmaan päässyt sisälle. Hänen pohdintansa sopivat Saya no Utaan ja Madokaan. Itseasiassa pohdinnat eivät kuulu Fate/Zeroon, koska se on battle royale ja battle royalea me haluamme. Nyt saamme nauttia jutteluista, jotka eivät sovi ollenkaan tähän maailmaan eivätkä muutenkaan ole Urobuchin parasta jälkeä. Ne vähätkin toimintakohtaukset saadaan torpattua kun aletaan murehtimaan syntejä syviä kesken taistelun.

Ei lisättävää, paitsi että taisteluiden torppaukset olivat ehkä jopa pahempia kakkoskaudella. Kakkoskaudella en jaksanut edes kiinnittää huomiota siihen noudatetaanko Nasuversen sääntöjä.

Mutta kyllä niitä onnistuneitakin kohtauksia löytyy ja jakso 11 oli varmaan vuoden parhaimpia yksittäisiä jaksoja. Tämä kohtaus toimi sen takia, että sillä ei ollut mitään tekemistä henkilöiden tai tarinan kanssa vaan oli hyvä yleismaailmallinen pohdinta johtajuudesta. Kotominen ja Kultsun juttelu jaksossa 12 ei toiminut, koska se koitti olla yleispätevä pohdinta, mutta kuitenkin hahmoihin sidottu. Harmi vaan että hahmot ovat tuttuja eikä kyseinen dialogi sopinut heidän suuhunsa ollenkaan ja käteen jäi lähinnä tympääntynyt ja kiusaantunut olo. Lisäksi siinä rikotaan Fate maailman sääntöjä räikeästi kun Command Spellit ilmestyvät. Sääntörikkomuksia sarjassa riittää. En ole niin fanipoika että niistä pahoittaisin mieleni, mutta kyllä ne kuvastavat Urobuchin välitinpitämättömyyttä ja herättävät kysymyksen eikö hänen olisi parempi kirjoitella omia juttujaan vapaasti kuin koittaa sovittaa niitä valmiiseen muottiin?

Jakso 11 jäi valitettavasti koko roskan parhaaksi jaksoksi. Rider vs Archer ei päässyt eeppisiin mittoihin ja tuota oliko siinä edes muita tappeluita? Jos oli niin puhuvat päät onnistuivat pilaamaan ne. Keskustelut eivät myöskään parantuneet jaksosta 11 vaan siinä käydyt keskustelut lähinnä varmistettiin ja todettiin seuraavissa jaksoissa. Tämä ristiriitaisuuden puuttuminen voitaisiin laskea ansioksi, mutta valitettavasti odotan Uroburgerilta enemmän. Onneksi Uroburger oli Uroburger osoittaessaan rakkautensa hahmoja kohtaa. Lähinnä äitienpäivän jakso, eräs kuristamisepisodi ja tietysti hahmojen kuolemat.

You’ll always be my only king ;_______;

Ehkä mielenkiintoisin asia oli Rider x Waver. Miksi? Koska se oli täyttä fujoshi pandering yaoishittiä. Tätä parivaljakkoa tungettiin joka väliin. Hahmot olivat toki toimivia ja hyviä, mutta he saivat selvästi ruutuaikaa, mikä ei aivan välttämätöntä varmaan olisi ollut. En ole ranobea lukenut, mutta uskaltaisin arvata, että tämän parin painottaminen lienee animen erikoisuus. Eihän fujoshien miellyttämisessä mitään uutta ole, mutta ei sitä ole yleensä nasuversessä harrastettu. Tämä seikka ei olisi myöskään varmaan tarttunut silmääni, mutta kun myös muissa kauden sarjoissa oli havaittavissa samaa fujoshien viihdyttämistä (Lupin, Moeretsu, EVOL, Apollon, Nyaruk ). Yhdessä ircin viisaiden kanssa vähän aavistelimme, että onko seuraava trendi yaoiparitusten huomioon ottaminen täysin avoimesti myös sarjoissa johon ne eivät ennen ole kuuluneet.