Julkaistu lokakuussa 2012

31.10.2012 julkaissut -yde

Chuunibyou

Chuunibyou on nyt kovassa huudossa kiitos animesarjan Chūnibyō Demo Koi ga Shitai!. Aikaisemmin chuunibyouta on esitelty sellaisissa mestariteoksissa kuin Ore no Imouto ja Steins;Gate. Minulta on toivottu tämän ilmiön analysointia, sillä chuunibyouhan tarkoittaa vapaasti suomennettuna kasiluokkalaisen syndroomaa ja sitä on luonnehdittu mielenterveyshäiriöksi. Voin heti alkuun todeta, että sitä se ei ole, koska se on ainakin näillä kolmella esimerkkihenkilöllä tietoista toimintaa. Eikä japaninkielisen kirjoitusasun 中二病-kanji (ilmeisesti) liity psykiatrisiin mielenterveyshäiriöihin. » Lue loppuun

29.10.2012 julkaissut -yde

Syksy 2012 Alku

  1. Tonari no Kaibutsu-kun
  2. Btooom!
  3. Busou Shinki
  4. Chuunibyou Demo Koi ga Shitai!
  5. Girls und Panzer
  6. Hidamari Sketch x Honeycomb
  7. Initial D Fifth Stage
  8. JoJo’s Bizarre Adventure
  9. Jormungand Perfect Order
  10. K
  11. Little Busters!
  12. Magi – Labyrinth of Magic
  13. Onii-chan Dakedo Ai Sae Areba Kankei nai yo ne
  14. Psycho-Pass
  15. Sakurasou no Pet na Kanojo
  16. Seitokai no Ichizon

Dropped:

  • Code:Breaker
  • Robotics;Notes

Jatkavat:

24.10.2012 julkaissut -yde

Väkivaltaviihde

Väkivaltaviihteellä on vaikutuksia, tai ainakin näin väitetään Mediakasvatus-seuran julkaisussa ”Median vaikutukset nuoriin ja lapsiin”. Koska kyseinen kirja oli kehityspsykologian tenttikirjallisuutena, on se todennäköisesti suhteellisen luotettavaa tavaraa, vaikka nimi antaisikin olettaa jotain kukkahattuilua. Julkaisussa on paljon mielenkiintoista kamaa esimerkiksi siitä, aiheuttaako se Modern Warfaren pelaaminen kouluammuskeluita. Tämän blogin kannalta kuitenkin mielenkiintoisinta on se, mitä löytyy kirjan luvusta ”väkivallan esitystavalla on merkitys”. Alla on suora lainaus kirjan sivuilta 90–91.

» Lue loppuun

12.10.2012 julkaissut -yde

Kustannuslaskenta 3 – Palkitseminen

Aikaisemmin tuli sivuttua sitä, miten työntekijöille maksetaan: ovatko he kuukausipalkalla vai maksetaanko heille tehdyn työn mukaan eli esimerkiksi per piirretyt kuvat. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos teillä on tiedossanne täydellinen palkitsemisjärjestelmä, jossa ei ole porsaanreikiä ja joka parantaa työntekijöiden tuottavuutta ja työhyvinvointia, niin sille olisi suurta kysyntää. » Lue loppuun

8.10.2012 julkaissut -yde

Animekliseet

Ylilaudan /a/:ssa on taas SE lanka. Joku voisi kai kutsua noita animekliseitä termillä ”trope” TV Tropes -sivuston mukaan. Kirjallisuustieteiden puolella ne ovat kaiketi narratiivisia elementtejä, jos Azuma Hirokia uskoo. Ei keskitytä siihen tällä kertaa vaan käydään esimerkein läpi mistä on kyse.

Kyseessä ei ole itkulanka siitä kuinka anime on kliseistä ja itseään toistavaa kuraa, jossa on luovuuden puutetta. Tosin luultavasti siellä on muutama uudempi ystävä, joka saattaa näin luulla. Kyseessä on kuitenkin sivistämistarkoitukseen tehty lanka, jossa vaihdetaan tietoja. Noiden animekliseiden tunteminen kun on aika olennaista jos haluaa animea katsoa. Näissä piireissä on myös tapana nauraa itselleen.

Kyseessä ei ole animen omasta erikoisesta jutusta, vaan kliseitä löytyy kaikista viihdemuodoista. Villin lännen leffoissa jos hahmolla on hanskat niin hän on pelkuri. Scifissä on omat juttunsa. Eräs syy miksi sanoin että Cowboy Bebop ei ole animea onkin se, että se käyttää hyödyksi noiden viihdemuotojen kliseitä eikä niinkään animen omia erikoisuuksia. Harmittavan usein näkee näkee että animekliseitä tulkitaan länsimaisten näkökulmien kautta, mikä on virhe, koska anime on oma juttunsa, ja muutenkin heiltä on jäänyt hahmottamatta että japanilaiset ovat japanilaisia eikä animea ole tehty heitä varten. Niitä animen omia erikoisuuksia tulee esille hyvin edellämainitun kaltaisissa langoissa tai sitten ihan katsomalla sitä animea riittävän suuren määrän.

Animessa nämä kliseet/tropeet/narratiivisuus on kuitenkin aivan omalla tasollaan. Se johtuu siitä että lähdemateriaalina on manga. Sarjakuvien kohdalla on keskeistä, että saadaan kerrottua mahdollisimman paljon mahdollisimman vähin ruuduin. Sarjakuviinkin perehtynyt Kemppinen kirjoittaa, että hyvällä piirtäjällä menee vain kaksi ruutua sen kuvaamiseen, että roistoa lyödään, naista tartutaan kädestä ja ovelle ilmestyy konepistoolimies. Kolmas ruutu ikään kuin hahmottuu siihen mukaan.

Kliseen alkuperän jäljittäminen on hankalaa. Macross Frontier nosti Kirah~ pinnalle, mutta luultavasti joku 80-luvun idoli sen ensimmäisenä teki. Putinin propagandakoneisto luultavasti väittäisi Putinin keksineen sen.

Manga on erittäin hioutunutta ja tiivistynyttä kerronnan muotoa. Sitä on sujuvaa lukea siksi että yhdessä ruudussa on paljon tietoa. Lukeminen ja tarinan kulku olisi hidasta ja tuskaista jos ruutuja olisi monia. Tsunderehahmon kuvaamiseen ei tarvita kuin twintailsit ja yksi änkyttävä ”b-b-baka”-lause punastuksineen ja turpaanvetoineen. Tämä onnistuu yhdessä ruudussa. Jäljellä olevat sivut voidaan käyttää johonkin muuhun.

Japanin kieli myös vakiintuneine sanontoineen helpottaa. ”Tadaima” niin kaikki ovat heti kärryillä, että nyt se tyyppi saapui kotiin. ”Itadakimasu” ja tiedetään että nyt aloitellaan syömistä. Piirroksella voi vahvistaa viestiä tai sen voi käyttää johonkin muuhun. Keskeistä on, että noihin sisältyy valtavasti pakattua tietoa.

Mutta jos palataan animen pariin. Langan aloituksessa on tuo juomisen jälkeinen PHAAAW-juttu. Otetaan esimerkiksi tietysti Neon Genesis Evangelion. Misaton hahmohan on seksikäs supermimmi, ajaa urheiluautolla, upseeri, ison organisaation johtaja, älykäs, menestynyt, itsenäinen ja aikuinen nainen. Ympäristö on maailmanlopun jälkeinen teknologiakaupunki jonne demoniset enkelit hyökkäilevät. Ja sitten Misato avaa oluen himassa ja tokaisee PHAAAW. Miljöö muuttuu kotoisaksi, sielläkin eletään ihan normaalia elämää niin kuin Tokiossa ennen. Misato saa erittäin arkisen leiman, vähän sellaista vanhaa ja miesmäistä tyyliä, eli tämä monipuolistaa hänen hahmoaan ja tekee hänestä läheisemmän, koska hänkin on siis kuitenkin tavallinen ihminen. Ja tämän kaiken kuvaamiseen meni se muutama sekunti. Hyvin tehokasta tiedon välittämistä erittäin lyhyessä ajassa.

Tuoreempana esimerkkinä voisi ottaa sellaisen sarjan kuin Puella Magi Madoka Magica. Siinä käytetään tehokkaasti vaihto-oppilas-klisettä hyväksi. Alussa sitä käytetään aivan perinteisesti viestimään hahmojen yhteydestä, että tästä heidän yhteinen taipaleensa nyt alkaa kun mystinen vaihto-oppilas saapuu. Tämäkin on riittävää, katsoja on heti kärryillä mikä on homman nimi ja jää odottamaan mitä tästä nyt seuraa. Ei tarvitse turhaan miettiä tai käyttää aikaa siihen, että Madokan ja Homuran ensiyhteyttä alettaisiin jollain muulla tavalla rakentaa ja perustella. Animen varsinainen ansio tämän kliseen osalta tulee kuitenkin siinä kun aletaan aikamatkailulla leikkimään ja vaihto-oppilas saapuu -kohtaus toteutetaan useaan kertaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään dekonstruktio, koska vaihto-oppilas saapuu -kohtauksia on pöllytetty ennenkin. Kyse on siitä että Madoka tekee sen harvinaisen erinomaisesti. Vallankumouksesta puhumisella paljastaa lähinnä alhaiset voimatasonsa.

Pidätkö tätä luovuuden puutteena? Mada mada dane

Yllä olevan kuvan taisteluposeeraus on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka nämä kliseet ovat itse asiassa erittäin monipuolisia ja kuinka niitä voidaan hyödyntää eri kontekstissa. Kaikkihan noista screenshoteista eivät suinkaan ole toimintasarjoista. Mukana on hyvin paljon komediasarjoja ja sitten jotain siltä väliltä. Komediassa tietysti parodioidaan joko ylilyönnillä tai laittamalla täysin sopimaton hahmo tekemään tuota iänikuista poseerausta. Jossain tilanteissa, esimerkiksi noissa Gundameissa, on kyseessä kunnianosoitus alkuperäiselle sarjalle. Välillä sillä vain viestitään ”shit just got real”. Tuolla samalla kliseellä voidaan siis luoda hyvinkin komediallinen tai hyvinkin harras ja vakava tilanne. Joissakin sarjoissa sillä on vain tarkoituksena laajentaa hahmoa, kuten vaikkapa Kaze no Stigmassa piti sille tsundere ojou-samalle saada vakavasti otettavaa taistelupuolta enemmän.

Nämä kliseet/tropeet/narratiiviset elementit tulee tuntea tai menettää animen katsomisessa paljon. Ja tämän takia ulkopuolisten on niin vaikea päästä animeen sisälle. Se ei johdu pelkästään siitä että anime käyttää japanilaisia viittauksia, vaan se lisäksi on erikoistunut sisällään niin pitkälle, että pelkällä Japanin kulttuurin tuntemuksella sen sisälle ei pääse. Starter level -animella viitataankin sellaisiin sarjoihin, jotka käyttävät mahdollisimman vähän näitä elementtejä. Jokainen genre seuraa lisäksi omaa kieltään, mutta niitä sotketaan ja niitä vilisee koko ajan ristiin, eli pelkästään yhden genren tuntemus ei ole riittävää.

Mutta jos siis animen katsojat käsittelevät tällaista tiivisti pakattua tietoa ja tarvitsevat laajat tuntemuksen eri elementeistä, niin kysehän on silloin vaativasta ja monimutkaisesta henkisestä prosessoinnista. Niin tästähän on tuo Saiton Tamaki burgeroinnut jos joku vielä muistaa.

TL;DR Learn to anime, get on my level, back to basics

5.10.2012 julkaissut -yde

Kustannuslaskenta 2

Kuivasta otsikostaan huolimatta aihe on ilmeisesti kiinnostava. Tämä on todella suotavaa, koska kustannuksien ja niiden ymmärtäminen helpottaa elämää aika paljon. Varsinkin jos sitä osaa soveltaa henkilökohtaisella tasolla. Hyvätuloisillakin voi olla ongelmia rahojen riittämisen kanssa, jos ei osaa hahmottaa asioiden oikeita kustannuksia. » Lue loppuun

2.10.2012 julkaissut -yde

Kesä 2012 päätös

Hyvät:

  • Jinrui wa Suitai Shimashita
  • Kokoro Connect
  • Oda Nobuna no Yabou

Keskinkertaista:

  • Joshiraku
  • Tari Tari
  • Utakoi
  • Sword Art Online

Huonot:

  • Dakara Boku wa, H ga Dekinai
  • Muv-Luv Alternative: Total Eclipse
  • Rinne no Lagrange S2
  • Accel World

Täyttivät odotukset:

  • Kyoukai Senjou no Horizon II
  • Dog Days S2
  • Yuru Yuri♪♪

Ei jatkoon:

  • Koi to Senkyo to Chocolate
  • Campione
  • Arcana Famiglia
  • Kono Naka ni Hitori Imouto ga Iru » Lue loppuun