Pariisi

Valitettava fakta on, että Japani on melkoisen rasistinen maa. Yamaton ulkopuoliset levittävät kaikkea pahaa, minkä takia rajat on pidettävä kiinni. Korona-aikaan Japaniin ei ole ollut mitään asiaa, eikä tätä kirjoittaessa ole tiedossa, milloin rajat avautuvat. Tähän päälle vielä Venäjän ylilentokielto, jolloin lentoaika Japaniin pitenee vähintään parilla tunnilla. Jos yleensä Japanin matkan lentoliput on napannut 550€, nyt halvin näyttäisi olevan 699€. Jos siis omaa jonkun hyväksyttävän syyn päästä Japaniin, mihin esimerkiksi vaihto-opiskelu ei ole lukeutunut pitkään aikaan. Japanin portit vaikuttavat siis olevan kiinni, mikä avuksi?

Onneksi Suomi ei ole Euroopan ainoa weeaboo-kansa. Ranskalaiset ovat myös kunnostautuneet Japanin ihailussa. Tämä on toki ollut tiedossa pitkään, kirjahyllystäni löytyy varmaan 15 vuotta vanha ranskaksi dubattu Gundam Seed -DVD, jonka isäukko toi työmatkalta tuliaisena teini-vahvimmalle. Voisiko siis Ranska toimia näin koronavuosina Japanin korvikkeena?

Pariisista oli saatavilla tuontioluita Japanista. Hinnasta voi päätellä mikä tässä kuvassa oli tuontitavaraa ja mikä Tsekeissä pantua.

Vastaus on kyllä. Pariisin matkan piti olla perus checklist-reissu eli “tuleepahan nyt käytyä”. Tarkempi perehtyminen kuitenkin osoitti, että Pariisissa ei ole ainoastaan 4 kappaletta Uniqlo-kauppoja, vaan myös alue jota kutsutaan nimellä “Little Tokyo”. Tämä on ehkä vähän liioittelua, mutta tietylle alueelle oli kerääntynyt joukko ihan oikeita japanilaisravintoloita ja -kauppoja.

Ja siis ihan oikeita japanilaisravintoloita. Ei mitään Tokyo55 tai Gaijin yms fuusiokeittiöitä, joissa sotketaan teriyakia, wasabia ja yuzua ruokiin ja sanotaan japanilaisruuaksi. Enkä tarkoita nyt myöskään sushia. Sushia ei ole viitsinyt pitää japanilaisena ruokana pitkään aikaan, koska se on kiinabuffetien perussettejä. Japanissa sushi on joko hienossa sushiravintolassa, jossa rööki haisee ja kokki tuijottaa vihaisena, tai se on kaitenzushia, jossa hihnalta voi tilata vaikka ranet pöytään. Kokemus on hyvin erilainen, mikä on omalla kohdalla aiheuttanut sen, että sushia ei yleensä miellä japanikokemukseksi.

Sushilla tulee käytyä 2 viikon Japanin reissulla ehkä max 2 kertaa. Yleensä reissulla lounas näyttää tältä.

Pariisin kortteleissa oli sen sijaan tarjolla udonia, raamenia, currya, donburia ja onigireja eli sitä hyvää ja edullista japanilaista mättöruokaa. Lempiherkkua sashimia ei valitettavasti ollut ainakaan näkyvästi tarjolla. Suosituimpiin japanilaisravintoloihin oli niin pitkät jonot, että ne jäivät kokematta. Sushimestojakin tietysti oli, mutta nekin jäivät kokematta. Tiskillä syöty pikainen udon oli todella lähellä aitoa japanikokemusta, varsinkin kun ympärillä puhuttiin japania.

Hyvinkin mielenkiintoista oli tosiaan se, että kuudesta ravintolasta missä kävimme, kolmessa pystyi kommunikoimaan japaniksi ja yhdessä sai menun japaniksi. En tiedä miten ihmeessä, onko Ranska japanilaisten ykkösvaihtokohteita vai olivatko tulevat taiteilijat hakemassa inspiraatiota? Ja sitten koko muu selvästi-ei-japanilainen henkilökuntakin ryhtyi käyttämään japania? Vai niin kovia faneja että kukaan ei itse asiassa ollut japanilainen vaan tämä oli yhteisesti sovittu juttu?

Uniqlon lisäksi Pariisista löytyi Book-Offeja. Japaninkielinen valikoima oli melko suppea, eikä figuurejakaan ollut hirveästi esillä. Ranskan kielellä mangaa kuitenkin löytyi ja väkeä tuntuivat ne kiinnostavan. Muji löytyy myös, mutta sehän nyt on Suomessakin. Lisäksi löytyi japanilaisia supermarketteja, joiden valikoima ei jättänyt kylmäksi. Olueiden kohdalla löytyi ihan tuontitavaraa, joskin aika suolaiseen hintaan, ja kaki no taneja kyytipojaksi.

Lisäksi Pariisissa on tietysti Versailles, tuo Berubaran päämesta. Valitettavasti animessa näkyy lähinnä pari päärakennusta, enkä löytänyt mitään pyhiinvaellusopasta Berubaran tiimoilta Versaillesiin. Tietysti Marie Antoinetteen pääsee perehtymään, mutta Lady Oscarin tauluja en havainnut Versaillesin saleissa.

TL;DR: Pariisissa pärjää vaikka viikon syömällä joka kerta eri japanilaisessa ravintolassa.

Twitter-ketjusta voi tsekata enemmän kuvia.

Sinisellä merkitty Rue-Sainte-Anne -katu, jolle Pariisin ”Little Tokyo” keskittyy. Punaisella Book-Off. Korostettuna Kioko eli japanilainen ruokakauppa, jossa oli iso sake-valikoima. Aki-ketjulla oli leipomo, ravintola ja kahvila. Kartassa näkyy noin neljännes japanilaisista asioista mitä alueella oli. Cool Japankin oli juttu.

Japani selkeästi inspiroi myös ihan peruskahviloiden nimiä. Sopii hyvin puistoon jossa oli kirsikankukkia.