Kevät 2019 Alku
Katsomislistalla
- Fruits Basket
- One Punch Man S2
- Kimetsu no Yaiba
- Kono Oto Tomare!
- Isekai Quartet
- Carole & Tuesday
- Hitoribocchi no Marumaru Seikatsu
- Sarazanmai
- Sewayaki Kitsune no Senko-san
- Kenja no Mago
Dropped
- Bokutachi wa Benkyou ga Dekinai
- Fairy Gone
Jatkavat
- Tate no Yuusha
- Dororo
Kevätkausi näyttää todella ohuelta, sillä montaa sarjaa ei ole listalla. Valoa tuo lähinnä Fruits Basket, jonka olen listannut top9-animeihin. Kyseessä on siis parhain shoujosarja koskaan. Saa nähdä pystyykö uusintaversio samaan. Alkuperäinen animehan teki melkoisia erotuksia mangaan verrattuna niin kuin siihen aikaan oli tapana, osa hyviä ja osa huonoja. Nykyään ollaan ehkä liiankin uskollisia mangalle. Toinen kauden pelastaja on Ikuharaa, josta tosin pitää vähän jännätä, että onko Sarazanmai pingviini (hitti) vai karhu (huti). Uusi Utena-tason teos se ei taatusti ole.
One Punch Man ei ole kautta pelastava teos, vaikka kyllähän sitä katsoo. Vuoden anime -hehkutukset ovat takana päin kun menoon on tottunut ja studion vaihdos ei varsinaisesti laatua parantanut. Eikä tarinankaan puolella ole odotettavissa kovin hyvää menoa, ellei Garon hahmosta tykkää erityisen paljon.
Fairy Gone näytti ihan hyvältä paperilla, mutta joku tökkii ja pahasti. Tuntuu että ohjaus on tehty vähän vasemmalla kädellä, hahmot teleporttailevat ja kaikki on sekavaa. Yksinkertaisiin keskusteluihin käytetään kolme kertaa enemmän aikaa kuin tarvitsisi. Summa summarum, kun kolmosjaksossa kerrottiin homman pääjuoni, ja ei tippaakaan kiinnosta mitä siitä mustasta keijukirjasta tulee löytymään, niin parempi droppaa.
Isekai Quartet on söpö lyhäri, jota kattoo lähinnä Re:zero- ja Konosuba-fiilistelyiden takia.
Kenja no Mago, wuhuu lisää isekaita. Tällä kertaa selkeätä keskitasoa. Jos tästä hakemalla pitää hakea jotain mikä erottaisi tämän muista isekaisarjoista, niin se on ehkä se, että päähenkilön haaremista riittää tyttöjä hänen kavereilleen. Tai ehkä ylipäätään se, että päähenkilöllä on miespuolisia tovereita.
Kimetsu no Yaiba, Shounen Jump -sarja eli niin perusshounenia kun voi olla. Ei kuitenkaan niin suosittu kuin muut Jump-sarjat, koska merirosvot, ninjat ja sankarit ovat paljon viihdyttävämpiä kuin perijapanilainen Taisho-aikakaudelle sijoittuva oni-mättö. Mutta sarja näyttää todelta hyvältä ja koen sen viihdyttäväksi.
Carole & Tuesday – kaikkien suosikki-westaboo iskee tällä kertaa musiikkiin ja Brooklyn-estetiikkaan, mikä myy ainakin jenkkeihin kuin häkä. Juoni vaikuttaa lapselliselta, jos kyseessä on oikeasti kilpa siitä, tekeekö kone vai ihminen parempaa musiikkia, ja lopputulema on tietysti se, että ihminen voittaa koska koneella ei ole tunteita. Pääkaksikkotytöt ovat kuitenkin ihania, joten kyllä tätä mielellään katsoo.
Sewayaki Kitsune no Senko-san – lolikettutyty-yde tulee ehkäisemään työucon stressiä. Naisen käsialaa olevaa sarja, niin tämä on oikeastaan puhdasta söpöilyä.
Hitoribocchi no Marumaru Seikatsu on 4girls1club-sarja – niillä ei ole sitä klubia, mutta idea on, että söpöt tytöt tekee söpöjä asioita. Ja openingista päätellen juurikin maagisella 4-kertoimella. Klubin virkaa ajaa se, että päähenkilötyttö yrittää saada ystäviä.
Kono Oto Tomare! Koska sarjan aiheena oli japanilainen koto-soitin eli joku paikallinen kantele, odotin jotain Chihayafurun kaltaista sarjaa jossa arvokkaasti perehdytään perinteiseen kulttuuriin. Mutta tässä on jotain huutavia bousouzoku-poikia ja joku ilkeä tyttö. En tajua sarjan pointtia, vaikuttaa shounen-urheilusarjalta jossa pahat pojat haetaan kadulta kunnostautumaan harrastuksen pariin, mutta yleensä kyseessä on palloilulaji tai nyrkkeily. Ehkä sitten pitää katsoa pidemmälle.
Bokutachi wa Benkyou ga Dekinai – yritin lukea tätä mangana, mutta ei iskenyt. Annoin animelle uudelleen mahdollisuuden, mutta ei. Jostakin sitä näinkin huonoille tytöille riittää faneja, koska /a/:ssa sarjasta näkee usein keskustelua.
Ei kommentteja ;___;