Kultaneito

Aloitetaan kevyellä eli Pygmalionilla ja Kultaneidolla. Pohjana kannattaa olla Jinxin luento.

Niin kuin joku fiksu neiti mainitsi luennolla, Kalevasta tosiaan löytyy Pygmalionin vastine kun Ilmarinen takoo kullasta itselleen waifun. Tarina on kuitenkin hiukan erilainen. Pygmalion on pettynyt ÄMMIÄ JA HUORIA misogynisti kun taas Ilmarinen menettää vaimonsa kun hänet tappaa vituuntunut lammaspaimen. Ilmarinen siis tekee waifunsa korvikkeeksi menetetylle vaimolleen auttamaan tämän kuoleman aiheuttamaa surua ja yksinäisyyttä. Tilanne on siis aivan eri kuin nyymi-Pygmiksen kohdalla kuin Ilmarisen kohdalla, kuka onkin normaalihomo. Toisaalta hän takoo waifun nimenomaan karkottamaan yksinäisyyttä, joka lienee tuttu tunne nyymeille. Onko siis nyymeissäkin niitä joilla on waifu sen takia, että oikeat naiset ovat tuottaneet karvasta pettymystä ja sitten ne, joilla on waifu lievittämässä yksinäisyyttä? Vai onko viha naisia kohtaan vain puolustus peittämään yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi johtua ainakin kolmesta syystä: omista puutteista, omasta valinnasta ja ympäristön olosuhteista. Näillä perusteilla saamme myös kolme waifun omistajakategoriaa: 3DPD, waifufags ja so ronery ;_;. Mutta kuten aina luokittelussa, puhtaita luokkia harvoin on olemassa.

Toinen merkittävä ero tulee siinä miten kultaneidolle tapahtuu. Kivassa ja mukavassa kreikkaversiossa Venus tulee ja herättää patsaan henkiin ja Pygmis saa NEVER ALONE lopun. Suomalainen versio? Väinämöinen ryntää vittuileimaan Ilmariselle, että täällä ei tällästä peliä katella ja varoittaa myös muita Kalevalan poikia harrastamasta tätä paskaa.  Tästä on tulkittavissa/tulkittu, että naista ei saa naida ulkonäön tai taloudellisten seikkojen takia koska kulta on kovaa ja hopea hohkaa kylmyyttä.  Eräs kolmas tulkinta on, että Väinämöinen varoittaa masturboinnista.  OH SHI-

Kolmas erovaisuus tarinoiden välillä on mitä tapahtuu seuraavaksi. Pygmis viettää ilmeisesti onnen päiviä täydellisen waifunsa kanssa. Ilmarinen taas lähtee kultaneito episodin jälkeen heruttelemaan kuolleen vaimonsa siskoa. Fuck yeah. Miten tässä käy? Äiti tyrmää ajatuksen saman tien, ja myös sisarelta tulee tiukat kommentit mitä mieltä hän on miehestä, joka tapatti hänen siskonsa. Toiminnan miehenä, joka ei turhasta naisten lätinästä lannistu, Ilmarinen nappaa väkivalloin neidon rekensä kyytiin. Tyttö ei tätä osaa arvostaa ja homma päättyy NTR-tilanteeseen, johon Ilmarinen reagoi taikomalla tytön lokiksi. Sitten seuraa äijärämistelyä Kalevala vs Pohjola mätössä, mutta ilmeisesti loppujen lopuksi Ilmarisen ending on FOREVER ALONE.  Kalevala on julmaa tavaraa, koska Väinämöisellä sitä vasta paska onni onkin naisten kanssa, kun tytöt mieluummin hukuttavat itsensä kuin alkavat hänen kanssaan hengaamaan.

Eli jos pohjaamme kansantaruihin niin kreikkalaisille waifut on ok, mutta ei suomalaisille. Toisaalta, kreikkalaisessa versiossa motivaationa on viha ja suomalaisessa suru. Viha on ihmisen voimakkain tunne, ja sen käyttäminen jatkuvasti on kyseenalaista eli ei tervettä menoa. Varmaan suhde waifun kanssakin olisi onnellisempi, jos se ei pohjaisi vihaan ja katkeruuteen. Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan kreikkalaisia haittaa vaan joissakin versioissa nämä Pygmiksen omat voimakkaat tunteet tekevät waifusta todellisen.  Anime on pullollaan viittauksia Japanin kansantaruihin, mutta en muista nähneeni näiden tarinoiden tapaista viittausta. Jos niillä veijareilla tällainen tarina on, niin arvatenkin se on lähempänä kreikkaversiota.

Lähteet:

Markus Ahlroth:  2D ja 3D — waifujen ymmärtämisen teoria. 18.6.2011. Desucon.
Raimo Jussila: Seksitapauksia Kalevalasta. 2010;126(23):2747-53. Lääketieteellinen Aikakausikirja Duodecim.

http://www.google.com/books?id=8xFWBv-J2ysC&lpg=PA9&ots=Vh7EbZYl1t&dq=kalevala%20suomeksi&lr&hl=fi&pg=PA9#v=onepage&q&f=false