Vahvimmat animesuosittelut

Koska tämä on kuitenkin animeblogi. Jätetään pois ne animet, jotka löytyvät jokaisen animesivuston top 50-200 listalta tai ovat muuten sellaisia, että kaikkien mummotkin ovat ne nähneet. Kyllä ne animet jotain tekevät oikein, jos ne ovat listoille asti päässeet, ja ovat siksi katsomisen arvoisia jo ilman jonkun suositteluitakin. Koitan nyt siis suositella tässä hyviä animeita, jotka eivät syystä tai toisesta ole menestyneet massojen joukossa eli näitä ei löydy top listoja selaamalla. Kyseessä ei ole siis minun top5-animelista vaan parhaimpia animeita, jotka eivät ole top-listoille päässeet. Eikä edes mitään 80 tai edes 90-luvun settiä.

Denpa teki na Kanojo

Looking kinda emo there Ame-chan

Vain 2 jaksoinen OVA-sarja kyseessä. Päähenkilö on nyrkeillä kommunikoiva mies, joka aiheuttaa jo tykkäämisen aihetta. Tähän heitetään sekopäinen otsatukkainen tyttö, niin tämäkin jo riittäisi hyvään tekeleeseen, koska molemmista hahmoista on erittäin helppo pitää. Sarjan sävy on synkkä ja vakava ja siitä löytyy monta hyvää kohtausta, sillä hahmot toimivat ei-odotetulla tavalla, mutta silti uskottavasti (eli järkevästi). Etenkin toisen jakson onnellisuuspiste-filosofia on erittäin mielenkiintoinen teoria, ja tuo mieleen demareiden ajattelumallin. Lisäksi tuo hyvin esille sen, että päähenkilötyttö esitetään sekopäänä, vaikka tarkemmin ajatellen hän on sarjan selväjärkisin henkilö. Sisältää raiskauksia, psykopaatteja, kidutusta ja kuolemaa, mikä on piristävää tämän kaiken söpöyden keskellä.

Hatsukoi Limited

Juonen takia hyvät herrat, juonen takia

Parhaimpia ecchi-romance-sarjoja eli ei ole mitään turhia mechoja, zombeja tai juonta häiritsemässä. Mangan puolella titteli menee helposti To-Love-Rulle, mutta sen anime-versio oli varsin surkea tekele. Hatsukoi Limitedissa on myös vahvuutena se, että siinä on useampi hahmo myös poikien puolella eikä siis että yks pimp mastah joutuu kokoajan ”yllättäviin” tilanteisiin. Näin ollen se peittoa viihdyttävyydessä myös monet muut sarjat, jossa seurataan vain yhden tyypin sekoiluja. Tykkään sarjoista, joissa on paljon henkilöitä ja näihin henkilöihin oikeasti panostetaankin.

Saki

Lyön vetoa, että mahjongin pelaaminen on tällaista

Voi aluksi näyttää söpöt tytöt/4-girls-1-club menolta, mutta kyseessä ei ole slice-of-life vaan tiukka taistelu elämästä ja kuolemasta Mahjong-turnauksessa. Tyttöjäkin on siis itse asiassa 20+. Ja hahmot ovat vieläpä varsin onnistuneita ja lisäksi löytyy riittävästi tyttöjen välistä ystävyyttä. Mahjongilla ei sinänsä ole väliä, yhtä hyvin voisivat pokeria pelata, mutta tietysti mahjongin tuntemus tuo lisämaustetta sarjaan.  Mahjongia ei siis pelata tosissaan vaan käytössä ovat erikoisliikkeet eli täysikuun tullessa voimatasot nousevat. Tämä lisää sarjan mahtavuutta, vaikka onkin tietysti typerää ja pilaa ”realistisuuden” lol. Odotan innolla kakkoskautta, jolloin lisää tyttöjä, lisää ystävyyttä ja eeppisempiä erikoisliikkeitä.

Shion no Ou

Shakkianime, mutta oikeastaan kyse on vahvasti myös murhamysteeristä, joka luo sarjaan synkän sävyn. Vahvuutena on söpö ja hellyttävä mykkä päähenkilötyttö, vaikka itseeni iskisi jo pelkkä urheiluanimekin. Varsin mukavaa katsottavaa kun mielenkiintoa pitää yllä niin shakkipelit, mysteeri ja päähenkilö, josta on helppo vai peräti pakko välittää. Tosin sarjasta jäi mieleen parhaiten openingin. Kyseessä on silti tavallista parempi sarja kun jaksaa 22 jaksoa katsoa sen enempiä kyllästymättä.

Amagami SS

Tytöt tiivistettynä, valitse myrkkysi

Ei välttämättä paras haaremianime, koska pakit 2 vuotta sitten;nämä haavat eivät parane angst angst, mutta välttää haaremianimeiden yleisimmän virheen omistamalla joka tytölle 4 jaksoa. Yleensä kaikkien tyttöjen routet on sulautettu yhteen, mikä luo melkoisen meh tunnelman. Siinä vaan tulee jotenkin typerä olo kun pariskunnalle on tapahtunut jotain merkittävää edeltävässä jatkossa, mutta seuraavassa se on kokonaan unohdettu. Se on myös epäreilua tyttöjä kohtaan ja tuntuu typerältä mies. Tämän saman eli joka-tytölle-oma-tarina teki myös Yosuga no Sora, mutta olivat laskeneet, että ei meidän kannata henkilöihin panostaa liikaa, tää sarja myy tarpeeksi jo tällä (insesti)pornolla. Ja varmaan olivat tässä laskelmassa oikeassa. Lisäksi ulkopuolinen-poju-syrjäiseen-vuoristokylään-jossa-hän-on-ainoa-poika-tyttöjen-keskellä ei ole mielestäni se paras mahdollinen asetelma, koska se asettaa pakotteita hahmoille. Clannad tietysti omisti parit jaksot muille tytöille, mutta kun itse sarjassa oli routet sotkettu, niin ei se nyt vaan toiminut ja oli pakosti sekavaa välillä. Muutenkin Clannadin vahvuus ole itse Clannadissa vaan After Storyssa. Amagamissa eri tarinat vaihtelevat erittäin hyvän ja huonon välillä, sillä jostain syystä parilla routella on valittu best endin sijasta good end. Olen tästä katkera. Tämä heikentää Amagamin vahvuutta eli tyttöjen tasapuolisuutta, koska pelkän good endin saaneet tytöt olivat omalla kohdallani ainakin huonoimpia. Noh, pystyy sitä silti heittämään tiukkaa itseanalyysiä, miksi juuri se tyttö on se suosikki. Amagamimies ei ole mikään paras mahdollinen päähenkilö, mutta menettelee. Sisältää myös parhaan imouto-hahmon. Nähtäväksi jää, mitä ihmettä ne meinaa kakkoskaudella tehdä?