Yuru Yuri + Yurista vähän yleistä
Jakso 7: Kyoko koittaa leffateatterissa käydä Chinatsuun kiinni, mutta Chinatsu väistää vahingossa nämä lähentely-yritykset ja tämä on tosi hauskaa. Ihan peruskauraa. Mutta tämän kohtauksen jälkeen tytöt kävelevät yhdessä kaupungilla ja Kyoko kysyy Chinatsun voivatko he pidellä toisiaan kädestä. Chinatsun vastaa tsunderesti, että jos nyt sitten tällä kertaa. Ja sitten: ei mitään, kohtaus päättyy tähän. Ei mitään vitsiä vaan täysin vakavamielinen kohtaus, jossa Kyoko kaikesta huolimatta kunnioittaakin Chinatsun itsemääräämisoikeutta ja hänen rajojaan. Molemmilla on ilmeisen mukavaa näillä treffeillä. Jos nyt muistellaan miten muissa sarjoissa hoidetaan treffiasiat, niissä aika harvoin kysellään mitään lupia mihinkään. Ja jos henkilöt meinaavat suudella niin sitä on äkkiä joku cockblockkaamassa. Siksi onkin piristävää ja mukavaa nähdä tällaista normaalia toimintaa. Jakso 10: Odotin taas jotain mehevää tai typerää vitsiä kun heistä otetaan kuva. Mutta ei, kyseessä oli aivan normaali tilanne. Tällaisia kohtauksia oli useampi, mikä hämäsi sillä komediasarjoissahan joka kohtauksessa pitää olla vitsi.
Toisin sanoen, tämä ei ollutkaan puhdasta slapstick/boke-tsukkomi huumoria vaan vilautteli myös muita aspekteja. Raiskauskohtaus lienee paras esimerkki tästä. Hahmot olivat nerokkaita, itse suorastaan rakastin hyperaktiivista TOSHINO KYOKOa, joka osoitti omaavansa myös muitakin puolia, mikä viimeistään jaksossa 11 oli täysin selvää. Double-tsundere-pariskunta oli aivan mahtava ja lisäksi pikkusiskokohtaus oli loistava. Akarinin parhaudesta nyt puhumattakaan. Jokainen jakso sai hymyn huulille, ellei peräti ihan ääneen hymyilemään. Olihan siellä niitä huonoja hahmoja, en tykännyt Chitosesta ja presidentin+opettajan hahmot jäivät todella etäisiksi ja huonoiksi. Ja tämähän oli kauden söpöily sarja ja tosi pirteää settiä, joka auttaa meitä kurjia sieluja pysymään elämässä kiinni.
Miksi tyttöjen välinen ystävyys on mukavaa katsottavaa? Eräs hyvä tuttavani, Freud-sensei, esittää sellaisen huomion, että tyttöjen haaveellinen ystävyys samaa sukupuolta edustavaan koulutoveriin uskollisuudenvaloineen, suudelmineen ja mustasukkaisuuden tunteineen edeltää ensimäistä vakavaa rakastumista mieheen. Tämä on turvallista harjoittelua. Tulkittavissa on myös itserakkaus kun rakkaus kohdistuu saman ikäiseen(vartaloiseen) ja samassa tilanteessa olevaan henkilöön. Tämä auttaa hyväksymään omaa itseään ja rakentamaan hyvää itsetuntoa. Poikien kohdallahan samaa ilmiötä ei ole, koska pojat ovat aggressiivisia ja aktiivisia, kun tytöt taas hentoja ja passiivisia eli turvallisuuslähtökohta puuttuu. Myös kasvatus on erilainen, pojat kasvatetaan selviämään omillaan. Ja tästähän johtuu siis, että yaoissa on selkeät seme-uke jaot, mitä yurissa ei ole havaittavissa suoraan vaan suhteet ovat lähempänä tasa-arvoa. Näin ollen tätä genreä katsotaan sen takia, että miehet oppisivat ymmärtämään naisia paremmin, vähän niiku Cosmoa lukis. Naiset taas palatakseen nuoruuden muistoihinsa, tai jos on lukiolaistyttönä olemisen kokemukset jääneet väliin, niin niitä paikatakseen. Onhan meillä tietysti se näkökulma, että neitsytluuserit eivät kestä katsoa sarjoja, jossa on muita miehiä kilpailemassa, mutta en ole täysin vakuuttunut tämän tulkinnan syvällisyydestä. Se tulkinta sopisi mielestäni sarjoihin, jossa päähenkilön kaverit ovat luusereita, jotka eivät tule tyttöä saamaan, hyvä että edes osoittavat kiinnostusta tyttöihin. Mutta palataan tähän aiheeseen joku toinen kerta.
Kääntäen siis Yuru Yurin vihaajat ovat karkeita sovinisteja ja misogynistejä tai torjuntaa harjoittavia tai muuten vaan katkeria tyttöjä. Yuru Yuri vaatii myös katsojaltaan monitasoista katsomista, mikä lienee useimmille katsojille liian vaikeaa, koska ollaan totuttu vaan siihen yhteen näkökulmaan. K-Onissa kun on vain se yksi vaihde kokoajan päällä.
Toki yurissakin on ukea ja semeä vastaava jaottelu, neko ja tachi, joooskin nämä termit on revitty tosielämän gay-kulttuurista eivätkä ne ole fiktion parissa siinneitä vastaavia kuten uke ja seme.
On toki ihan totta, että suuressa osassa yurisarjoja jaottelua ei näe. Ja voisi toki myös spekuloida, että silloin kun sitä käytetään se on vain pinnallista BL-viihteen apinointia.
Yuru Yuri olikin semmoista, joka nauratti vähään aikaan oikeasti. Nichijou voisi olla toinen.