Hedgehog’s dilemma ja Neon Genesis Evangelion
Aikaisemmin mainitsin, että Hedgehog’s syndrome aka Siilin ongelma ei tee Neon Genesis Evangelionista deeppiä ja se on pelättyä lukiofilosofiaa. Neon Genesis Evangelionin pääsanoma ei ole Siilin ongelma. Se on kuitenkin keskeinen elementti, mutta sen ymmärtäminen suppeasti on turhankin helppoa. Lukiofilosofithan eivät välitä tutustua alkuperäiseen aineistoon. Tämä on toki järkevää, koska filosofien ja varsinkin Freudin tuotokset ovat melko ikävää luettavaa. Niihin kohdistuvaa kritiikkiä ja wikipediaa lukemalla pääsee paljon helpommalla. Nopealla googlauksella Neon Genesis Evangelion + Freud selviää, että usein on osattu yhdistää Siilin ongelma Freudiin ja Shinjiin, mutta eipä sitten paljoa muuta.
Wikipedia-artikkeli aiheesta on valmis tulkinta, jonka voi tiivistää ja on myös NGE tulkinnoissa tiivistetty ”ihmiset eivät voi olla läheisiä satuttamatta toisiaan”. Ei tulkinta väärin ole, mutta itse tulkitsisin asiaa laajemmin. Kuten teki myös Freud. Alkuperäinen lainaus/reunamerkintä Freudin Joukkopsykologia ja Egoanalyysi kirjassa:
”Joukko piikkisikoja pakkautui kylmänä talvipäivänä mahdollisimman lähekkäin, jotta vastavuoroinen lämpö suojelisi niitä paleltumasta. Mutta ne tunsivat toistensa piikit ja vetäytyivät saman tien erilleen. Kun lämmön tarve toi ne jälleen lähemmäs toisiaan, jälkimmäinen haitta toistui, niin että ne huojuivat kahdenlaisen kärsimyksen välillä, kunnes löysivät keskimääräinen välimatkan, jossa parhaiten pystyivät niitä sietämään”
Freud-sensei viittaa tähän kertomukseen:
”Muistakaamme, kuinka tunnepitoisesti ihmiset yleensä toisiinsa suhtautuvat. Kuten Arthur Schopehauerin kuuluisassa vertauksessa palelevista piikkisioista, kukaan ei kestä liian tiivistä läheisyyttä.”
Toisin sanoen meillä on kaksi haittaa, kylmyys ja piikit. Näiden välillä on löydettävä tasapaino, jota varsinkin alkuperäinen tarina korostaa. Tämä tulkinta on jäänyt vähemmälle painoarvolle wikipediassa. Yleensäkin tasapainon, sopivan etäisyyden, löytäminen on aika kova juttu psyykeen kannalta. Näin ollen, että Siilin ongelmalla perustellaan esim. isolaatiota, on oudoksuttavaa. Tarinassahan nimenomaan painotetaan, että kylmyys pakottaa piikkisiat yhteen, jopa useaan otteeseen. Freud-sensei yksilöllisyyden kannattaja korostaa liiallisen läheisyyden kestämättömyyttä ja tämä onkin tietysti tarinan pääsanoma. Wikipediassa viesti on se, että ihmisen tulee käyttää harkintaa ihmissuhteissaan niin omasta kuin yhteisön kannalta.
Neon Genesis Evangelionin jaksossa 4, jonka nimi on siis Hedgehog’s Dilemma, uljas sankarimme Shinji pakenee erinäisten tapahtumien takia ja riideltyään Misaton kanssa. Hän päättää kuitenkin palata ruotuun. Noh aika selkeä homma, piikit eli uusi läheisyys (tai pikemminkin sosiaalisuuden tuomat vastuut ja velvollisuudet) satuttivat, mutta kylmyys (tyhjyys, yksinäisyys) ajaa takaisin. Tämä nyt tuskin meni keneltäkään ohi. Mutta kuten tuossa tarinassa, piikkisiat lähestyvät toisiaan kaksi kertaa ennen kuin löytävät sopivan etäisyyden. Niin kuin myös Shinjikin, joka karkaa uudelleen jaksossa 19 ”Introjection” (on muuten kappas vaan taas psykoanalyysia). Tämän jälkeen hän kuitenkin löytää sopivan etäisyyden, vaikka toki Kaworun tappamiseen liittyvät tapahtumat voi tulkita monella tapaa.
Mutta Freud-sensei vain viittasi Siilin ongelmaan perustellakseen ja vahvistaakseen omia teorioitaan. Freudin piikit ovat tietysti kielteisiä ajatuksia, jotka on torjuttu. Kyseessä on kuitenkin joukkoja käsittelevä teos ja luku. Freud käsittelee tässä sukujen, kaupunkien ja sukulaiskansojen toisiinsa kohdistamaa vähättelyä ja vastenmielisyyttä. Joukossa yksilön narsistinen itserakkaus supistuu, erovaisuudet katoavat ja suvaitsevaisuus lisääntyy joukon sisällä. Joukosta poikkeavuudet taasen koetaan kritiikiksi joukkoa kohtaan. Mitä suurempi poikkeavuus, sitä suurempi vastenmielisyys. Hän toteaa tässä yhteydessä, siis jo vuonna 1921, että ”mikään mikä tapahtuu arjalaisten ja seemiläisten ei enää yllätä”. Tämä ei nyt suoraan liity NGE teemoihin, koska se on vahvasti yksilökeskeinen anime. Toisaalta Freud-sensei kuitenkin käsittelee teoksessa kahta joukkoa, armeijaa ja uskontoa. NERV sopii tähän erittäin hyvin, sillä se on armeijaorganisaatio, johon on ripoteltu uskonnollisuutta. Gendo on kaikesta huolimatta isällinen hahmo, joka rakastaa kaikkia tasapuolisesti, mikä on keskeisintä joukon toimivuuden kannalta. Eräänä aspektina NGE:ssä voikin nähdä yksilöiden irtautumisen joukosta, mikä tiivistyy varsinkin Ritsukon tapauksessa, vaikka siinä on hyvin paljon muitakin elementtejä. SEELE on myös mielenkiintoinen tästä näkökulmasta, sillä sillekin on annettu isällinen ja kasvollinen johtohahmo, jonka vaikutuksesta Gendo irtautuu. Gendon on sekä johtaja, että alainen. Mielestäni saattaa mennä jo liian kaukaa haetuksi, että enkelit ja ihmiset nähtäisiin vastakkaisina joukkoina. Tämä elementti on toki olemassa kun ihmiskunta liittoutuu joukoksi ja unohtaa erimielisyytensä torjuakseen enkelien erilaisuuden, vaikka nämähän ovat vain sukulaiskansaa. Kaworuhan sinänsä on SEELEn liittolainen ja kommunikoi Shinjin kanssa, joten tietynlainen yhteisymmärrys joukkojen välillä on olemassa. Enkeleiltä kuitenkin puuttuu selkeä johtaja. Tulevat elokuvat luultavasti avaavat tätäkin seikkaa enemmän.
Onkin luultavaa, että Anno on poiminut lähinnä vain Hedgehog’s Dilemma -termin tästä teoksesta. Se onkin kätevä koettaessa ymmärtää Freud-sensein teorioita tai ylipäätään elämän ristiriitaisuuksia. Mihin läheiseen vuorovaikutussuhteeseen se ei sopisi? Mutta kuten näillä kivoilla eläin ja muilla esimerkeillä on tapana, ne saattavat yksinkertaistaa asioita liikaa. Piikkisiatkin on pitänyt vaihtaa söpöiksi siileiksi.
Lähteet:
Sigmund Freud. Joukkopsykologia ja egoanalyysi. 2010.
http://www.cabinetmagazine.org/issues/26/prochnik.php
1 kommentti
Päivitysilmoitukset