Welcome to NHK – Rikos ja Rangaistus
Yhdistin Welcome to NHK tarinan Dostojevskin Rikokseen ja Rangaistukseen. Tämä tietysti sen takia, että venäläisiin klassikoihin yhdistämällä saa valtavasti katu-uskottavuuspisteitä, mutta on minulla tähän sentään jotkut perustelut. Olen tietoinen minkälaista väkivaltaa on verrata Dostojevksia johonkin nuoreen japanilaiseen kevytkirjailijaan, mutta teen sen silti. Ranobessa mainitaan Dostojevskin nimi, joten en katso olevani täysin ilman perusteita väittäessäni että Takahito on Rikoksen ja Rangaistuksen lukenut ja sieltä saanut inspiraatiota hahmoille ja asioille.
Suurin syy tähän oli tietysti se, että kun puhutaan pelastaja-tarinasta niin Rikos ja Rangaistus nousee ensimmäisenä mieleen. Kuten nimestä voi jo ehkä arvailla, päähenkilö tekee rikoksen ja hänen tuskailee rangaistuksensa kanssa. Surkealta kohtaloltaan hänet pelastaa nuori tyttö Sonja. Mutta kuten aikaisemmin tuli ilmi, Welcome to NHK ei ole tarina siitä kuinka nuori tyttö pelastaa kelvottoman päähenkilön vaan siitä kuinka Misaki pelastetaan. Tästähän tulee nyt mieleen se, että onko Rikoksessa ja Rangaistuksessa Sonja se hahmo joka pelastetaan? Päähenkilö Rodjalla menisi ainakin teoriassa hyvin jos hän kestäisi rikoksensa, jolloin hän ei mitään pelastusta tarvitsisi. Itse asiassa juuri Sonjan hahmo ajaa hänet paljastamaan rikoksensa. Prostituoitu Sonja on yhteiskunnan pohjaa, jolloin voidaan myös ajatella että hän pelastuu Rodjan avulla. Ilman Rodjaa hänen kohtalonsa olisi voinut olla hyvinkin kurja ja itseasiassa kirjan alussa Rodja auttaakin häntä.
Haluaisin tällaisia kansia venäläisiin klassikoihini.
Hahmojen välillä on huomattavissa yhteyttä. Rodja ja Satou ovat molemmat yliopisto drop-outteja ja vähän rassukoita, joutuvat aina kaikkiin tilanteisiin mukaan. Myös ikä täsmää molempien hahmojen kohdalla, mutta luonnollisesti Dostojevskin Rodja pohtii elämää huomattavasti syvemmin kuin Takahiton Satou. Kumpikaan hahmo ei ole pohjimmiltaan mikään vätys, yhteiskunta (tai tyytymättömyys siihen) on ajanut heidät nykyiseen tilanteeseen. Onko molempien rikos yhtä syvä? Voidaanko Japanissa yhteiskunnan normeista kieltäytyminen nähdä yhtä pahana tekona kuin murha?
Misakin ja Sonjan välinen yhteys on tietysti uskonnollisuus ja ”rikkinäisyys”. Sofia on prostituoitu eivätkä hänen perheolosuhteensa ole kovin onnelliset. Myös tietynlaista best friends juttua on havaittavissa Yamazakin ja Razumihin välillä. Tästähän jää nyt sellaiset merkittävät hahmot pois kuten Rodjan sisar ja tuomari Petrovits, mutta kyseessähän ei siis ole Rikosta ja Rangaistusta jäljittelevä teos vaan inspiraation lähde ranoben hahmoille.
Loppu on myös yhteväinen. Sonja omistaa elämänsä Rodjan palvelemiselle, mikä lopulta pelastaa Rodjan. Toisena seikkana on keskustelujen samankaltaisuus, Rodja vuodattaa Sonjalle monologia niin kuin Misakikin tekee Satoulle.
Pahoittelen tämän blogauksen muistiinpanomaisuutta, mutta sitähän tämä on. Ehkä sitten vedän jotain diipimpää analyysiä kun pääsen Dostojevskiin paremmin perille.
Kiitos ajatuksia herättävistä blogipostauksista! Haluan vain sanoa väliin, että mielestäni ei ole mitään syytä vähätellä NHK ni youkosoa ”kevytkirjailijan” tuotoksena, joskaan et varmaan oikeasti näin ajattelekaan, kun olet vaivautunut sitä näin syvällisesti käsittelemään :) Jotkut luokittelevat romaanin light noveliksi sen media mixin, siis mangan ja animen takia, mutta se on alun perin ilmestynyt Kadokawan ”normi”romaanijulkaisusarjassa. Se, mikä lasketaan light noveliksi, ei ole muutenkaan selvää lainkaan, kyse on joidenkin määritelmien mukaan lähinnä julkaisijan myyntinimestä, vähän niinkuin Suomessa myydään manhwaa ”mangana”, käyttäen sanaa vain brändinä. Kadokawa sneaker -pokkarisarja, Fujimi fantasia -pokkarisarja ja Dengeki-pokkarisarja ovat ne, mitä yleensä pidetään varsinaisina light novelien edustajina. Sitten on tietysti tyylilliset konventiot; en tiedä miten NHK niitä noudattaa, koska luin sen englanniksi. Voisi kyllä lukea uudestaan japaniksi, oli sen verran hyvä.
Olen lukenut viime aikoina aika paljon japanilaista ei-light-novel viihdekirjallisuutta (Okuda Hideon ”Kuuchuu buranko”, tunnetaan ehkä paremmin ”Trapezena”, Isaka Kootaroon ”Sabaku” jne.), joista iso osa häviää kirkkaasti kirjallisissa ansioissa NHK:lle. Sääli että kovin moni normaali japanilainenkaan ei tunne NHK:ta. Mutta olen suositellut sitä kaikille, joiden kanssa on tullut puhetta mistään aiheeseen liittyvästä :).
En tosiaan vähättele Welcome to NHK ranobea/kirjaa, keveys lähinnä siinä mielessä, että venäläiset klassikoiden pituudet ovat 1000 sivuisia ja tämän sivumäärä lienee 100. Mutta eipä se sivumäärä vielä sisällöstä kerro. Lisäksi Takahito on nuori kaveri, jolta ei ole vielä montaa kirjaa tullut, joten ei häntä vielä voida verrata kirjallisuuden raskassarjalaisiin. En vain halunnut, että joku vetäisi tästä johtopäätöksen ”NHK = Rikos ja Rangaistus” .
En ole montaa ranobea lukenut, mutta tuo jako on mietityttänyt. Mielestäni NHK on ainakin sisällön puolesta oikea kirja ja onkin harmillista jos joku jättää lukematta sen ”koska ee lue kevytkirjaroskaa”. Tuohan on toki ymmärrettävä mielipide, jos suurin osa ranobeista on kuvilla varustettuja ja erittäin kevyttä sarjalukemista, johon ilmestyy uusi pokkari kuukauden (tai ainakin tiheästi) välein. Tuo on jännä että japanilaiset eivät kuuleet siitä, vaikka NHK on muualla suosittu. Ehkä se koskettaa jopa liian hyvin japanilaisen yhteiskunnan tabuja?
Olinkin sitä mieltä, että Sonjassa on waifumatskua. Nyt tiedän miksi.