Japanin uskonnosta

Japanin uskonnollisuus on tiivistettävissä siihen, että siinä on pintapuolisesti paljon kaikkea, mutta pohjimmiltaan ja syvälliseltä tasolta jotain täysin omaa. Suomalaisia kristittyinä kiinnostaa mitkä seikat erityisesti poikkeavat meidän totutuista kaavoista ja ajatusmalleista.   

Kuten tiedämme temppelityttöjen ”mikojen” velvollisuuksiin kuuluu temppelialueen lakaisu, demonien karkottaminen, mahjongin peluu, teen juonti ja symmetrinen telakointi

Japanilaisille yhteisökulttuurille individualismi on tietysti vierasta. Näin ollen henkilökohtainen, yksilön suhde jumalaan on outo ajatus. Uskonto on Japanissa yhteisöllistä, koska koko japanilainen elämä kietoutuu shintolais-buddhalaiseen vuoden kiertoon. Tästä syystä hyvin harva japanilainen kääntyy mihinkään yksilölliseen uskontoon. Yksilöllisten halujen ja pyrkimysten sijasta tärkeämpää on uhrautuvuus kotona, koulussa ja töissä.

Japanilaiset vierastavat myös ajatusta siitä, että jumalalta on saatu oikeus käyttää luontoa ja eläimiä tai ylipäätään ajatus ihmisen ylemmyydestä muuhun luontoon verrattuna. Japanin uskontoon kun ei kuulu, että ihminen on jumalan oma kuva, jolle on annettu käskyksi täyttää maa. Itämaissa uskonnoissa ihminen on osa luontoa.

Yksi merkittävimmistä eroista tulee kuitenkin rakkauden ja parisuhteen asemassa. Vaikka japanilainen yhteiskunta vaatiikin avioliittoa ehkä jopa enemmän kuin länsimaiset yhteiskunnat, avioliitto ei ole tärkeämmässä asemassa kuin suhde omiin vanhempiin tai sukuun ylipäätään. Kristinuskon lähtökohta ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa” on moraaliton yhteisökulttuureissa. Huomattava on tietysti, ettei suomalainen luterilaisuus korosta avioliitto vaan työntekoa ja suku on tärkeää Etelä-Euroopassa, mutta erityisesti amerikkalaisessa yhteiskunnassa parisuhde on tärkeässä asemassa.

Touhoussa tulee hyvin ilmi eri ulottuvuuksien ja maailmojen saman aikainen olemassa olo. Ne eivät ole kaksijakoisen erillisiä kuten länsimaisessa ajattelusssa.

Kristinuskossa on universaali kaikkivaltias jumala, joka tarkkailee ihmisiä kokoajan ja taivaan porteilla tarkistetaan paperit, että aukeaako ovi paratiisin. Japanissa tämä tarkkailu ja tuomitseminen on koko ajan tapahtuvaa, mutta se tapahtuu ihmisten välisessä toiminnassa. Näin ollen ei ole myöskään samanlaista synnin käsitettä kuin kristinuskossa. Synti ei ole ihmisen ja jumalan välinen asia vaan yhteisön asia.

Japanissa ei ole myöskään erillistä ihmisten ja henkien maailmaa. Useat maailmat ja ulottuvuudet ovat olemassa yhtä aikaa. Tämä seikka on hyvinkin helposti nähtävissä jos erehtyy animea katsomaan tai mangaa lukemaan: länsimaisessa viihteestä yliluonnollinen on lähtöisin ihmisten maailmasta (pieleen menneet kokeet, ihmissuhdet ja vamppyyrit aina olleet olemassa, avaruusoliot jne…), animessa taas hirviöt ovat toisesta ulottuvuudesta tai eri maailmat ovat jo valmiiksi sekoittuneet.

(Tämä blogaus oli myös osa kirjoituskurssia. Pääasialliset lähde JYU Japani 2 -kurssi ja Doi-sensei)