Legend of the Galactic Heroes – A Hundred Billion Stars, A Hundred Billion Lights
Tracon 2012 -luentoni tiivistelmä tekstimuodossa. Luento kaiketi videoitiin ja tulee kaiketi nettiin.
Luento on jaettavissa kahteen osaan. Ensimmäisessä esittelin Legend of the Galactic Heroesia yleisesti ja hehkutin sen mahtavuutta. Häikäilemätön tavoitteeni oli saada ihmiset katsomaan kyseistä sarjaa. Saadun palautteen perusteella tässä onnistuin. Jälkimmäisessä osassa keskityin otsikossa mainitun OVA-sarjan käsittelyyn, jossa käsitellään sarjan päähenkilöiden nuoruutta ja aikoja ennen varsinaisen pääsarjan alkua.
Legend of the Galatic Heroesin näennäisenä pääteemana on yhteiskunta. Ilmi tulevat aristokratian, diktatuurin ja demokratian hyvät ja huonot puolet ja ennen kaikkea niiden yhtäläisyydet. Johtajuutta käsitellään myös erityisen kattavasti. Sotaa pohditaan hyvinkin Sun Tzun Sodankäynnin taidon tyylisesti. Sarjassa on selvät vaikutteet scifi-kirjailijoilta, ainakin Asimovilta ja Dyynistä. Joku minua kovempi scifisti varmaan osaisi valaista paremmin. Mutta Legend of the Galatic Heroes ei rajoitu näihin puoliin, vaan siinä on erittäin hyvin kuvattu myös rakkautta, ja kaikkien päähenkilöiden ihmissuhdepuoli valaistaan. Kyseessä on erittäin kokonaisvaltainen teos. Suosittelen yleissivistyksen kannalta.
Sarjan muita vahvuuksia on valtava hahmokaarti, joka jää yllättävän hyvin mieleen, vaikka hahmoja on ainakin 150. Taistelut ja teknologia on yksityiskohtaista ja pitkälle mietittyä. Kaikki lippulaivat on nimetty ja valtavissa kymmenien tuhansien aluksien taisteluissa on tunnelma kohdillaan. Teknologian osalta kehitys on mennyt niin pitkälle, että se on alkanut kääntyä taaksepäin, kun uusiin keksintöihin keksitään vastatoimet. Siksi lähitaistelut käydään LOGH:issa kirveillä eikä valomiekoilla. Tärkein lienee kuitenkin viestintävälineiden häirintä, mikä rampauttaa komentoketjut, mutta nostaa samalla kyvykkäät komentajat esille.
Loghia parhaimmillaan. Sisäistämällä yllä olevan niin olet pitkällä elämässä.
Legend of the Galatic Heroes on myös älykkäin animesarja ikinä. Älykkyys voidaan määritellä kykynä analysoida ongelma, miettiä siihen ratkaisuvaihtoehtoja ja valita vaihtoehdoista paras. Juuri tätä LOGH:issa tehdään, sillä pääsääntöisesti kaksi henkilöä keskustelee keskenään käyden kyseisen prosessin läpi. Amiraaleilla on aina oikea käsi ulottuvilla tai välillä näytetään miehistön jäseniä, jolloin vanhempi sotilas selittää nuoremmalle asetoverille asioiden todellisen laidan. Tällä tavalla kaikki näkökulmat tulevat katetuiksi. Mustavalkoisuutta sarjassa ei juuri ole, ja sävy on hyvinkin kyyninen välillä.
Legend of the Galactic Heroes: Side Stories 1 eli A Hundred Billion Stars, A Hundred Billion Lights pitää sisällään 24 jaksoa ja 4 eri tarinaa. Sarja on suunniteltu katsottavaksi pääsarjan jälkeen, vaikka sen tapahtumat sijoittuvat pääsarjaa edeltävään aikaan. Tarinat ovat Reinhardin ja Kircheisin ensikomennus eturintamalla, Reinhard ja Kircheis sotilaspoliiseina, Kircheisin lomamatka ja poikien ensimmäinen tehtävä komentajina. Jokaisessa tarinassa on sivuhenkilöt, joiden kautta tarina kerrotaan, ja itse asiassa sivutarinat ovatkin tavallaan heidän kertomuksiaan, joissa Reinhard ja Kircheis ovat mukana. Tarinoissa kuvataan hyvin imperiumin rappiota, ja myös tarinoiden henkilöiden kohtalot ovat mielenkiintoisia. Sivutarinat kannattaa ehdottomasti katsoa jos on pääsarjasta tykännyt.
Antoisinta kuitenkin on nähdä Reinhardin ja Kircheisin yhteistyötä ja uran alkua. He ovat tietysti kivenkovia taistelijoita myös komentosillan ulkopuolella eivätkä mitään hienohelmoja. Reinhardista paljastuu varsin selkeästi hänen häikäilemätön puolensa. He pieksevät esimerkiksi koulussa joka tyypin, kuka uskaltaa loukata Annerose-siskoa. Reinhard teloittaa esimiehensä samasta syystä. Yksi kuvaavista kohtauksista on, kun Kircheis ja Reinhard ajautuvat tappeluun kasarmilla pelastaessaan naista. Kircheis valkoritaroi ja koettaa pärjätä rehellisellä nyrkkitappelulla. Reinhard vetää porukan pomon maihin ja uhkaa murskata hänen kurkkunsa jalallaan. Tämänkaltainen uhkailu on perinteisesti ollut pahisten harrastamaa, ei hyvisten. Reinhardin hahmo saakin paljon lisää syvyyttä sivutarinoissa.
En ole varma haluaisinko. Logh on varmaan se ainoa sarja jonka kohdalla genderbendaus ei toimisi.
Legend of the Galatic Heroes ei ole perinteiset hyvikset vs pahikset -kaavaa noudatteleva. Jos sarjassa on roistohahmoja, he ovat roistoja olosuhteiden takia. Joidenkin kunnianhimo on johdattanut heitä jossain kohtaa väärään suuntaan. Epäpätevyys on synti vain siinä tapauksessa, jos hahmo ei itse sitä tajua. Tällaiset henkistä kypsyyttä korostavat teokset ovat valitettavan harvassa.
TL;DR Miksette ole jo katsomassa tyylikkäitä amiraaleja tekemässä tyylikkäitä asioita
Psykologia on tunnetusti sinun alaa, mutta onko yhteiskuntafilosofiaa tullut siinä sivussa luettua? Se kuitenkin tuntuu olevan paljon vahvemmin käsitelty aihe sarjassa kuin sodankäynti, missä liikutaan pitkälti tuolla stratagem-akselilla, mihin viittasit Sunzilla. Kiinnostaisi kovasti kuinka hyvin sarjan hahmoja pystyy ”hatuttamaan” alan nimillä.
Yang Wenli edustaa monia Karl Popperin ajatuksia, mutta muuten minulta loppuu yleissivistys kesken. Machiavellismi tietysti nousee ihan omalla nimelläänkin pintaan Obersteinin ja Reinhardin keskusteluissa useaan otteeseen.
Yhteiskuntafilosofia on jäänyt vähän vähemmälle, joten olen koittanut välttää itseni nolaamista yhdistelmällä sarjaa siihen. Mutta Machiavelli on luettu ja se tosiaan täsmää Obersteiniin. Natsisaksan asenteita näkyy myös kuten eugeniikka, mutta en ole niin hyvin perehtynyt, että osaisin sen oppi-isiä mainita ja yhdistää hahmoihin. Ja en tiedä kuinka paljon juuri länsimaisia ajattelijoita on käytetetty mallina – länsimaissa ajattelu on keskittynyt rahaan ja uskontoon ja nämä molemmat ovat pienemmässä roolissa sarjassa. Pikemminkin siinä näkyy samuraihenkinen rahan halveksunta ja kunnian korostaminen. Luultavasti yhdisteleminen Japanin suurmiehiin olisi tuloksellisempaa, mutta sen kohdalla vasta onkin aukko yleissivistyksessä.