Syksy 2015 Päätös
Hyvät:
- One Punch Man
- Owarimonogatari
Keskitasoa:
- Noragami Aragoto
- Owari no Seraph S2
- YuruYuri S3
- Rakudai Kishi no Cavalry
- Subete ga F ni Naru
Huonot:
- Gakusen Toshi Asterisk
Jatkavat:
- Utawarerumono Itsuwari no Kamen
- Haikyuu!
- Gundam Iron Blooded Orphans
- Osomatsu-san
- Concrete Revolutio
Dropattu
- Diabolik Lovers More, Blood
- Taimadou Gakuen 35 Shiken Shoutai
Dropatut:
Alun perin suunnitelmana oli katsoa Taimadou Gakuen, Asterisk ja Rakudai ja tehdä niistä erillinen blogaus, koska ne olivat niin samanlaisia sarjoja. Harmiksi Taimadou oli kuitenkin täyttä kuraa typerine ja tylsine hahmoineen. Jos Taimadou olisi ollut ainoa taikakoulusarja tällä kaudella, niin olisin varmaan katsonut, mutta sisarsarjat olivat niin paljon parempia, että ajatus ”miksi katson tätä” hiipi liian vahvasti mieleen.
Diabolik Lovers tuli dropattua, koska kakkoskausi tuntui olevan ihan sama kuin ykköskausi mutta uusilla pojilla. Diabolik Loversin vitsi ja idea eivät kanna kuin yhden kauden, tai oikeastaan vain puoli kautta, koska jaksot ovat vartin pituisia.
Hyvät:
Joka toinen Monogatari-sarja on hyvä, mutta hitto kuinka hyvä Owarimonogatari olikaan. Alkupuolella Sodachi iski matikkanörtteyteen right in the kokoro ja jälkipuoliskolla ilahdutti Kanbaru. Sodachi-arcissa palattiin myös sarjan juurille Sodachin perhetilanteen kanssa, ja muistin taas, miksi katson näitä sarjoja kaikesta huolimatta. Kanbaru taas muistutti Monogatarien toisesta huippuseikasta eli erotiikasta. Ougi&Araragi-setti puolestaan muistutti siitä, miksen oikeastaan tykkää Monogatareista, mutta meni siinä sivussa.
One Punch Manin animeversio teki oikeutta mangalle. Animessa kyllä skipattiin mielenkiintoisesti kohtauksia liittyen sivuhahmoihin, esimerkiksi mangassa Silver Fang puolustaa Genosia meteoriitin palasilta, kun taas animessa pompitaan niitä karkuun. Huono veto, sillä Saitaman hahmo ei yksinään kanna kovin pitkälle ja sivuhahmojen merkitys korostuu jatkossa. Kovin montaa kertaa sarjan perusvitsi yhdestä lyönnistä, hölmistyneestä ilmeestä ja yllättävästä tilanteesta ei toimi, mutta toimi juuri ja juuri animen pituuden ajan. Sarjasta tuli helposti yksi suosituimmista sarjoista tällä kaudella, mitä vähän ihmettelen, koska parodia sentai- ja shounen-genrestä vaatii – noh – tuntemusta sentai- ja shounen-genrestä. Ilmeisesti vitsit kuitenkin pysyivät vielä sillä tasolla, että vähääkään Narutosta tietävä ja loput arvaava pääsi niihin sisään. Tietyistä langoista päätellen jotkut myös katsoivat tätä toiminta-animena, ja kyllähän sen sellaisenakin toimii, mutta itse en lähtisi spekuloimaan voimatasoja tässä sarjassa.
Keskitasot:
Noragamin kakkoskausi oli kaiken puolin parempi kuin ykköskausi, mikä johtui lähinnä ykköskauden hitaasta angstiin keskittyvästä kerronnasta siinä missä toisella kaudella keskityttiin toimintaan. Mistään hyväksi luokiteltavasta animesta ei puhuta, ja aivoja pitää vähän viritellä off-asentoon kun Noragamia katsoo, mutta oikein kelpo viihdettä silti. Oikeastaan täysin samat sanat voi sanoa Owari no Seraphin kakkoskaudesta, jossa päähenkilöiden rasittavasta angstista päästiin yli kehittämään maailmaa, josta hahmot löysivät paikkansa. Ja se maailma onkin sitä parasta aivot-off-asentoon-viihdettä, jossa ihmiset, demonit ja vampyyrit mättävät toisiaan.
YuruYurissa suurin muutos oli se, että koetin katsoa jaksoja japanisubeilla. Toimi vaihtelevasti, joskus tyttöjen söpöilyt olivat tarpeeksi yksinkertaisia ja sanat toistuivat ja saattoi vahingossa oppiakin jotain. Joskus taas oltiin full nippon -moodissa vääntämässä kanjivitsejä, jolloin käteen ei jäänyt sitäkään vähää mitä olisi enkkusubeilla jäänyt.
Subete ga F ni naru. Nostin tämän sarjan siksi, koska viime blogauksen kommenteissa sitä suositeltiin. En kadu, sarjassa oli imua ja se tuli katsottua loppuun kolmessa illassa. Sarjassa oli myös paljon ongelmia ja moni asia tökki pahasti. Naamapalmutusta tuli, kun hahmot eivät olleet moksiskaan murhasta, hienot päätelmät olivat välillä tasoa ”tulimme hissillä ylös niin murhaaja on käyttänyt portaita”, matematiikkaviittaukset noloja varsinkin Sodachin Eulerin yhtälöiden jälkeen, lähes jok’ikinen tietotekniikkaan liittyvä viittaus oli täyttä ”mitä helvettiä”, psykologiaan ei onneksi sen syvemmin kehdattu edes viitata. Tai ehkä sarja olikin täynnä ovelia viittauksia ja ”Red Magic”-käyttöjärjestelmä viittasi Pohjois-Korean Red Star -käyttöjärjestelmään, kun päähenkilö päätteli, että punainen väri tarkoittaa verta tai kommunismia. Eräs ongelma näissä futuristisissa murhamysteereissä on se, että kun Poirot ratkoo murhaa junavaunussa, niin kaikki tietävät miten junavaunu toimii, eikä lukijalle/katsojalle voi syöttää bullshittiä. Subete ga F ni narun labra taas voi toimia ihan millä tahansa bullshit-säännöillä ja se niellään vaikka väkisin. Ehkä sarja oli vain huonosti toteutettu, sillä alkuperäisteoksesta on tehty animen lisäksi live-actionit, mangat ja peli, eli jotain on tehty selkeästi oikein. Kiehtovin idea sarjassa oli useat persoonallisuudet, joista olen ennenkin kirjoitellut ja joka onkin yksi kiehtovimmista psykologisista ideoista. Tämä sarja ei ole ainoa josta olen lukenut ajatuksen siitä, että skitsofreenikot ovat kaikista vapaimpia. Sarja oli kuitenkin outo siinä, että se implikoi, että kaikki lapset ovat skitsofreenikoita kunnes omaksuvat yhden persoonallisuuden, mikä nyt menee ehkä tekijän lapsuuden aikojen ihannoinnin piikkiin. Lisäksi eri persoonallisuudet olivat tietoisia toisistaan ja ne esitettiin positiivisessa valossa, mikä on erikoista. Suosittelen tätä sarjaa, vaikka en voi sitä hyväksi listata naamapalmutusten takia.
Rakudai Kishi no Cavalry yllätti erittäin positiivisesti. Odotin peruskauraa, sainkin nopeasti eteneviä ihmissuhteita. Muuten sarja ei ollut ihmeellinen, helvetti Stellakin olisi ollut perustsundere jossei kolmannessa jaksossa olisi jo suudeltu ja pyöriä laitettu pyörimään. Mikseivät sarjat tee tätä useamminkin vaan pitäytyvät haaremiasetelmassa? Nyt rakkaus Stellaa kohtaan kantoi sarjan helposti loppuun asti ja melkein, mutta vain melkein, nosti sarja hyväksi. Tee se Stellan vuoksi.
Gakusen Toshi Asteriskin paras puoli oli se, että se sai Rakudain näyttämään hyvältä. Rakudain päähenkilö oli oikeasti kärsinyt ja pohjia kolunnut herrasmies, kun taas Asteriskin tylsän pääpojun ongelma oli se, että hän oli niin voimakas että voimia oli pakko rajoittaa. Ei ole vaikeaa valita, kummasta päähenkilöstä tykkää enemmän. Tytöt olivat molemmissa perustasoa Claudiaa ja Stellaa lukuunottamatta.
Jatkavat:
Koska urheilusarjoissa kiinnostaa enemmän urheilupuoli kuin poikien välinen ystävyys, Haikyuun kakkoskausi on ollut kivempaa katsottavaa kun on pelattu enemmän lentopalloa ja kehitytty joukkueena.
Osomatsu on vaihtelevasti täyttä kuraa ja täyttä kultaa, mikä on hyvän huumorianimen merkki. Itse lasken kultahetkeksi otomesarjaparodiat.
Concrete Revolution lasken jatkaviin, sillä sarja jäi niin selkeästi kesken, että olisi epäreilua arvostella se tässä vaiheessa. Concrete Revolutio on taas yksi sarja jossa työstetään nuoruuden traumoja eli seigi no mikata -arvomaailmaa ja opiskelijamellakoita. Tämä sarja aikahyppelyineen ja monine hahmoineen vaati myös kaiken sen keskittymisen, mitä Noragamista ja Owari no Seraphista jäi yli.
Utawarerumonossa ei ole vieläkään tapahtunut mitään, mutta ehkä jo kohta. Vähän huonosti vedetty, sillä käsittääkseni alkuperäisen sarjan oppeja noudattaen myös tämä sarja voisi tasapainottaa toiminnan ja haaremin haalimisen täydelliseksi kokonaisuudeksi. Ehkä nostalgisoin, mutta ensimmäinen Utawarerumono oli todella hyvä sarja, mitä nyt loppu sössittiin.
Gundamin teräsveriorvot on varmaan paras Gundam-sarja. Gundamin eri maailmat ovat aina olleet todella kiehtovia, mutta yleensä päähenkilöt ovat olleet angstaavia bishipoikia, jotka ovat geneettisesti muokattuja ilkeiden vanhempien johdosta. Teräsveriorvoissa keskitytään koko miehistön tarinaan eikä vain bishipoikien syvälliseen kysymykseen siitä, miksi minun pitää ohjata Gundamia, ja pilotin kyvykkyys on sitä, kuinka monta tuskallista operaatiota on kestänyt. Huomattavasti raadollisempaa touhua kuin mihin on totuttu. Taistelut eivät ole myöskään sitä, että Gundam vetää pyssyt paukkuen zakut kasaan ja matsin suurin haaste on siinä, että draamaava angstipoju ei haluakkaan pilotoida. Sarja on paljon aikuisempi kuin muut Gundamit, tosin kun muistia kaivelee, niin olihan myös 08th MS Team tässä mielessä poikkeava sarja. Gundam sai myös valituksia eettisyyttä valvovalta organisaatiolta, mikä on hyvän sarjan merkki.
Ei kommentteja ;___;