Kevät 2019 Päätös
Hyvät
- Sarazanmai
Keskinkertaiset
- Tate no Yuusha
- Isekai Quartet
- Kono Oto Tomare!
- Hitoribocchi no Marumaru Seikatsu
- Sewayaki no Kitsune no Senko-san
- Kenja no Mago
- Dororo
Huonot
- One Punch Man S2
- Carole & Tuesday (jatkava/dropped)
Jatkavat
- Kimetsu no Yaiba
- Fruits Basket
Sarazanmai ei tietenkään ollut Utena, eikä se päässyt edes samoihin mittoihin kuin Pingviinirumpu, mutta ei se myöskään ollut Yurikuman kaltainen kehnous, vaan oikein hyvä ja tiivis paketti, jossa oli taattua Ikuharaa. Teemat olivat kivoja, hahmot erikoisia ja juonenkäänteitä riitti. Odotin vähän enemmän, mutta ehkä tällainen kevyempi sarja on parempi kuin väkisin väännetty 2-kautinen, jossa punainen lanka hukkuu. Tosin Yurikuma ehti hukkaamaan punaisen langan 12 jakson aikanakin, ja jos Sarazanmai olisi ollut saman tasoinen sarja, niin olisi syytä huoleen. Ehkä seuraava sarja olisikin jotain Pingviinirummun tasoista moderni klassikko -kamaa. Ei ole helppoa että olet tehnyt yhden kovimmista sarjoista ikinä, ja sitten jotenkin pitäisi päästä samalle tasolle.
Kenja no Mago ja Tate no Yuusha. Isekaita. Katsoin nollat taulussa. Molemmat olivat typerämpiä kuin mangana muistin, ja toisaalta meillä on jo niin monenlaista isekaita tarjolla, että tällaiset perusteokset tuntuvat aika tylsiltä. Kilpipojalla oli Raphtalia ja Filo, mutta ei mitään hajua, mistä Kenja no Magon voisi muistaa vuoden päästä.
One Punch Man S2 – studiolla on väliä. Eihän One Punch Man oikeastaan ole mitään, kun vitsi ylivoimaisuudesta on kulunut loppuun ja tappeluissakaan ei ole tyyliä. Et menetä mitään, vaan suorastaan saavutat, jos jätät One Punch Man -muistosi ekaan kauteen. Sarjassa on toki viehätystä sivuhahmoineen, mutta ne ovatkin oikeastaan ainoa, mikä pitää sarjaa edes joten kuten pystyssä.
Kimetsu no Yaibasta löytyy One Punch Manin kadonnut tyyli taistelukohtauksista, kiitos ufotable. Hahmoiltaan ja tarinaltaan perus Jump-kauraa, mutta siitähän kaurasta me tykätään, varsinkin kun animaatio ei ole tasoa peruna. Heikointa on mangahuumorin sellaisenaan päätyminen sarjaan. Mutta oikeasti katsokaa Nezukon takia.
Toinen kauden pelastaja oli Fruits Basket. Siitä on vuosia kun olen ekan animeadaptaation ja mangan lukenut, joten muistikuvani ovat hämärät siitä, kuinka hyvin tämä adaptaatio tekee asioita. Mielestäni vähän huonommin, koska Hiiri ja Kissa ovat niin lähellä toisiaan. Nooh ihan sama, Tohru on paras ja puhdas. Suojelkaa häntä kaikelta.
Carole & Tuesday on tavallaan ihan kiva, koska symppistytöt, mutta sisältä aika ontto ja yhdentekevä. Tästä olisi voinut saada hienon ja koskettavan tarinan, mutta sitten meillä on jotain Guseja ja muita typeriä hahmoja joiden kanssa seilataan typeristä fillerimäisistä kohtauksista toiseen. Liian pinnallinen ollakseen hyvä sarja. Mikä on sinänsä typerää, koska mikään ei estäisi länkkärifiilistelysarjaa olemasta myös kerronnallisesti hyvä sarja, mutta ehkä paska myy tarpeeksi jos siinä on enkkulyriikoita ja New York -estetiikkaa jossain vällissä. Tekoälystä vihjailtiin vaikka mitä ,mutta jos ei sarjan puoleen väliin mennessä tehtyä mitään tämän kummempaa, en halua tuhlata 12 jaksoa lisää.
Hitoribocchi no Marumaru Seikatsu on keskitason 4girls1club-sarja ja lajityyppinsä hyvin perusedustaja. Boke-tsukkomi toimi, se bonus-Asuzakin saatiin kehiin, ja Bocchi oli ihana ja ihanan hömelö. Senko-san täytti myös jotain kiintiötä, koska töissä on ikävää ja raskasta. Harmi että Senko oli hahmona niin loli ja sitä kokoajan korostettiin, tuli vähän outo yhdistelmä muuhun kotivaimohabitukseen.
Dororo oli hyvä sarja ekan puoliskon, mutta toisella puoliskolla alamäki alkoi huipentuen loppuun, jossa tuli mietittyä kuinka pitkään tämä venytetty lopputaistelu voikaan jatkua ja kuinka monta loppupuhetta nämä sivuhahmot voivatkaan puhua putkeen. Harmi, Dororo oli hyvä ja oli ansainnut parempaa. Jos loppuratkaisu on kaikkien tiedossa, sitä pitäisi tiivistää ja hakea yllätyksellisiä näkökulmia eikä pitkittää ja todeta itsestäänselvyyksiä.
Isekai Quartet lähinnä muistutti että Tanya on paskaa, Overlord ihan jees, Re:Zero todella hyvä ja Konosuba hauskaa, ja tulispa näitä kaikkia lisää paitsi Tanyaa. Tanya on ikävää oikeistolaisille armeijahörhöille suunnattua kamaa, kun muut ovat kevyttä viihdettä ilman suurempaa agendaa, jolloin sen paskuus ja vastenmielisyys oikein korostuu tässä seurassa. Sinänsä ironista, että Tanya kuitenkin pitää tiukoiten kiinni koko isekai-teemasta, kun toiseen maailmaan joutumisen syitä ei olla unohdettu kolmen jakson jälkeen.
Kono oto Tomare!n piti olla nevarisarja, mutta olikin itseasiassa varsin asiallinen teos, jonka sijoittaisin urheilukategoriaan musiikkiteemasta huolimatta. Tiimi pyrkii niihin kuuluisiin maanlaajuisiin kisoihin (The Nationals, zenkoku, 全国) ja jokaisella tiimin jäsenellä on omat demoninsa voitettavana ja voittajapolkunsa kuljettavana, ja yhdessä he ovat jotain suurempaa toinen toistansa tukien. Koska tällä kaudella ei ole pyörä-, lentopallo- tai yms-poikia katsottavana, koto-pojat (ja tytöt!) hoitavat homman kotiin. Lisäksi hoiti finaalissa yleisesti käytetyn draamakaaren hyvin paljon paremmin kotiin kuin Carole&Tuesday.
Ei kommentteja ;___;