Kesä 2019 päätös
Hyvät
- Kimetsu no Yaiba
- Araburu Kisetsu no Otome-domo yo
- Fruits Basket
Keskitasoa
- Dumbell Nan Kilo Moteru
- Takagi-san 2
- Sounan desu ka
- Kanata no Astra
Huonot
- Tsuujou Kougeki ga Zentai Kougeki de Nikai Kougeki no Okaasan wa Suki Desuka
- Isekai Cheat Magician
Dropped
- Arifureta-Shokugyou-de-Sekai-Saikyou
- Nakanohito Genome
- Kochiki – Wakaki Nobunaga
- Granbelm
Jatkavat
- Vinland Saga
- Enen no Shouboutai
Kimetsu no Yaiballa on ongelmansa, josta suurin on Zenitsu. Toinen on yliviljelty mangahuumori animessa, joka nimensä mukaisesti toimii mangassa mutta ei animessa. Siitä huolimatta Kimetsu no Yaiba on erittäin menevää shounenia ja voidaan alkaa lukea samaan nykyshounenin kuninkuusluokkaan kuin Sankariakatemiakin. En ole mangaa lukenut vaikka varmaan pitäisi.
Kanata no Astra oli mielenkiintoinen ja juontakin oli, mutta välillä oli niin typeriä kohtauksia ettei mitään järkeä. Kyllä tämän teinien avaruusseikkailun katsoo, mutta en voi oikein suositella kellekään, vaikka tuskin hirveästi kaduttaa vaikka tuleekin katsottua. Jännä ja söpö sarja, mutta olisi voinut olla paljon enemmänkin. Taustatarina oli omaperäisesti rakennettu, mutta yhtään tarkempi miettiminen aiheutti vain aukkoja ja epäloogisuuksia. Mieleen jäi myös cliffhangereiden viljely, joista suurin osa oli täysin turhia ja yhdentekeviä.
Dumbell unohti että sen piti kertoa treenaamisesta. Suurin osa hahmokaartista ei ollut erityisen hyvää, mutta niin vaan aika tuhlattiin heidän randomisekoilujensa seuraamiseen, ja treeniliikkeet sipaistaan vasemmalla kädellä jossain sivussa. Sarjasta kehkeytyi siis huono komediasarja, mikä on suuri harmi, koska olisin mieluusti katsonut sivistävää settiä eri liikkeistä salilla ja kehonrakennuksesta.
Sounan desu ka kärsi ajoittain vähän samasta miljoonaan kertaan nähtyyn peruskoulutyttökomediaan sortumisesta, mutta sai pidettyä fokusta sarjan pihvissä: selviytymistaidoissa. Siitäkin nimittäin saa revittyä sekä sivistävää settiä että omalaatuista huumoria, mitä olisi toivonut Dumbellilta. Jaksot olivat myös vain puolikkaita, mikä sopi sarjalle hyvin.
Takagi-sanin jutut oli jo ehkä vähän nähty, mutta sarja on silti vielä symppis ja söpö. En ole mangaa lukenut, mutta tiedän että jatko-osan kannessa komeilee pikku-Takagi, jolloin herää kysymys, miksei sarja painottanut voimakkaammin romanssiin liittyviä juttuja. Olihan romanssiviboja enemmän kuin ykköskaudella, mutta tuntuu, että Takagimies kehittyi hyvin vähän hahmona. Tai ehkä olen liian ankara, olihan sitä pientä söpöä ujoilua koko ajan ilmassa.
Molemmissa isekaissa kävi uponneet kustannukset -ilmiö. Koska oli jo puoleen väliin katsonut, oli pakko katsoa loputkin. Cheat Magician oli toki laadukkaampi kuin isekait yleensä, koska siinä oli Myth&Roidia laulamassa ja mutsi-isekaissa oli hauska idea, mutta suosittelisinko näitä kellekkään? En. Katsoisinko itse nämä uudestaan? En todellakaan.
Yllä olevat sentään katsoin loppuun, Arifuretassa ohjaus tökki todella pahasti ja villejä juttuja kokeiltiin. Lopputulos oli hirveää. Myöskään Genome ei jaksanut kiinnostaa, koska pelit eivät olleet kovin mielenkiintoisia ja hahmot olivat kuraa. Nobunaga keskittyi hahmojen estetiikkaan, eikä meno jaksanut HC-sengoku-fania kiinnostaa. Granbelmin mechataikatyttöily eteni myöskin vähän verkkaisesti makuuni.
Araburu Kisetsu no Otome-domo yo oli hyvä, mutta ei niin hyvä kuin olisi voinut olla. Loppu pääsi pettämään, se oli jotenkin liian irrallinen ja kesy verrattuna muuhun sarjaan. Tai ehkä japanilaisessa kouluhierarkiassa mielenosoitus on erittäin iso juttu, mutta laimealta se tuntui. Ja ehkä oppilaiden oikeusturva ei myöskään ole mikään juttu, mutta itselle lopun draama näytti pakotetulta. Muutenhan sarja käsitteli aiheita, joita ei yleensä käsitellä animessa, tavalla, jota ei yleensä käytetä animessa. Erittäin virkistävä ja hauskakin sarja, jota voin suositella. Harmi ettei tästä mestariteostasolle ollut.
Fruits Basketin kunnolliseen arviointiin pitää odottaa kakkoskausi, lukea manga ja katsoa vanha anime jälleen uusiksi. Tämä uusi versio oli kaikin puolin ja hyvä ja kunnollinen, mutta ei yhtä vaikuttava kuin vanha anime. Olikohan vanhassa animessa dramatisoidummat kohtaukset? Oliko tahti niin eri, kun uudella animella on tuplasti jaksoja käytettävänä? Ykköskausi kuitenkin oli aika lailla sama kuin vanhankin animen setit. Onko ysärihahmoissa enemmän särmää? Fruits Basketille pitää antaa samat haukut kuin Kimetsu no Yaiballekin, väkivaltahuumori ei ole hauskaa ja Kaguyan hahmo on kamala. Taino, ei oikeastaan muuten kuin siltä osin kun pitää lemmittyä potkia, sillä lähes kaikki Fruits Basketin hahmot ovat hyviä hahmoja traumaattisilla taustatarinoilla, jotka eivät kuitenkaan määritä heidän hahmojaan liikaa niin että siinä vellottaisiin. Muistelisin kanssa että Akiton ja Soman perheen uhka oli paljon puristavampi vanhassa animessa, nyt ilmeisesti Shiguren hengaaminen Akiton kanssa lievitti hahmoa paljon.
Ei kommentteja ;___;