Syksy 2019 Alku
Katsomislistalla
- Boku no Hero Academia 4
- Shokugeki no Souma – Shin no Sara
- Psycho Pass 3
- Chihayafuru 3
- Kono Oto Tomare 2!
- Assassins Pride
- No Guns Life
- Beastars
- Hataage! Kemono Michi
- Babylon
- Houkago Saikoro Club
- Ore wo Suki nano wa Omae dake ka yo
- Shin Chuuka Ichiban!
Mangana tutut
- Shinchou Yuusha – Kono Yuusha ga Ore Tueee Kuse ni Shinchou Sugiru
- Blade of the Immortal
Ei jatkoon
- Azur Lane
- Watashi Nouryoku wa Heikinchi dette Itta yo ne
- Africa no Salaryman
No Guns Life on noir-sarja Alita-vaikutteilla. Kyborgit taistelevat toisiaan vastaan, ja meidän kivenkova röökivä etsiväpäähenkilö sotkeutuu suureen salaliittoon. Eli nähty on, mutta toteutus ja tyyli on hyvä.
Kiinalaisten Kancolle Azur Lane lienee pelinä parempi kuin animena. Värit olivat jotenkin täysin pielessä ja hahmot tuntuivat kaikki olevan eri sarjoista. En ole myöskään niin sotafanittaja että jaksaisin kiinnostua Azur Lanen isommasta laivatarjonnasta ja historiikista.
Africa no Salaryman. Odotin jotain Aggretsukon kaltaista työpaikkahuumoria eläimillä aikuiseen makuun. Sain jotain täysin typerää äijien koulupoikahuumoria jossa turvaudutaan lisäksi typeriin eläinvitseihin.
Assassins Pride vaikutti isekailta ja taistelutaikakoululta, mutta taitaakin olla ihan rehellinen kasvutarina fantasiamaailmassa. Vaikuttaa ihan ok sarjalta, koska alkuodotukset olivat todella matalat. Päähenkilöpoika on niin geneerinen ulkonäöllisesti kuin olla ja voi, mutta onneksi luonteessa ei ole kirsikkapojan punasteluita tai edgyn ylimielisen viileän kaverin tuhahteluita. Päähenkilötyttö saa vain kärsimystä osakseen. Näiden kahden hahmon ikäero on kuitenkin sitä luokkaa, että saa nähdä mitä tästä tulee.
Beastars taitaa olla kauden paras sarja, vaikka turrihommia onkin. Eläinhahmoilla kuitenkin saadaan mielenkiintoinen kouluympäristö tehtyä ja korostettua hahmojen luonteenpiirteitä sekä jännitystä. Ja hahmot eivät ole bulkkikamaa.
Babylon on harvinaista herkkua animemaailmassa. Trillerisarja, jossa kivenkova ja komea etsivä selvittää suurta mysteeriä ja salaliittoa. Ei tarinassa sinänsä mitään ihmeellistä ole, live-action -puoli on tällaisia sarjoja pullollaan. En tiedä onko tässä sarjassa kuitenkin joku koukku, kun ilmeisesti kirjasta ei ole sitä live-actionia tehty.
Blade of the Immortalin katson ehkä jossain välissä. Mangan tyyli on kuitenkin niin vahva, että sanoisin että kannattaa lukea se. Kyseessä on legendaarinen samurai-sarja.
Shin Chuuka Ichiban. Ysärisarja josta Shokugeki no Souma sai inspiraationsa. Ysäriys näkyy kun ”hauska” komediasivuhahmo kiljuu manga-ilmeillä ja ah mitkä designitkin jengillä. Ruuat ovat jotenkin tylsiä ja typeriä eivätkä edes vaivaudu näyttämään realistisilta. Ilmeisesti juonen kantava voima on pahiskokit, joiden ainoa motivaatio on olla pahiskokkeja, eli juuri se Souman heikko osuus.
Ore wo Suki nano wa Omae dake ka yo on kauden kouludramasarja. Päähenkilö ei ole ihan makuuni, mutta jotenkin silti ihan pidettävä hahmo. Tytötkään eivät ole oikein mistään kotoisin. Genrensä alempaa keskitasoa, mutta kun ei ole muutakaan tarjolla. Luultavasti käyttäisin aikani paremmin katsomalla Oregairun uusiksi. Myös kauden 4girls1club-sarjan eli Houkago Saikoro Clubin – jossa pelataan lautapelejä – tilalle voisi löytää parempaa katsottavaa. Mutta toisaalta sarja on ollut ihan jees, ja lautapelit hyvä koukku.
Watashi Nouryoku wa Heikinchi dette Itta yo ne – isekai, jossa päähenkilö onkin tyttö, ei riittänyt tekemään tästä sarjasta mielenkiintoista. Hataage! Kemono Michi päätyi kauden isekai-sarjaksi, mutta ei tämäkään mikään loistoteos ole. Parodia, jossa isekaipoika onkin eläimistä tykkäävä showpainija. Tuntuu että vitsi käy nopeasti vanhaksi. Shinchou Yuushaa en ajatellut katsoa kun olen sen mangaa lukenut, mutta senkin vitsi varovaisuuden takia ylivoimaisesta päähenkilöstä käy nopeasti vanhaksi.
Aika monta jatkokautta tarjolla. Sankariakatemia jatkaa vahvasti ja sen mangallakin menee hyvin. Souman mangalle kävi nolosti, koska ei osannut lopettaa ajoissa. Anime ei toivottavasti tätä osuutta kata, joten hyvillä mielin voi tätäkin katsoa. Paitsi että jälki on nelosketjun tekemää ja näyttää melko kököltä ja tahdituskin on pielessä. Psycho Passin kakkoskaudesta en muista juurikaan mitään, eikä hirveitä odotuksia ole kolmoskauttakaan kohtaan. Chihayafurun kolmoskausi kelpaa todella paljon, kuusi vuotta piti odottaa. Harmi ettei tästäkään juuri muista mitään, mutta onneksi urheiluanimeihin pääsee nopeasti mukaan. Kono Oto Tomare on siinä ja siinä jaksanko katsoa, sillä ykköskausi oli vain ihan ok, enkä näe että meno tulisi parantumaan.
Ei kommentteja ;___;