Kesä 2022 Päätös

Hyvät

  • Made in Abyss: Retsujitsu no Ougonkyou
  • Youkoso Jitsuryoku Shijou Shugi no Kyoushitsu e 2
  • Lycoris Recoil
  • Cyberpunk Edgerunners

Keskinkertaiset 

  • Isekai Ojisan
  • Tokyo Mew Mew New~♡

Huonot

  • Hataraku Maou-sama! 2
  • Overlord IV

Jatkavat

  • Utawarerumono: Futari no Hakuoro

Valitin aloituksessa, että You-jitsussa oli niin vaikeita pelejä, ettei niiden säännöistä ymmärtänyt mitään. Tämä ilmeisesti oli kuitenkin tietoinen valinta, kun ennen keskiössä ollut porsaanreikien löytäminen pelien säännöistä vaihtuikin selkeästi hahmojen väliseen juonitteluun, jopa niissä mitoissa, ettei ennen niin tärkeillä pisteillä ollut enää mitään väliä. Erittäin tervetullut muutos, koska hahmot alkoivat kasvaa ja syventyä. Tykkäsin kyllä peleistäkin ja niissä huijaamisesta, mutta hahmoilla ne hyvät sarjat tehdään.

Hataraku Maou-saman kakkoskausi oli floppi. Huonosti toteutettu ja tylsä. Melkoisesti saa hahmoja rakastaa jos tästä tykkää. Vitsikin käynyt vanhaksi. Samoin Overlord kävi tylsäksi, kun ylivoimainen päähenkilö kurittaa heikompiaan, eikä missään ole mitään jännää, enkä tiedä mikä sarjan pointti enää edes on.

Isekai Ojisan jäi kesken. Epäilen tässäkin, että vitsi ehti kulumaan vähän liian nopeasti jo 7 jakson aikana. Oikeastaan sarja tuntui unohtavan koko vitsailun ja Ojisanin sopeutumisen nykymaailmaan ja keskittyi vain kelaamaan menneitä fantasiamaailmaseikkailuja. Ehkä vikat jaksot, sitten kun joskus tulevat, ovat tosi hyviä, jolloin olen kyllä valmis listaamaan hyväksi sarjaksi.

Tokyo Mew Mew New~♡ oli mielestäni hyvä. Olihan sarja lapsellinen ja typerä, mutta siksi sitä olikin kiva katsoa. En alkuperäistä katsonut, niin en valitettavasti pysty vetämään tiukkaa analyysiä muutoksista.

Lycoris Recoil oli kauden yllättäjä. Ei siltä osin että siinä oli taas ”hyperaktiivinen blondi ja sulkeutunut mustahiuksinen”-kombo, vaan siksi kuinka hyvin “bimbo” oli rakennettu. Tämä toi elämää myös muihin hahmoihin. Tähän vielä sopivasti toimintaa ja mysteeriä salaisen organisaation muodossa, niin meillä oli varsin viihdyttävä paketti kasassa. En kyllä tiedä muistanko vuoden päästä katsoneeni tätä, mutta nyt oli ainakin kivaa.

Cyberpunk Edgerunners oli myöskin hyvä ja viihdyttävä paketti. Selkeästi pidetty huolta siitä, että länsimainen yleisökin tykkää – en olisi ikinä kuvitellut kuulevani teinivuosien Frand Ferdinandia animessa. Musiikkien lisäksi verisyydellä mässäily on luonnollisesti aikuisempaan yleisöön vetoavaa. Näistä huolimatta sarjassa oli hyvin tehty kasvutarina ja romanssi. Cyberpunkin maailmaan en ole perehtynyt, mutta tuntui, että dystopia saatiin tuotua hyvin esille. Ottaen huomioon 10 jakson pituuden, niin erittäin hyvin onnistuttiin saamaan myös sivuhahmoille sen verran syvyyttä, että heidänkin kohtalostaan välitti.

Made in Abyss on animen parhaimmistoa, niin hyvin sarjan kerronta ja hahmojen kohtalot toimivat. Joku voisi sanoa kärsimyspornoksi, mutta ainakin se on sitten todella laadukasta sellaista. Missään vaiheessa ei tule olo, että tätä katsoisi pelkän kärsimyksen vuoksi, vaan sen lupauksen takia, että kaikki päättyy onnellisesti, kun päästään kuilun pohjalle. Kakkoskaudessa mainittavaa on, että taas löydettiin uusi näkökulma, eikä vaan toistettu samaa vanhaa. Hyvännäköiset toimintakohtaukset eivät myöskään haittaa yhtään.