Kevät 2023 Päätös
Hyvät
- Oshi no Ko
- Jigokuraku
Keskinkertaiset
- Yamada-kun to Lv999 no Koi wo Suru
- Tengoku Daimakyou
- Skip to Loafer
- Gundam Suisei no Majo
Oshi no Ko ei alkanut sutimaan vahvan alun jälkeen vaan päinvastoin tasapainoili hyvin “pääjuonen” sekä nuorison urakehityksen ja romanssien suhteen. Rubyn hahmo kaipaisi lisää syvyyttä, samoin Memin. Mutta mitäpä väliä kun Aqua, Kana ja Akane ovat niin hyvää kamaa. Oshi no Ko on tämän vuoden kovin sarja, sillä loistavien hahmojen ja salapoliisihommien lisäksi viihdeteollisuuden raadollisuuden kuvaus toimii, ja silti sarja onnistuu olemaan positiiviinen. Ainoa mikä tökkii vähän on lukioikäiset hahmot jakamassa elämäntotuuksia kuin vanhat ukot.
Yamada-kun ei ollut alunperin listoilla, mutta romanssianime, joka pyörii pelien ympärillä, kiinnosti. Yliopistoa käyvä naispäähenkilö on myös aina plussaa, sillä lukiolaisten romantiikasta piti huolta Skip To Loafer. Yamada-kun on huomattavasti näistä kevyempi. Sarjoja yhdisti jumalaisen komea päähenkilöpoika, joka ei kuitenkaan ole tästä tietoinen/välitä ja suhtautuu naisiin epäilevästi menneisyyden traumojen takia. Molempien sarjojen päähenkilötytöt olivat ihania, mutta Skip To Loaferin muut hahmot ja heidän keskinäiset suhteensa tekivät Skip To to Loaferista selkeästi paremman sarjan. Yamada-kun meni hyvin höttönä.
Jigokurakun menin aloituksessa kehumaan miekkafilosofiaksi, mutta nämä puheet olivatkin vain esittelyä sarjan loppupuolella esille tulleesta supervoimasta (chi/chakra/tan/qi) eli Jigokuraku olikin sitten vain brutaali ja visuaalisesti omaperäinen toiminta-anime. Ehkä vähän unohdettava, mutta jos haluaa katsoa hyvää miekanheiluttelua fantasianäkökulmalla, niin Jigokuraku on siihen erittäin sopiva. Yllättävää kyllä hahmoistakin välitti vaikka heidän elinikänsä ei usein pitkä ollut. En tiedä onko jatkokaudella väliä, yksi mauste oli kuitenkin saaren mysteerien selvittäminen ja se on ohi.
Tengoku Daimakyou epäonnistui tahdituksessa, minkä takia loppupuolen jaksot jäivät kesken ja heikoiksi. Kahden rinnakkaisen tarinan vieminen sopivassa tahdissa on vaikeaa, koska nyt jäi molemmista vähän huonoa fiilistä. Sarjasta jäi käteen oikeastaan viikon hirviö -meno ja suurempi tarina vähän kulahti.
Suisei no Majo epäonnistui myös tahdituksessa huomattavasti vakavammin. On erittäin huono merkki, kun pitää tarkistaa tuliko skipattua jakso, kun tapahtumissa ei ole mitään järkeä. Sarjassa oli liikaa lankoja jotka olisi pitänyt solmia lopussa yhteen. Mutta koska aikaa ei ollut, niin aiheet joko skipattiin tai niitä ei käsitelty kunnolla. On syynsä miksi edeltävät Gundamit ovat 52-jaksoisia. Nyt jopa gundamit jäivät sivuun kun poseerauksille ei ollut tilaa. Ylipäätään Suisei no Majon ongelma oli ehkä suuren sotamittakaavan puuttuminen. Yrityskuvio ei toiminut, se ei tuonut vaaraa, kouluympäristöstä puhumattakaan. ”Yritykset hallitsemassa maailmaa”-kuviosta olisi saanut vaikka mitä revittyä, mutta kaikki tuntui jäävän puolitiehen. Niin jäi myös pääparin romanssi, ei heilläkään oikein aikaa toisilleen tuntunut olevan. Eli pettymys, Gundameilta on tottunut odottamaan enemmän.
Ei kommentteja ;___;