Waifut + Hikikomori Lifestyle
Jatkoa tai uusi näkökulma tälle edeltävälle blogaukselle.
Käsitteiden selvennykset on jääneey muuten tekemättä: Waifu = kuvitteellinen animetyttöystävä => kovin animeharrastamisen taso. Hikky = ”kotona viihtyvä yksilö”. NEET = Ei töissä tai koulutuksessa.
Freud-sensei listaa melko mielenkiintoisesti 6 tapaa millä ihminen voi tavoitella onnellisuutta. Tai pikemminkin kohtuullisen mielihyvän tasoa, jatkuva onnellisuus on aika paha maali. Mielihyvään on kaksi tietä, onnen tavoittelu tai kärsimyksen välttäminen. Toivottavasti lukiofilosofiat on käytynä.
- Kaikkien tarpeiden tyydyttäminen keinolla millä hyvänsä
- Tietoinen eristäytyminen ja yksinäisyys, jolloin vältytään ihmissuhteiden kärsimykseltä ja tuskalta
- Liittyminen yhteisöön ja toimiminen yhteistyössä toisten kanssa kaikkien hyväksi
- Omaan elimistöön vaikuttaminen alkoholin ja muiden aineiden avulla, jotka tuottavat mielihyvän kokemuksia ja saattavat suojata myös tuskallisilta kokemuksilta
- Omien halujen ja mielihyvän hallitseminen kuolettamalla haluamisia tai niiden siirtämistä minän piirissä oleviin rakenteisiin
- Sublimointi eli viettien jalostaminen sellaiseen muotoon, että niistä saa tyydytystä henkisestä ja älyllisestä toiminnasta
Huomattavaa on, että vain ensimmäinen kohta on onnen tavoittelua, muut pohjaavat kärsimyksen välttelyyn. Nämä tavat eivät ole samanarvoisia ja Freud itse oli 6 kohdan miehiä. 3 ja 6 eivät kaikilta onnistu. 5 kohta on mielihyvän mahdollisuuksien kaventamista. 1 ja 4 eivät ole kovin kestäviä ratkaisuja yksinään. 2 voi löytää mielenrauhan, mutta kieltää velvollisuutensa muita kohtaan.
Hauskasti, nämä kaikki voivat sopia hikikomori lifestyleen. Varsinkin 2 ja 4 iskevät melko lujaa (tosin kaikki hikkyt eivät ryyppää). 1 onnistuu myös varsin kätevästi kunhan vain rahat riittävät eli ei muuta kun mässyä naamaan ja pornot tulille. 3 kohta voi mennä kaukaa hakemiseksi, mutta eikö wowi kilta lasketa yhteisöksi ja raidit ovat tiukkaa yhteistyötä? 5 tietysti tulee kysymykseen kun halut ihmissuhteisiin, tai mihin tahansa muuhun mikä vaatii poistumista asunnosta, kuoletetaan tai siirretään internetpornoon. 6 ei myöskään ole pois suljettu, netissähän voi puuhata vaikka mitä älykästä tai taiteellista.
Todistaako tämä siis, että hikkynä oleminen on täysin ok ja Freudin oppien mukaista? Vai että Freud-sensei keksi jo 100 vuotta sitten miten ihmismieli toimii? Oli miten oli, näillä näkymin Freudin kannalta hikkynä oleminen ei ole kärsimystä, vaikka Kantin, Smithin ja antiikin ajan kettujen kannalta se voi sitä olla. Mutta jos hikkytyylillä voi toteuttaa kaikkia 6 kohtaa, niin eikö hikkyjen pitäisi olla sitten melko lähellä optimaalista mielihyvää? Mielihyväperiaatetta rajoittaa realiteettiperiaate eli lyhyesti näitä tapoja ei ole mahdollista noudattaa, koska todellisuus on perseestä. Mutta kuten aikaisemmin blogasinkin, suomalainen/japanilainen nyky-yhteiskunta mahdollistaa tämän toisin kuin Freudin aikana, jolloin hyvinvointiyhteiskunta tai internet ei ollut päivän trendi. Tosin jos kaikki alkavat noudattaa hikkytyyliä, iskee todellisuus vastaan eli se nyt vain ei ole mahdollista tai toimivaa. Kaikki ovat aikansa vankeja, ja olisi mielenkiintoista miten Freud-sensei olisi kommentoinut internet-aikakautta, joka mahdollistaa yksinäisyyden yhteisöllisyydellä.
Harmi vaan että Freud-sensei mainitsee vielä yhden mielihyväperiaatteen toteuttamistavan: pyrkimyksen löytää tyydytystä rakkaussuhteessa. ;________;
En tiedä saadaanko waifua mitenkään ujutettua tähän kategoriaan. Freud tosin mainitsee tämän tavan ilmeiset heikkoudet: koskaan ei ihminen ole haavoittuvampi kuin rakastaessaan eikä koskaan yhtä avuttoman onnettomana kuin menetettyään rakastettunsa tai tämän kiintymyksen. Lisäksi hän mainitsee, että ihmiset pysyttelevät sillä tiellä, mikä on kerran onneen johtanut. Tämä pilaa vähän yllä kuvailemaani ultimaalista hikkyn kuuden tien taktiikkaa, mutta onneksi tämä on blogaus eikä mikään vakava tieteellinen teksti. Tällöinhän hikkyt ovat 2 kohdan kulkijoita, mutta Freudilla lienee tuossa kohdassa olleen mielessä zen-munkit. Ja hikky lifestyle lienee melko kaukana zen lifestylestä.
Lähteet:
Psykoanalyyttinen näkökulma eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Jussi Kotkavirta. Freudin Jalanjäljillä. 2009.
Ihana tyynyli ;_;
Ihan jees, tosin niidel-sensei kiteyttäisi onnellisuuden siihen, että tuntee onnistuvansa siinä, mitä _itse_ tavoittelee. Useat koulutusta vastaavaan työhön päässeet ovat työhönsä tyytyväisiä, koska se on työ, joka on heillä ollut jo useita vuosia tähtäimessä. Samoin esimerkiksi punttisalilla käyvät ovat usein tyytyväisiä, kun habasarjaan saa lisättyä pari toistoa tai pari kiloa lisää, koska siihen on pyrittykin. Ylipainossa – jonka henkilö usein kokee negatiiviseksi – kyse on siitä, että henkilö ei ole hoikka, vaikka itse haluaisi! En usko, että esimerkiksi näyttelijä, jonka (hyväpalkkaiseen) roolisuoritukseen kuuluu itsensä lihottaminen, kokee suurta tuskaa ylipainostaan, sillä hänhän on siihen pyrkinytkin.
Tämä liittyy aiheeseen siten, että hikkyt toki voisivat olla onnellisia hikkyillessään ja luultavasti joku onkin. Useat taas eivät kuitenkaan ainakaan /sopo/- ja /hikky/-tutkimusten mukaan ole, mutta näissä tapauksissa onkin kyse siitä, että oikeasti haluttaisiinkin esimerkiksi sosiaalisia suhteita ja/tai tyttöystävä, mutta ei kuitenkaan sellaista onnistuta saamaan.
Jos kuitenkin on oikeasti sitä mieltä, että hikkyelämä on täysin riittävää ja palkitsevaa ja sosiaalisista suhteista pitää huolen wowikilta, on hikkyily tietysti ihan hyvä ja palkitseva elämäntapa.