Haaremit
#Toisaalla tuli jälleen kerran puhe asioista. Tällä kertaa mielenkiintoinen juttu koski haaremeita. Esitän tässä taas oman vaatimattoman näkemykseni.
Haaremihan tarkoittaa tilannetta, jossa 3 tai useampi naishenkilö pitää päähenkilöpojasta. Tähän ei yleensä ole sen kummempaa syytä. Päinvastoin haaremipäähenkilöt ovat usein erittäin vässyköitä. Ja tätähän kuviota sitten tykätään haukkua ja on varsin helppo vihata. Tytöt ovat arkkityyppisiä eli tsundere, lapsuudenystävä, genkityty, hiljainen tyty, imouto, senpai ja niin edelleen tai jotain sekotuksia näistä. Lisäksi tyypillisesti käydään rannalla, koulufestareilla ja missä lie.
Olen aina mieltänyt haaremin erogeen tai visual novelleihin liittyväksi. Nämähän eivät sinänsä ole haaremeita vaan pelissä valitaan yksi näistä henkilöistä tai reiteistä. Näistä tehdyt animet ovat sitten mainosta tai/ja rahastusta kyseisellä pelillä. Ja näissä siis on tavoitteena esitellä kaikki tytöt, jolloin kyseeseen tulee haaremi. Haaremi on siis tästä pakosta lähtenyt, koska ketään tyttöä ei voida jättää pois vaan vähintään yksi jakso on löydyttävä per henkilö. Koska tällä tavalla sitä rahaa tehdään.
Tämä ei ole kaikesta huolimatta "oikeata" haaremia
En tiedä, mikä oli ensimmäinen eroge ja sen anime, joka esitteli haaremikonseptin. Ilmeisesti Dokyusei, mutta sen adaptaatio on hentaita, niin sitä ei voida laskea. Eipä sillä ole sinänsä väliä, sillä se merkitsee kuka teki siitä suositun. Haaremissa se lienee Love Hina, joka täyttää lajityypin kaikki tyypilliset piirteet. Paitsi että se ei ole eroge-adaptaatio vaan manga-adaptaatio. Ja sen kyllä huomaa, koska päähenkilö ei ainakaan minun mielestäni voi päätyä yhteen kenenkään muun kanssa kuin sen yhden. Tuleekin mieleen, jos päähenkilö otettaisiin pois sarjasta niin menetettäisiinkö mitään? Tällöin Love Hina olisikin tämän söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita genren ensimmäinen edustaja. Ja toimisi muuten hiton paljon paremmin.
To Heart taitaa viedä tittelin ensimmäisenä suosittuna ja oikeana eroge-adaptaationa. Ja tämähän on hyvin epätyypillinen haaremisarja. Se on ensinnäkin varsin hyvä anime. Päähenkilöpoika ei ole vässykkä vaan vähän gonahtanut herrasmies. Rannalle ei päästä kertaakaan eikä fanserviceä ole. Suurin järkytys tulee kuitenkin siinä, että eräs tytöistä ei tykkääkään päähenkilöpojasta vaan wingmanista! Ja wingman ei ole se perusluuseri tyyliin Sunohara vaan oikeasti menestyvä jalkapalloilija ja herranjumala parempi tyyppi kuin päähenkilö. En tiedä mitään muuta sarjaa missä näin olisi, ei wingman voi olla parempi tyyppi. Yleensä päähenkilö bron tie on kurja ja synkkä ja kohtalona on olla jopa päähenkilöä surkeampi olento. Eräs tärkeä pointti on myös, että kaikkia tyttöjä ei suinkaan esitellä vain päähenkilön kautta. Jos tämä oli lähtökohta niin miksi tulevaisuudessa mentiin kaikki hyvät kohdat tyrimään?
Ja ennen kaikkea miksi ei-eroge-adaptaatiot käyttäytyvät niin kuin ne olisivat eroge-adaptaatioita? Onko haluttu esitellä paljon tyttöjä, mutta ei ole keksitty muuta tapaa tehdä se kuin ihastussuhde päähenkilöön kautta? Tätä reittiä heidät on kätevä liittää haaremiin ja saadaan koko tyttökaarti sinne rannalle kuten nämä Mayo Chikit. Onko vasta viime aikoina tosiaan alettu tajuamaan, että hei ei me sitä jätkää tarvita. Tämä seikka ainakin selittäisi päähenkilöpojan paskuuden useissa sarjoissa, koska eivät päähenkilöpojat oikeastaan mitään vässyköitä erogeissa ja sen adaptaatioissa ole verratuna light novel/manga päähenkilöpoikiin. Vaikeahan se on hyvää hahmoa tehdä, jos sillä ei ole mitään todellista virkaa. Suurin vika on oikeilla eroge-adaptaation päähenkilöillä on se, että kenenkään tytön kanssa ei voi mennä sen pidemmälle ennen kuin viimeisissä jaksoissa. Ja tämäkin on olosuhteiden pakosta. Miksi ihmeessä ei-adaptaatiot ottavat tämän synnin kannettavaksi kun ei niiden sitä oikeastaan tarvitsisi tehdä.
Olisipa piirrostyyli ollut ainoa asia joka huonontui jatko-osassa...
Eräs hyvä ja mielenkiintoinen pointti on se onko eroge-adapataatio normaali animea vai hentaita. Princess Loverista on tehty molemmat. Hentaiversiossa päähenkilö on näin varovaisesti sanottuna erittäin paljon miehekkäämpi kuin anime-vastineensa. Liekkö edes sama tyyppi. Myös jatko-osat antavat miettimisen aihetta. To Heart jatko-osa, Memories, on lähes kaikki se paha mitä animesta löytyy. Mitä helvettiä tapahtui? Ykkösosan tarina on vedetty vessasta alas, henkilöt unohdettu ja piirtotyyli on paskaa mahdollista. Ilmeisesti sitä moetyyliä on koitettu hakea. Ei toiminut.
Haaremeita mielestäni nähdään myös siellä missä niitä ei ole. Ei esimerkiksi Bokutachi wa Tomodachi ga Sukunai ole mikään haaremi. Päähenkilö osoittaa kiinnostusta vain kahteen tytyyn. Haaremianimessa, (ainakin hyvässä sellaisessa) on keskeistä, ettei tiedä kenen kanssa päähenkilö päätyy yhteen. Kaikki tytöt ovat tasavahvoja ja päähenkilö omaa kiinnostusta heitä kohtaan ja he omaavat kiinnostusta päähenkilöä kohtaan. Huomattavaa on myös se, että niin sanottu opening sääntö (eka tyttö voittaa tai muuten openingissa on täysin selvää kuka voittaa) ei päde tai se pätee huonosti eroge-haaremianimeihin.* Tosin esimerkiksi tämän kauden Mashiro iro Symphonyn OP antaa kyllä liikaa vihjettä. Toivottavasti olen väärässä. Eikä päähenkilö ole mikään ihmisraunio tässäkään, vaikka ehkä vähän tylsä tyyppi onkin. Se, että jotain Seitokai no Ichizon, Bakemonogatarin tai Oh My Goddessin kaltaisia animeita listataan haaremiksi, kertoo mielestäni ”tyttö istuu viereen bussissa, kuvittele tulevaisuutta yhdessä” syndroomasta. Voihan sillä ajatuksella leikkiä, mutta ei se nyt vaan ole realistista puuhaa. Päähenkilö ei voi päätyä yhteen kuin vain sen yhden tytön kanssa, jos ikinä päätyykään yhtään kenenkään kanssa yhteen. Tämä on ero haaremin ja haaremin välillä. Katso myös aikaisempi tulkinta haaremigenrestä.
*Asia tarkistettu seuraavilla animeilla: To Heart, Shuffle, Princess Lover, Hoshizora e Kakaru Hashi, Akane Iro Somaru Saka, Tayutama, Otome wa Boku ni Koishiteru, H20 Footprints in the Sand.
Haaremigenren varsinainen alkuperä on käsittääkseni vuodessa 1978 kun Rumiko Takahashi alkoi piirtää Urusei Yatsuraa. UY ei nykyisillä kriteereillä toki ole tyylipuhdas haaremi, mutta se kuitenkin esitteli ensimmäisenä monia nykyisen haaremigenren kliseitä ja konventioita.
Tenchi Muyo on sitten toki se teos joka kanonisoi nykyisen haaremigenren, ja oli ensimmäinen genren tyylipuhdas edustaja. En tähän hätään kyllä muista olivatko genren kliseet jo esillä vuoden 1992 Tenchi Muyo OVA:ssa vai vasta myöhemmissä tekeleissä (OVA2 1994, Tenchi Universe 1995). Sitten oli toki Saber Marionette J vuonna 1996 joka oli myös melko puhdas haaremigenren edustaja.
Henkilökohtaisesti Boku wa Tomodachin on mielestäni kyllä melko tyypillinen haaremisarja. Toki alussa tyttöjä on vain kaksi, mutta mitä openingia nopeasti vilkaisin niin siinä näytettiin kuusi tai seitsemän tyttöä päähenkilöpojan lisäksi, joista jokainen edustaa eri hahmosuunnittelufetissiä. Sielä on isotissinen blondi, sielä on goottiloli, sielä on silmälasityttö… Monissa haaremisarjoissa tärkeintä on nimenomaan se että jokainen naishahmo täyttää jonkin tietyn fetissin, niin että jokaisen otakun lempifetissi löytyy, ja hän voi juuri hurrata sille hahmolle joka edustaa omaa suosikkia. Toki Boku wa Tomodachi voi vielä lähteä ihan omille teilleen, mutta parin jakson perusteella on minusta ihan perusteltua väittää sitä haaremisarjaksi.
Haaremigenren alkuperää voidaan lähteä hakemaan vaikka antiikin tarinoista, sillä onhan se varsin tavallista, että kaikki muijat himoitsevat tarinan päähenkilöä. Valitettavasti Tenchi Muyot ovat jääneet katsomatta, koska en ole kuullut niistä mitään hyvää. Mutta nehän eivät ole erogeita ja niissä on action+fantasy vahvasti mukana ellei jopa pääosassa. Nämä juuri ovat sitä ei-oikeata haaremia, jossa haaremi on vain lisämausteena eikä todellinen vaihtoehto toisin kuin eroge-haaremeissa. Se, että animessa on useampi naishenkilö ei mielestäni vielä tee mistään haaremia vaan on juurikin tuota toiveajattelua, että kaikki haluaisivat päähenkilöä.
Boku wa Tomodachin mangahan on pidemmällä. Se on tosiaan haaremia, mutta ei eroge-haaremia. On täysin selvää että päähenkilö ei voi päätyä kuin lapsuuden ystävän kanssa yhteen. Jos sarja onkin hurja ja omaperäinen niin sitten ehkä jopa Senan kanssa. Kaikki muiden hahmojen kanssa yhteen päätyminen on täysi mahdottomuus. Tätä koitin juuri hakea, oikeassa haaremissa kaikki tytöt olisivat tasavahvoja vaihtoehtoja. Oikea toisin lienee huono termi. Fanservicehaaremi ja erogehaaremit voisivat olla kuvaavampia.
Eihän Boku wa Tomodachi ga Sukunaissa oikeasti voi päätyä kenenkään kanssa yhteen, koska se perustuu ranobeihin ja niissä ei tapahdu ikinä mitään :>
Jotenkin mun mielestä on muutenkin hassua, miten nykyään sarjat tuntuvat ottavan toisiltaan rajoitteita ristiin mitä ei edes tarvitsisi – visual novelin päähenkilön tarinankerronnalliset haasteet näkyvät myös ranobejen ja mangan sovituksissa vaikkei olekaan mitään syytä, miksi toisessa mediassa ei voisi kehittää myös päähahmoa.
Varmaan yksi häpeilemättömimmistä haaremeista on ToLoveRussa, joka entisestään päivittyi Darknessissa suuntaamaan fokuksensa kirjaimellisesti kasaamaan naisia Riton ympärille. IT PRINTS MONEY!
En ole kyllä varma pitäisikö nykykerronnallista haaremia pitää enää todennäköisyyssidonnaisena, ainakaan muiden medioiden kuin erogejen kanssa. Kuten madu kärjisti, tilanne ei välillä oikeasti lähde eteenpäin vaan jää siihen ikuiseen tilannekomedian status quohon. Jos siis se suhde ei etene sen lapsuudenystävän kanssa, niin miksi esimerkiksi verisisarus olisi yhtään sen hassumpi paritus?
To Love-Ru: Darkness on ihan oma lukunsa tosiaan. Olen melko varma että Kentaro Yabuki trollaa sarjan taiteella kaikkia ja yrittää hullun lailla etsiä sitä maagista pistettä jossa Shounen Jumpin päätoimittaja toteaa että ”Ei, tämä on jo liian roisia. Punainen valo.” Toistaiseksi ei ole vielä raja tullut vastaan.
Mun täytyy kyllä nyt myöntää ihan rehdisti että eroge haaremi oli terminä ihan uusi. Olen mielessäni aina vaan pitänyt haaremia haaremina ilman sen kummempia lisämääritteitä. Esmes Tenchi Muyo on aina edustanut mulle samaa genreä kuin esmes To Love-Ru tai To Heart, niissä kaikissa haaremia vaan käsitellään vähän eri tavoilla (Tenchi on vähän toimintapainotteisempi, TLR ecchimpi ja TH slice-of-life). Ilmeisesti niille nyt sitten on kuitenkin eri genreluokitukset olemassa.
Mitä tuohon ”kanoonittomuuteen” tulee, niin se on kyllä ihan tasan tarkkaan suunniteltu juttu. Miksi Nanohassa Fate ja Nanoha eivät ole virallinen pari? Miksi Ano Hanassa se oranssipää (en nyt muista nimiä) ja päähenkilö eivät ole pari sarjan lopussa? Miksi To Love-Russa Rito ei päädy koskaan kenenkään kanssa yhteen? Miksi Boku wa Tomodachissa päähenkilö ei tule koskaan päätymään kenenkään kanssa yhteen? Sama syy kaikkiin kysymyksiin: Koska ne kaikki ovat otakuille suunniteltuja tuotteita. Pitämällä mahdollisimman monta polkua avoinna vielä lopunkin tullen varmistetaan se ettei yksikään otaku tunne itseään petetyksi ja jätä ostamatta oheistuotteita. Väittäisin että samasta syystä myös se haaremisarjojen päähenkilö on aina sellainen hiljainen nössö; se tekee samaistumisen helpommaksi. Ja kun otetaan huomioon että Japani kohdentaa tällä hetkellä sarjojaan nimenomaan otakuille, koska ne ovat varmoja asiakkaita kun ne kerran koukuttaa uuteen sarjaan, niin ei ole ihmekkään että sellaisten sarjojen tarjonta on kasvanut joissa ei ole lopussa definitiivistä paritusta yms.. Ihan samasta syystä myös ns. checklist-animet on viime vuosina kovasti yleistyneet.
Erogehaaremi ei ole kai virallinen termi, mutta kuten tässä jutussa kuvasin, se on hyvin erillainen haaremi siitä mitä kuvaat ja mitä näkee. Päähenkilö päätyy jonkun kanssa yhteen eikä hän ole hiljainen nössö. Haaremi-checklist ei siis välttämättä ole peräisin erogeista niin kuin voisi luulla. Ja voimmeko ollenkaan kutsua näitä light novel/manga lähtöisiä haaremeita haaremeiksi, jos päähenkilöllä ei ole mahdollisuuksia yhteenkään tyttöön?
To Love-Ru on tosiaan haaremigenren uudistaja/rajankokeilija/helmi eikä sen perusedustaja.
Näkisin itse kehityksen 80-luvun romanttisten shounensarjojen, vuosituhannenvaihteen haaremisarjojen ja 2000-luvun miehettömien moetyttösarjojen välillä menevän jotakuinkin näin:
Haaremi ei voi olla oikea haaremi, koska sellaisessa tilanteessa yleisö huutaa verta ja päähenkilön on saatava puukkoa mahaan ja kirvestä naamaan niin kuin School Daysissa. Kaikki riiustelu mieshahmon ja naishahmon välillä on siis automaattisesti alisteista tulevalle parisuhteelle – koska päähenkilö on kuluttajan samastumiskohde, ja kuluttajat haluavat waifun. Japanilainen yhteiskunta toimii näin. Romanttisissa shounensarjoissa pyöriteltiin siis useampia naisia ympäriinsä, mutta oli alusta alkaen selvää kuka oli jutun päätyttö – se lapsuudenystävä / ensimmäinen esitelty tyttö, tietysti. Näin siis mentiin läpi Tenchi Muyon ja Oh My Goddessin, ja aina Love Hinaan asti.
Kun sitten siirryttiin varsinaisiin haaremeihin oli jo kaikille selvää, että ylimääräiset tytöt olivat pelkästään katsojaa varten. Hieman paradoksaalisesti tämä kuitenkin pakotti poistamaan kehityksen myös päähenkilön ja tämän sydämen valitun suhteelta: täytyi ylläpitää illuusiota tilanteesta jossa mikä tahansa tyttö oli mahdollinen optio, vaikka näin ei tietenkään kanonisesti ollut. Tämä sitten johti munattomiin päähenkilöihin, jotka eivät ikinä saa mitään aikaan.
Mutta sitten kun tätä oli jatkettu tarpeeksi pitkään, tajuttiin että päähenkilöllä ei ole enää mitään virkaa. Jos kaikki sarjan tytöt ovat keskenään tasa-arvoisessa asemassa eikä mitään tule kuitenkaan koskaan tapahtumaan, mihin päähenkilöä enää edes tarvitaan? Mieshahmot siis poistettiin kokonaan, ja tuloksena olivat modernit moesarjat joiden ainoat hahmot ovat valikoima koulutyttöjä. Kaikki hahmot ovat waifuehdokkaita pelkästään kuluttajaa varten.
Sitten onkin jännät paikat että mihin kehitys johtaa nyt. Jaa-a…