Kustannuslaskenta 3 – Palkitseminen

Aikaisemmin tuli sivuttua sitä, miten työntekijöille maksetaan: ovatko he kuukausipalkalla vai maksetaanko heille tehdyn työn mukaan eli esimerkiksi per piirretyt kuvat. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos teillä on tiedossanne täydellinen palkitsemisjärjestelmä, jossa ei ole porsaanreikiä ja joka parantaa työntekijöiden tuottavuutta ja työhyvinvointia, niin sille olisi suurta kysyntää.

Kuukausipalkan selkein huono puoli on, että se ei kannusta työntekoon. Ihan sama piirrätkö yhden vai kymmenen kuvaa, koska sama summa kilahtaa tilille. Per kuva maksaminen kannustaisi piirtämään niitä kuvia. Mutta sitten tulee kysymykseen laatu. Tällainen järjestelmä kun kannustaa siihen, että määrä ennen laatua. Kuukausipalkkainen voi rauhassa keskittyä kuvien laatuun. Jonkunlainen laadunvalvonta tietysti on olemassa. Kuukausipalkkaista käy pomo potkimassa perseelle jos kuvia ei piirretä riittävällä tahdilla tai riittävällä laadulla ja freelancerin huonolaatuisia kuvia ei osteta.

Työhyvinvoinnin kannalta kuukausipalkkaiset ovat onnellisempia. Epävarmuus kun stressaa ihmistä. Freelancer ei tiedä mikä rahamäärä kilahtaa tilille ja kilahtaako se myös ensi kuussa. Tämä hankaloittaa tulevaisuuden suunnittelua. Freelancerit taas ovat työnantajan kannalta parhaimpia, koska he ovat yleensä halvempia, mutta ennen kaikkea joustavampia. Työntekijöitä on kautta aikain koetettu riistää, mutta siinäkin tulee yleensä raja jossain vaiheessa vastaan. Luultavasti verisiltä orjakapinoilta vältytään nykyaikana, mutta lakoilta ei. Animeviihdeteollisuudessa tämä kysymys on monimutkaisempi, koska kyseessä on luova työ. Luovuus on hankala asia, mutta se ei ilmeisesti ole siitä kiinni kuinka paljon henkilö viettää työpaikalla aikaa. Desuconissa vieraillut säveltäjä Aki Hata kertoi, että hänen luovuuteensa liittyy alkoholi. Harmiksi hän ei kertonut palkkaussysteemistään, enkä tiedä vastaisiko hän sellaiseen kysymykseen.

Japanin työjärjestelmä on muutenkin vähän hämärä. Ilmeisesti siellä ei kuitenkaan ylitöistä maksamista tunneta. Animessa usein näkyvistä arubaito-töistä maksetaan joko tuntimäärän perusteella tai urakkapalkalla. Valkokaulustyypeillä lienee se kiinteä kuukausipalkka ja sitten ”joulubonuksia” sen mukaan miten firmalla menee. Nuo bonukset herättävät usein keskustelua ainakin jos on kyse johtajien optioista. Palkan sitominen firman osakkeen arvoon on pääsääntöisesti järkevä tapa, jos se toteutetaan oikein. Valitettavasti jossain tapauksissa on päädytty painottamaan liikaa osakkeen lyhyen aikavälin arvoa. Sekään ei ole poissuljettu, että myös firman työntekijöiden palkka olisi sidottu yrityksen osakkeisiin. Jostain syystä osakkeiden omistaminen kuitenkin pelottaa, eivätkä omistajat halua jakaa osakkeita eli yrityksen päätösvaltaa liikaa työntekijöille.

Ylläoleva tuskin kuitenkaan pätee animeteollisuudessa, koska ne firmat eivät käsittääkseni ole juuri osakeyhtiöitä ainakaan julkisessa pörssissä. Näillä aloilla bonukset on sijoitettu järjestelmään jota kutsutaan rojalteiksi eli tekijälle maksetaan palkkio sen mukaan kuinka paljon animea tai mangaa myydään. Tämä kannustaa sekä tekemään töitä että myös tekemään hyvälaatuista työtä, koska muuten teos tuskin myy. Ongelma tuleekin siinä kohtaa kuinka suuri osa palkasta sidotaan tähän myyntimäärään. Menestynyt artisti haluaisi sen olevan mahdollisimman suuri, kun hän tietää että myyntiä tulee, mutta uudella artistilla on jännemmät paikat. Julkaisijan taas ei kannata liikaa maksaa tekijälle. Neuvottelut menevät luultavasti niin, että aloittelevalle tekijälle lyödään eteen standardisopimus ja sanotaan, että allekirjoita tai lähde vetään, ja menestynyt artisti lyö sopimuksen pöytään ja sanoo että allekirjoittakaa tai hän kävelee viereiseen firmaan.

Palkka-asiat ovat mielenkiintoisia. Ihmiset pitävät sitä hyvinkin yksityisenä asiana ja siksi niistä onkin hankala päästä selvyyteen, ellei satu häsäämään taloushallinnossa tai tarkastele verottajalta näitä täysin julkisia tietoja. En tiedä mikä on Japanin kohdalla tapana. Työnantajapuoli ainakin kiittää kun ihmiset pitävät turpansa kiinni palkoistaan eivätkä saa mitään hassuja ideoita. Itse en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä ihmisiä, joiden tärkein yksityisasia on raha.