Psycho-Pass I
Psycho-Passin maailma rakentuu Sibyl-systeemille, joka skannaa ihmisiä ja määrittelee heidän psyykkisen tilansa. Psycho-Passilla viitataan tähän profiiliin, ja se koostuu pistemääräisesti rikollisuuteen taipuvuudesta ja värisävystä, joka liittyy stressiin. Jos Psycho-pass tummuu, robotti kiitää tiedottamaan, että henkilö on terapian tarpeessa. Terapiaa toimittaa tekoäly. Jos rikollisuuspisteet ovat koholla, poliisit tulevat paikalle ja riippuen pistemäärästä heidän aseensa joko tainnuttavat tai tappavat. Lisäksi Sibyl määrittelee jokaiselle sopivan työpaikan.
Asetelma on hyvin realistinen tulevaisuuden visio. Nykyisin ongelmana on, että ihmisen arvioiminen luotettavasti on melkoisen hankalaa ja monimutkaista. Mutta jos lähdetään siitä olettamuksesta, että tässä jotenkin onnistutaan, niin Sibyllan kaltainen järjestelmä luultavasti toteutettaisiin. Se nimittäin noudattaa nykyistä arvomaailmaa. Ihmisten ongelmiin halutaan puuttua ennalta ehkäisevästi ja Psycho-Passin maailmassa ongelmiin puututaan varhain, eikä kukaan pääse vajoamaan syvään masennukseen. Arvio on objektiivinen, koska se on tietokoneen tekemä. Sibylin tuomio on lopullinen, siitä ei voi valittaa eikä ole tarvettakaan valittaa. Kolme lääkäriä kun voi tehdä kolme erilaista arviota potilaan tilasta. Ihmiset ovat kovin epäluotettavia, mikä tosin johtuu tietysti siitä että asiaa voi tarkastella eri näkökulmista. Sibylissa tämä näkökulma on aina sama.
Työelämässä psykologisia testejä tehdään ahkerasti, joten ei ole mitenkään vieras ajatus, että systeemien kehitettyä tarpeeksi ei ole mitään tarvetta työhaastatteluille. Myös koulujen opinto-ohjauksessa mietitään kovasti eri testein, mikä olisi se sopiva ala. Ja systeemi ei ole suinkaan näin lohduton vaan henkilö saa itse valita hänelle ehdotetuista työpaikoista. Sibyl siis toimii opinto-ohjaajana. Tosin en tiedä koskeeko valinnanvapaus vain parhaita henkilöitä. Ilmeisesti kuitenkin jotkut saavat tylyn tuomion, että sinusta ei ole koskaan mihinkään, turha yrittää.
Tämän luulisi aiheuttavan kapinaa, kun ihmiseltä viedään toivo. Mutta Sibylin tuomio on oikeassa, nämä henkilöt eivät kykene edes kapinoimaan. Tarinan pahis ohjaa heidät kapinoimaan, mutta tuloksen voinee arvata. He saavat pari eliittiin kuuluvaa tapettua, mutta sitten eliitin iskeässä takaisin tuleekin suru puseroon. Kapinat kukistuvat nopeasti ja pahis itsekin kommentoi kyynisesti, että tiesi ettei näistä tyypeistä mihinkään ole ja he ovat yhtä surullisin tapaus Sibylin ”armoilla” elävistä.
Systeemi siis oikeastaan toimii ja Psycho-Passin maailma onkin jo nyt yksi suosikki dystopioistani. Sarjassa meillä on vain tuo yksi pahis, joka pystyy kusettamaan järjestelmää ja kaikki menee päin helvettiä hänen takia. Ihmisten tekemisiä ei rajoiteta nähdäkseni liialti, netissä saa ainakin vapaasti surffata. Sibyl ei syrji, sillä myös rikokseen taipuvaiset hallituksen jäsenet joutuvat telkien taakse tai jos ovat sopivia yksilöitä, niin poliisin erikoisyksikköön. Rikollisia vastaan taistellaan rikollisilla, mikä tuo oman värinsä sarjaan.
Psycho-Pass juomapeli: Juo aina kun tämä tyyppi lukee kirjaa
Otsikossa on ”I” perässä, koska toinen merkittävä piirre sarjassa referenssit pääasiassa länsimaisiin filosofeihin ja kirjailijoihin, mutta myös aasialaisia suuruuksia on näkynyt. Sivistystasooni ei vielä kuulu nämä teokset, joten jatkanen aiheesta myöhemmin. Tässä vaiheessa pystyn sen kuitenkin toteamaan, että yhtäläisyyksiä Psycho-Passissa löytyy Huxleyn Uuden Uljaan Maailman kanssa – molemmissa taide on kuollut. Itse sarjakin on kesken, tämä blogaus on kirjoitettu jakson 16 kohdalla. Kyseessä ei ole mestariteos, koska kömpelyyksiä riittää eikä referenssien viljely tässä mittakaavassa ole oikein hyvä juttu. Herää lähinnä ajatus, että haluaako Uroburger vain lesota, että on tullut kirjoja luettua. Hyvin mielenkiintoinen sarja tästäkin huolimatta.
Ei kommentteja ;___;