Talvi 2017 Päätös

Hyvät

• Kemono Friends
• Seiren
• Gundam tekketsu no orphans
• 3gatsu no Lion
• Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu: Sukeroku Futatabi-hen
• Kono Subarashii Sekai ni Shukufuku wo! 2

Keskinkertaiset

• Onihei
• ACCA: 13-ku Kansatsu-ka
• Kuzu no Honkai

Huonot

• Youjo Senki
• Little Witch Academia

Dropattu

• Urara Meirochou
• Handshakers
• Akiba’s Trip

Jatkavat

• Yowamushi Pedal NEW GENERATION S3

Youjo Senki vaikutti hyvältä alkuun, mutta sitten sarja alkoi toistaa itseään jakso toisensa jälkeen ja koko alkujuonikuvio unohdettiin, jolloin jäljelle jäi vaan kökköä sotavoimafantasiaa. Sarja teki myös perusvirheen: jos meillä on tiukka sotatilanne, jota pitäisi jännittää, niin siinä ei ole oikein jännitystä jos päähenkilö ja hänen komppaniansa tuhoavat armeijakuntia ilman menetyksiä. Hienoilla strategioilla ja taktiikoilla ei ole mitään väliä, kun päähenkilö on näin ylivoimainen. Tämä on ok shounen-sarjoissa, mutta Youjo Senki koetti oli vähän enemmän. Lopputulos on se, että sarjassa parasta oli endingissä näytettävät kuvat ja Tanya-cossit, eli tyyli hyvä, toteutus kuraa. Sarjan pääideakin jumalaa vastaan taistelusta päätyi olemaan vain raivokasta teiniateismia.

Handshakers ja Akiba’s Trip eivät olleet niin kiinnostavia, että niiden katsomiseen olisi löytänyt aikaa, enkä usko että kovin hirveästi missasin.

Little Witch Academia ei missään vaiheessa toimittanut. Jaksot olivat itseään toistavia – ”Akko ei osaa magiaa” oli viesti jota nuijittiin päähän jakso toisensa perään, eikä se ollut kovin kovin kiva viesti, kun teemana oli, että epäonnistuuko hän nyt luudalla lentämisessä vai muodonmuutoksissa. Akko oli myös jotenkin tosi ikävä tyyppi monessa kohtaa, Diana oli oikeasti se hyvä ja symppis tyttö. Harmi että tämä floppasi, OVA oli kuitenkin niin kiva.

Kuzu no Honkai ei ole niitä sarjoja joista nautin. Pohjimmiltaan se on sarja, joka uskoo prinsessamaiseen rakkauteen, mutta sen pimeään puoleen, jossa kaikki ovat sisältä tyhjiä ilman rakkautta ja sen takia himonsa vietäviä. Tämä on oikeasti yhtä naiivia kuin ne Disneyn tosirakkaustarinatkin, vaikka onkin puettu teinimäisen kovaan ulkoasuun. Sarjan rikkinäiset hahmot tarjoavat epäilemättä hyviä samaistumiskohteita niille, jotka ovat tajuamassa että prinsessasadut eivät olekaan totta, mutta itse katson mieluummin niitä sarjoja joissa prinsessasadut ovat totta. Kuzu no Honkai on toki hyvä sarja siinä mielessä, että se tuli katsottua loppuun ja onnistui herättämään paljon epämukavia tunteita.

Kukaan ei huomannut tai ei ainakaan viitsinyt sanoa, mutta syyskuun päätösblogauksessa vielä luulin, että Gundam veriorvot s2 oli vain yhden courin sarja ja että toinen couri tulisi sitten joskus, mutta sehän jatkuikin putkeen. Blogauksessa hehkutin kuinka McGillisistäkin tuli hyvä hahmo, ja nyt loppupuoliskolla myös niistä muista pahiksista tuli pidettäviä hahmoja. Verta myös riitti, mikä teki loppupuoliskosta aivan toisista syistä vaikeata katsoa kuin alkupuoliskon hitaista osista. Loppu ei ollut se mitä toivoin, mutta parempi niin. Sarjan päätös oli täydellinen, kaikki saivat mitä ansaitsivat. Itsellä oli toivorikkaampi ja naiivimpi loppu mielessä, mutta looginen päätös kaikelle ja kaikille on tietysti sarjalle paras loppu, eikä jätä tyhjäksi tai pettyneeksi, mutta ei kovin lämpimäksikään. Paras Gundam ja myös vuoden anime, paitsi että tällä kaudella päättyi myös muita erittäin kovia sarjoja.

3gatsu no Lion oli yksi näistä erittäin kovista sarjoista. Erittäin hyvää ihmissuhdedraamaa kiedottuna shogin maailmaan. Shogi on sivuosassa eikä 3gatsu ole urheiluanime – keskeisiä käsitteitä ei selitetä (esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Adjournment_(games)) eikä pelitilannetta juurikaan kuvata. Matsit ovat hahmojen sisäisen – ei välisen – kamppailun kuvausta. Shogi onkin mukana tarjoamassa ympäristön, jossa on monenlaisia persoonia mukana, ja tietysti päähenkilön henkiraon. Pääosassa on erilaisten orpolasten elämä, eikä kovin helppoa ollut kellään, joten 3gatsua voisi luonnehtia kasvutarinan lisäksi myös selviytymistarinaksi, tai ehkä pikemminkin toipumistarinaksi kun akuutti tilanne oli jo ohi. Tosin eipä sillä eräällä tytölläkään kovin helppoa ollut, vaikka vanhemmat olivatkin tallella. Mielenkiintoisesti en tykännyt yhtään tekijän aikaisemmasta Hachimitsu to Cloverista – tai siihen aikaan oli enkkunimet suositumpia, eli Honey and Cloverista. Tekijä on joko kasvanut tai sitten tajunnut, että on paljon parempi kuvaamaan kaikkea muuta kuin romanssia. 3gatsu on joka tapauksessa mukava draamasarja, jossa asiat liikkuvat hyvässä mielessä hitaasti eteenpäin, välillä on kivaa ja välillä ei. Erittäin taitavaa tarinankerrontaa ja hahmokuvausta.

ACCAssa oli hyvin kudottu juoni, politiikkaa riitti myös piirikunnissa. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan niin, ettei tästä hyvää sarja tullut. Ja nimenomaan puuttumaan, missään ei ollut vikaa. Ehkä eri piirikuntia olisi tarvinnut syventää lisää, vaikka varsinkin öljyä tuottava aavikkopiirikunta osui hyvin maaliinsa, samoin eri jenkki- ja eurooppalaisvaikutteiset piirikunnat. Mutta epäilemättä nautinnollinen sarja, kun kaipaa sarjalta politikointia ja juonia. Luultavasti pahin puute oli se, että hahmojen käytös oli jotenkin epäsamaistuttavaa, jolloin he jäivät etäisiksi taustatarinoista huolimatta.

Shouwa Genroku Rakugo Shinjuu: Sukeroku Futatabi-hen. Ensimmäinen kausi oli parempi ja ensimmäinen Sukeroku symppiksempi. Kakkoskausi kuulusi oikeastaan keskinkertaisiin, ellei sen toisiksi viimeinen jakso olisi ollut niin täydellinen päätös ensimmäiselle osalle. Sitä edeltävät 10 jaksoa olisi voinut tiivistää paremmin.

 

 

 

Urara Meirochou tuli pudotettua, koska alusta huolimatta sarja ei ollut niin tanoshii, ja ennen kaikkea kauden suurin yllättäjä Kemono Friends korvasi pehmoista menoa -paikan tällä kaudella. Kemono Friendsin ei pitäisi missään nimessä olla hyvä sarja: se on ensisilmäyksellä kännykkäpelistä tehty halpa 3D-animaatio, jonka ideana on, että söpöt tytöt ovat tällä kertaa eläimiä. Mutta tällähän ei ole mitään väliä, hyvästäkin lähdemateriaalista saa paskaa aikaiseksi ja huonosta hyvää. 3D-animaatio pistää silmään ensimmäiset kolme jaksoa ja sitten siihen tottuu. Ideassa keskeisintä on sen toteutus. Tärkeintä on sarjan sielu. Kemono Friendsin sielu on niin pörröinen ja puhdas, että ei ihme, että sarjasta tuli tämän kauden paras ja meemirikkain. En tiedä millä tämä edes selittyy, olivatko seiyuut niin hyviä ystäviä keskenään että lämpö välittyy kotisohville? Olivatko käsikirjoittaja ja ohjaaja neroja, jotka saivat suuren salaisuuden tuntua siihen, että tytöt kiertävät eläintarhassa? Saivatko jakson puolivälin eyecatch-osuudet, jossa haastateltiin eläintarhojen työntekijöitä, huijattua sellaisen olon, että tätä katsoessa sivistyy? Mitä väliä, olet joka tapauksessa hölmö jos et lähde mukaan servaalin ja repun seikkailuun.

Konosuban kakkoskausi oli odotetusti hyvää viihdettä ja jopa ykköskautta parempi. En tiedä mitä tästä sen enempiä kirjoittaisi muuta kuin spämmää Megumin kuvia, vaikka Darkness oli oikeastaan tämän kauden tähti. Hirveästi sanottavaa ei ole myöskään Oniheistä, vaikka se oli yksi lempisarjoja tällä kaudella. Episodimainen kerronta on parasta katsottavaa yksi jakso kerrallaan iltaisin, ja Onihein Edo-ajan Japani, jossa samurai pyydystää varkaita, oli varsin viihdyttävää katsottavaa. Joka jaksossa kerrottiin enemmän tai vähemmän traagisia ihmiskohtaloita mutta pysyttiin sopivan kevyellä tasolla. Kai tätä aikuisten voimafantasiaksi voisi kutsua, kun perheenisä käy katanalla nistimässä pahoja varkaita sekä jakaa hyville varkaille lempeyttä ja viisautta alaisilleen.

Seiren ei ollut Amagamin veroinen mestariteos, mutta ei kaukanakaan siitä. Neljä jaksoa per tyttö on yksinkertaisesti se toimivin ratkaisu, ja tyttöjen lähinnä ikäjaotteluun pohjaavat profiilit toimivat ja olivat tarpeeksi erilaisia. Valittavasti seirenpoika ei ollut amagamimiehen tasoinen mies, eivätkä tytötkään oikein loppujen lopuksi yltäneet Amagamin tasolle, paitsi ehkä ensimmäinen tyttö. 12 jaksoa ja kolme tyttöä on myös liian vähän verrattuna Amagami SS:n kuuteen tyttöön + kahteen ekstraan, jossa koluttiin kaikki mahdolliset aspektit läpi. Mutta joka tapauksessa Seiren on paras poikien romanssisarja sitten Amagami SS:n.

Kategoria: Kaudet