Kevät 2017 Päätös
Hyvät
- Rokudenashi Majutsu Koushi to Akashic Records
- Saekano S2
- Uchouten Kazoku S2
Keskinkertaiset/odotusten mukaiset
- Shingeki no Kyojin S2
- Seikaisuru Kado
- Gin no Guardian
- Eromanga-sensei
- Yowamushi Pedal: New Generation
Jatkavat
- Sakura Quest
- Boku no Hero Academia
- Re:Creators
Tiputettu
- Granblue Fantasy The Animation
- Busou Shoujo Machiavellianism
Tätä kautta kuvastaa eniten se, että alkukatsauksen perusteella kauden parhaimmat sarjat Re:Creators ja Seikaisuru Kado pettivät molemmat ja rankasti. Tämä on harvinaista, sillä en ole ikinä erehtynyt näin paljoa siitä, mitkä kauden parhaat sarjat tulevat olemaan. Molemmat olivat ennakko-odotuksiltaan samanlaisia, erikoisempia sarjoja hyvällä taustatarinalla ja pettivät samassa asiassa: paskoja hahmoja ja hidasta tarinanvientiä. Re:Creatorsissa tosin oli hyvät hahmot, mutta nekin saatiin pilattua laittamalla ne keskustelemaan tuntikausiksi filosofiasta. Vähän reippaamalla otteella sarja olisi voinut olla erinomainen, mutta nyt päätyi sarjaksi, jota hädintuskin uskaltaa edes varovaisesti suositella kenellekään. Kado oli vieläkin typerämpi; koetettiin luoda suurta poliittista draamaa, mutta lopputulos oli epäuskottavaa ja kömpelöä. Lopun yllärijuonenkäänteet eivät paljoa pelastaneet. Oli sarjoissa sentään jotain, ettei niitä nyt täysin huonoiksi voi haukkua, mutta ei mitään jakoja siihen, että olisin näiden listaamista hyviksi sarjoiksi voinut edes harkita. Re:Creators tosin jatkuu vielä, mutta toisen puoliskon pitää olla todella hyvä, jotta ykköspuoliskon ongelmat unohtuisivat.
Rokudenashi Majutsu Koushi to Akashic Records olikin kauden pelastus uusista sarjoista. Siinä oli tärkeimmät asiat kunnossa, eli taisteluita riitti ja tytöt olivat hyviä. Tämän avulla kesti myös sarjan ikivitsin, että sensei on kusipää, vaikka eihän hän oikeasti ole. Shironeko kantoi sarjaa kyllä lähes yksinään, mutta ilman hyvin tahditettuja taisteluita ja niihin liittyviä taustajuonitteluita ei Shironekonkaan hyvyys olisi riittänyt sarjaan pelastamaan. Nyt kaikki oli kunnossa, mutta ei tämä siltikään mikään Highschool DxD ole, koska liian vähän pervoutta ja liian vähän hyviä tyttöjä ja liian vähän typerää huumoria.
Ketään tuskin hirveästi yllättää, että mobiilipelimainos Granblue tuli dropattua, se kun meni äkkiä kovin huonoksi sarjaksi. Samoin Busou Shoujo Machiavellianismissa kävi hyvin selväksi, mistä sarjassa on kyse, mutta päähenkilö oli huono ja hänen erikoisvoimansa tylsä eivätkä tytötkään olleet tarpeeksi hyviä, että tällaista sarjaa jaksaisi katsoa. (Tappelu)haaremeissa on hyvin valinnan varaa.
Titaanien kakkoskausi oli hyvä, mutta toisaalta mitä jännää tässä on. Enää kyse ei ole kauhusta, mitä ykköskausi tarjoili, vaan mysteerin selvittämisestä. Titaanit mutustelemassa ihmisiä on business as usual eikä se enää järkytä. Hahmokaartihan ei titaaneissa koskaan ollut erityisen hyvä Mikasaa lukuun ottamatta, ja Mikasaakin voi monesta moittia. Sarjan vahvuus nojaa edelleen siihen, että titaanit ovat erittäin hyviä pahiksia ja niitä vastaan taisteleminen 3D-manööverivarustuksella ja keskiaikaisin menetelmin on siistiä.
Gin no Guardian pääsi yllättämään. Sarja ei ole missään nimessä hyvä, sen ohjaus on pomppivaa eikä välillä edes tiedä mitä sarjassa tapahtuu eikä missään ollut mitään järkeä. Sitä on kuitenkin äärimmäisen helppo katsoa, ja 10 minuutin jaksopituus edesauttaa tätä hyvin. Sopii väsyneenä katsottavaksi erittäin hyvin eli Gin no Guardian jotenkin löysi hyvän kohdan päiväjärjestyksessä, vaikka sarja ei tosiaan missään nimessä eikä todellakaan ole hyvä. Joskus riittää että on sopiva.
Saekanon kakkoskausi oli erinomainen syventäessään ykköskauden ihmisiä ja ihmissuhteita. Ykköskauden turhat tyypit oli lempattu ja haaremihuumori loisti poissaolollaan. Varsinkin kakkoskauden loppupuoliskoa voisi kutsua jopa draamasarjaksi, kun pelin tekemisen jälkipyykki ja tulevaisuuden miettiminen kunnolla alkoi. Ensimmäinen puoliskokin oli hyvää tavaraa, pelin tekeminen toi tiettyä jännitystä vaikka ei se nyt niin supermielenkiintoista ollutkaan. Saekano on helposti parhaita haaremisarjoja, vaikka saekanomies jättää toivomisen varaa.
Uchouten Kazokun kakkoskausi oli kanssa taattua kamaa, eikä todellakaan pettänyt. Muistelisin, että ykköskaudella oli jotain asioita mistä en niin tykännyt, mutta kakkoskaudella ei mikään tökkinyt yhtään. Sarja, jota voi suositella kenelle tahansa (aikuis)katsojalle hyvillä mielin.
Ainoa syy katsoa Eromanga-senseitä on Sagiri. Elf oli ihan hyvä ja muut täyttä kuraa. Uudeksi Ore no Imoutoksi sarjasta ei ole, koska ei verisukulaisia joten paremmat ihmiset eivät pääse keräämään paheksunnalla paremmuuspisteitä. Suurempi syy on kuitenkin sarjan huonous; Ore no Imoutossa kaikissa tytöissä oli jotain särmää. OreImon juoni on myös parempi, koska Eromanga-sensein luovan työn tuska kuvattiin tällä kaudella myös Re:Creatorissa ja Saekanossa huomattavasti paremmin. Tiivistettynä: Sagirin söpöys on maailmankaikkeuden ihme.
Yowamushi Pedal: New Generation oli yhtä hyvä kuin edeltäjänsä, mutta voisin ottaa periaatteeksi olla listaamatta urheilusarjojen jatkokausia hyviksi. Eivät ne kuitenkaan keskinkertaisia ole, joten lisään tuon ”odotusten mukaisen” tähän kategoriaan. ”Hyvä”-kategoria kärsii liian monesta sarjasta, haluan pitää sen varattuna harvoille ja valituille. Uusi sukupolvi tarjosi hyviä hetkiä, mutta ei mitään erityisen hyvää tai selkeästi parempaa kuin ensimmäinen ylämäki.
Jatkavaa Sakura Questia voisi kommentoida, että sarja ei näköjään halua yrittää olla vakavaluontoinen ja uskottava tarina maaseudun pelastamisesta vaan tyytyy olemaan ihan kiva sarja. Mikäs siinä, mutta ihan kivoista sarjoista ei vuoden animetitteli -taistoon ole.
Ei kommentteja ;___;