Kesä 2017 päätös

Hyvät

  • Kakegurui
  • Made in Abyss
  • Boku no Hero Academia S2

Keskinkertaiset

  • Knight’s&Magic
  • Koi to Uso
  • Hajimete no Gal
  • Princess Principal
  • Isekai Shokudou
  • Nana Maru San Batsu
  • Sakura Quest
  • Youkoso Jitsuryoku Shijou Shugi no Kyoushitsu e
  • Gamers

Huonot

  • Re:Creators

Jatkavat:

  • Shoukoku no Altair

Re:Creators oli kauden pettymys. Sarjaksi, joka käytti suurimman osan ajastaan asioiden selittämiseen, olisi sen pitänyt olla huomattavasti loogisempi ja selkeämpi. Asiat menivät toistoksi ja juonen kannalta merkittäviä asioita skipattiin ja epäloogisuuksia löytyi. Jos Altair on Hatsune Mikun kaltainen hahmo, miten voi olla, että kukaan ei tunnistanut häntä? Altairin ja Setsunankin suhde oli loppujen lopuksi ”lol it’s magic, i dont have explain shit” -tasoa. Aika noloa myös unohtaa yksi hahmoista lopussa. Miespäähenkilö oli turhista turhin, samoin kuin muutkin hyvikset, eikä Altair pahiksena toiminut ollenkaan, koska hän ei ollut pahis. Re:Creatorsin olisi pitänyt lähteä Code Geass & Valvrave & Cross Ange -linjalle. Nyt tämä oli ilmeisesti tehty enemmän sarjan tekijöille kun katsojille, koska katsojana ei tästä jäänyt paljoa käteen.

Nana Mara San Batsu ei ollut alkukatsauksessa, sillä tämä visailuanime tuli puun takaa vastaan Traconissa. Jos (urheilu)shounenit maistuvat, niin kannattaa ehdottomasti katsoa tämä sarja, jossa yleisö haukkoo henkeä napinpainamistekniikalle ja pelaajat taktikoivat ylitsevuotavasti vastatessaan kysymyksiin. Mutta ennen kaikkea sen takia, että pääsee seuraamaan päähenkilöä, jota ei aiemmin visailu kiinnostanut, mutta joka tavattuaan visailunörttitytyn päätyy uuteen ja outoon maailmaan ja kilpaveljen kohdatessaan tajuaa että haluaa olla visailukuningas.

Gamers ei ollut myöskään alkukatsauksessa, mutta en tiedä miksi nostin tämän sarjan saati katsoin loppuun. Huono poikien romanssisarja, joka nojasi kuvioissaan väärinkäsityksiin. Hahmot olivat kivoja ja jotain hauskaa kaikessa hölmöydessä kuitenkin oli. Hajimete no Galin suhteen on yhtä suuri arvoitus, miksi katsoin sarjan loppuun, ei ollut edes kovin hyvä. Ehkä gyarut vaan kiinnostaa niin paljon. En nyt erityistä haukuttavaa keksi eikä tätä sarjaa kohtaa mitään odotuksia ollutkaan, kuten ei ollut Gamersiakaan kohtaan.

Knight’s&Magic oli ihan hömppäpömppäroskaa alusta loppuun, mutta niin pitikin. Isekai-hommiin ei viitattu yhtään enää kakkosjakson jälkeen, eli sarja oli hyvinkin perinteinen ”taikamechat keskiaikaisessa fantasiamaailmassa”. Sopivan kevyt viihdepläjäys, vaikka taistelut eivät nyt kovin jänniä olleet ylivoimaisuudesta johtuen.

Isekai Shokudou ei oikein toiminut, tarinat olivat liian kevyitä. Yksi hahmo per jakso olisi ollut hyvä tahti, sillä nyt jaksot olivat tasoa ”tässä on tää haltija, ja tätä se tykkää syödä, aha heippa” kertaa kaksi. Mutta kun sarjassa on kaksi pointtia, hahmot ja ruoka, eikä se ruoka hirveän mielenkiintoista kuitenkaan loppupeleissä ole, niin hahmot olisivat tarvinneet lisää traagisuutta, taustoja, komediaa tai oikeastaan ihan mitä vaan. Mallia voi katsoa Bartenderistä.

Uhkapelianimeilla on aina paikka sydämessä, ja Kakegurui oli täyttä tykitystä koko ajan. Pelit eivät olleet ehkä parhaimmasta päästä, mutta damn Yumeko oli mahtava hahmo. Visuaalisesta puolesta myös täysi kymppi, samoin myös endingistä, joka on vuoden paras. Harvoin kehun ääninäyttelyä, mutta Yumeko on myös tässä suhteessa erittäin onnistuneesti tehty.

Princess Principal on siitä harvinainen, että ei-kronologinen kerronta ei tuonut mitään lisäarvoa tarinalle, vaan jopa ehkä haittasi sitä. Muuten estetiikaltaan todella nätti, rataskoristeet joulukuusessa on yksinkertaisesti kaunista. Viisi tyttö hahmoina olivat hyvin tehty, mutta jotain sarjasta jäi uupumaan, että sen voisi hyväksi listata. Luultavasti tuo ei-kronologisuus teki tämän, vaatii katsojalta kuitenkin huomattavan paljon sijoitella tapahtumat oikeaan järjestykseen, eikä siihen jaksa nähdä vaivaa jos sille ei ole mitään lisäarvoa. Viimeinenkään jakso ei kovin eeppinen ollut. Harmi, vakoojaprinsessat olisivat ansainneet enemmän.

Sakura Quest ei ollut yhtään saman tasoinen kuin PA Worksin muut working girls -sarjat (Shirobako, Hanasako Iroha) mutta samaa viehättyvyyttä siinä silti oli. Aihekin oli tosiaan mielenkiintoinen, vaikka Manoyaman kunta näytti paljon paremmalta kuin Suomen pienet kunnat, joissa on yksi Sale ja kuppila. Suomessa kuntaliitokset eivät ole kovin traaginen asia, koska kuntahan on vain alue, jolla oli aikoinaan tarpeeksi porukkaa elättämään pappi ja pystyttämään kirkko, mutta Japanin maaseutupolitiikasta en mene vannomaan. Aiheena tämä on tietenkin selkeästi heikompi kuin japanilainen majatalo saati animestudio, mistä ehkä johtui, että jotkut jaksot olivat todella tylsiä. Pääkaartin hahmothan olivat käytännössä samat genki-, nadeshiko-, ujo- yms hahmotyyppeineen, joten Sakura Questin heikkous lienee aihe tai pikemminkin sen huono käsittely.

Youkoso Jitsuryoku Shijou Shugi no Kyoushitsu e oli viihdyttävä ja melkein listasin hyväksi, mutta sarjan viimeiset jaksot eivät oikein toimittaneet. Juonitteluita on aina mukava katsoa, mutta saari-arcin potentiaali tuntui aika hukatulta. Hahmot etenivät mukavaan tahtiin alussa, mutta sitten meno vain tyssäsi. Unohdettava ranobeadaptaatio, vaikka päähenkilön 14w psykopatiassa on ehkä potentiaalia. Kakkoskautta ei tarvita, mutta katson kyllä, jos tämä sattuu sen saamaan.

Koi to Usosta ei ole hirveästi lisättävää alkukatsaukseen. Perus shoujoromanssi; vaikka päähenkilöpoika olikin vässykkä eikä kabedonnaava seinää vasten flirttaava alfa, niin hänellä oli kieli tyttöjen kurkussa niin paljon ettei tämä mitenkään mene shounenromanssisarjaksi, jossa vikassa jaksossa on ehkä pieni pusu poskelle. Sarjassa toki on asetelma, missä poika arpoo kahden tytön välillä eikä toisin päin, mutta kaikki muu sarjassa on niin kallellaan shoujoromanssiin että listaan tämän sarjan siihen kategoriaan. Pientä plussaa juonen omaperäisyydestä, mutta eipä tästä voi muuta sanoa kuin että sarjan katsoi että sai shoujokiintiön täyteen. Ja jos ei harrasta kausikatsomista, niin tästä genrestä on paljon parempia sarjoja katsottavaksi.

Boku no Hero Academia on niin megasuosittu että kolmoskausikin julkaistiin saman tien ja omien huomioiden mukaan on nyt saavuttanut massojenkin huomion.

Kauden merkittävin anime oli tietysti Made in Abyss. Leppoisat ensimmäiset jaksot olivat petausta sille, mitä kärsimystä onkaan tulossa. En tiedä onko tälle genrelle nimitystä – ensimmäisenä tuli mieleen Narutaru, joka oli Pokemon/Digimon-kauhua, kun Abyssissä taas lasten viaton aarteenetsintä menee pieleen. Hahmoja menin alkukatsauksessa sanomaan vähän huonoiksi, eivätkä Reg tai Riko hahmoina juuri parantuneetkaan, mutta sitten hahmojen taso lähtikin raketoimaan alkaen Ozenista päättyen Nanachi&Mittyyn. Tähän päälle vielä kuilun rikas ekosysteemi ja ylipäätään mahtava maailma, eli Made in Abyss on taatusti mukana kun kohta taas valitaan vuoden animea. Made in Abyssin kaltaiset sarjat ovat se syy, miksi animea ylipäätään katsoo. Juoni, maailma ja hahmot tempaavat kaikki mukaansa ja seuraava jakso on vain nähtävä, koska sieltä voi olla tulossa ihan mitä vain ja kuilun salaisuus on saatava selville.