Kevät 2018 päätös

Hyvät

  • Mahou Shoujo Site
  • Full Metal Panic! Invisible Victory
  • Shokugeki no Souma
  • Yowamushi Pedal

Keskinkertaiset

  • Uma Musume
  • Wotaku ni Koi wa Muzukashii
  • Highschool DxD Hero
  • The Legend of Galactic Heroes
  • Cardcaptor Sakura Clear Card-hen
  • Toji no Miko

Jatkavat

  • Steins;Gate 0
  • Boku no Hero Academia

Dropped

  • Golden Kamuy
  • Persona 5
  • Megalo Box
  • Darling in the Franxx

 

Persona 5 oli huono laadultaan ja ohjaukseltaan, ei jaksanut katsoa loppuun. Golden Kamuyn luen mieluummin mangana, myös se kärsi laatuongelmista. Megalo Box oli laadukas, mutta ei tarpeeksi kiinnostava, jotta sen olisi jaksannut katsoa loppuun asti, vaikka tyylillisesti kyseessä oli mielenkiintoinen sarja.

Darling in the Franxxia ei vaan jaksanut loppuun asti, vaikka se kauden puhutuin sarja olikin. Liian paljon typeryyttä, liian paljon huonoja hahmoja, eikä sarjassa ollut oikeastaan mitään kehuttavaa muuta kuin se sarvipäinen Asuka-klooni. Olisivat joko tehneet kieli poskella -sarjan tai sitten uskottavan tarinan, nyt lopputulos ei ollut viihdyttävä eikä vakavasti otettava. Pahikset olivat sieluttomia ja tylsästi suunniteltuja, teinien draamat turhia ja maailmanrakennus olematon, ei tässä vaan mihinkään pystynyt tarttumaan vaikka olisi halunnutkin.

Shokugeki no Souma on automaattisesti hyvissä, samoin Boku no Hero Academia on A-luokan kamaa. Jotkut tarinakokonaisuudet ovat tietysti parempia kuin toiset, mutta näiden sarjojen heikoimmatkin osuudet ovat hyviä ja niitä tarvitaan, jotta eeppiset osat maistuvat hyviltä. Boku no Hero Academiassa yksi sarjan parhaista hetkistä osuikin tälle kaudelle. Mukava nähdä, että Shounen Jumpin isot hitit eivät ole pelkkiä rahastusautomaatteja tai kevyitä mainoksia, vaan näihin panostetaan. Pyöräpojatkin jaksoivat polkea entiseen malliin, mutta tiettyä romantiikkaa tästä on kadonnut kun voittajan kannustamisessa ei ole ollenkaan samaa fiilistä kuin altavastaajan tulevaisuudesta jännittämisessä.

Wotakoi oli pienoinen pettymys, muistaakseni manga toimi paremmin joka suhteessa – oli sekä hauskempi että käsitteli teemoja syvemmin. Sarjan parisuhdepuoli oli jotenkin tosi kämäistä, kaikkien suhteet implikoitiin melkoisena teinien käsistäpitämisenä aikuisten parisuhteiden sijaan. Tästä huolimatta sarja oli katsomisen arvoinen, koska työssäkäyviä otaku-hahmoja ei ole liikaa ja samaistun syvästi sellaisiin, ja onhan se aina kivaa kun sarjassa käydään Animatessa. Tosin Wotakoin hahmot eivät nyt kyllä sieltä parhaasta päästä ole samaistuttavuudeltaan, kun miehille hahmoja oli kaksi: bishi hard core gamer tai melko kasuaalisti animehommista tykkäävä oranssipää. Työelämäpuolikin on sitä, että koostetaan raportteja tai tulostetaan jotain.

Toji no Miko oli yllättävän hyvä mobiilipelimainossarjaksi. Se on kaiken kaikkiaan todella perussarja juoneltaan ja hahmoiltaan, mutta silti meno ei käynyt tylsäksi vaikka jaksoja löytyi 24 kappaletta. Näin tylsistä aineksista toimivan sarjan leipominen on jo saavutus. Erittäin vahvat Kancolle-vibat, mikä tietysti johtuu siitä että hahmot ovat samaa käsialaa. Toinen mobiilipelimainossarja Uma Musume oli myöskin viihdyttävä, vaikka eihän tämänkään sarjan katsomista muista parin kuukauden päästä eikä kyseessä ole millään tasolla merkittävä sarja. Hyviä nollausanimeita molemmat, ei tarvitse paljoa keskittyä ja iso joukko kivoja tyttöjä.

Steins;Gate ei ole yhtään nollausanime vaan vaatii aivan liikaa ajattelua kun pitää koko ajan muistella mitä ykköskaudella kävikään. Olisi pitänyt katsoa se uusiksi, mutta näin puolivälissä sarjaa se on jo liian myöhäistä.

Vanhan sarjan tapahtumia piti miettiä kovasti myös uutta LoGHia katsoessa. En käy vannomaan, mutta uusi sarja kuvaa asioita eri tavalla ja siinä on kohtauksia joita vanhassa ei ollut. Hyvä ratkaisu, koska vanhan sarjan uusiksi tekeminen bishihahmoilla olisi ollut vain typerää. Ylivoimainen Yang Wenli, jonka ainoana heikkoutena on ”rennosti ottaminen”, oli jo wanhassa sarjassa aika epätykättävä hahmo. Uuden sarjan geneerisen päähenkilöpoika-lookin seurauksena hän on vielä tympeämpi hahmo. Mutta olisi tämä voinut olla paljon pahempikin katastrofi. Yksi suuri ero on se, että 3D-avaruusaluksia voi kuvata useammasta eri kulmasta. Harmi että siinä kameraa pyöritellessä unohtuu, että eeppisissä avaruustaisteluissa on paljon muutakin.

Highschool DxD Hero. Ei tämä enää niin hyvä ollut kuin ne ekat kaudet, kohtaukset ovat liian överiä eikä haaremi enää paljoa voi laajentua. Toisaalta mitä väliä, äijäsarjoja ja DxD on aivan kurko siinä lajissa.

Sakura oli ihan mukavaa katsottavaa, mutta nimenomaan vain mukavaa. Vähän tylsäksi kävi kun juoni eteni tipoittain ja Sakura pitämässä hauskaa kavereittensa kanssa ja huutamassa HOEEE ei oikein riittänyt. Toisaalta alkuperäinen anime oli myös tätä, joten Clear Card tekee hyvän valinnan jatkaessaan tällä linjalla. Eihän se alkuperäinenkään sarja ollut varsinaisesti hyvä myöskään, mutta ei siihen aikaan ollut paljon muutakaan semi-laadukasta tarjolla.

Full Metal Panic! Invisible Victory: Aivan mahtavaa kuinka sarjassa oli aivan sama fiilis kuin vanhoissa animeissa, ikäerosta huolimatta. Vanhat animethan olivat aikansa parhaimman näköisiä sarjoja KyoAnin kulta-ajoilta. Harmi että Sagaran sosiaalinen vammaisuus -vitsit loistivat poissaolollaan, vaikka ovat tämän mechasotarämistelyn suola. Toinen sarjan paras pointti on tietysti Chidori Kaname, niitä kuuluisia vahvoja naishahmoja, eikä se Tessakaan huono tyttö ole. Sarjan parhaat puolet jäivät siis taka-alalle näkymättömässä voitossa, mutta listaan sarjan silti hyväksi nostalgian ja kunnon mecharämistelyn takia.

Mahou Shoujo Site oli kauden paras sarja. Kieli poskessa vedetty kärsimyssarja oli sekä viihdyttävä että epätavallinen. Taiteellisesti ansiokas ehkä vain naaman vääntelyissä ja synkässä maailmassa, mutta tämä oli silti tällä kaudella se sarja, jonka uusinta jaksoa odotti kaikista eniten. Eikä kärsivissä tytöissä ollut mitään vikaa, suorastaan hienoa miten Mahou Shoujo taiteili koko ajan ärsyttävän ja symppiksen rajamailla. Ja olihan siinä myös söpö romanssi päätyttöjen välillä, tahtoisin heille vain hyvää. Mutta silti katson sarjaa, jonka pääidea on ryvettää heitä kärsimyksessä.