Kevät 2020 Päätös

Hyvät

  • Kakushigoto
  • Kaguya-sama wa Kokurasetai
  • Arte

Keskinkertaiset

  • Yesterday wo utatte
  • Railgun T

Huonot

  • Bakarina aka Otome game -Hamefura-

Jatkavat

  • Fugou Keiji BALANCE:UNLIMITED
  • Fruits Basket S2

Dropped

  • Brand New Animal

Korona tuntui myös animemaailmassa. Balance:Unlimited siirtyi käsittääkseni seuraavalle kaudella ja Brand New Animal joutui toviksi tauolle, enkä tiedä mitä Railgunille kävi, koska 15 jaksoa on todella outo määrä, ja MAL sanoo 25 jaksoa, mutta sovitaan että se loppui ja hyvää settiä oli. Uudet eläimet olivat ihan kivoja, mutta jotenkin sitä ei vaan tullut katsottua loppuun. Koronaa enemmän tuntui itsellä muuttaminen, joka rikkoo katsomisrutiinit pahasti. Jos olisi ollut enemmän luppoaikaa ja ennen kaikkea mahdollisuus katsoa animea, niin olisi varmasti tullut katsottua useampi sarja tällä kaudella.

Yesterday wo utatte lässähti alun jälkeen täysin. Mitään suurta salaisuutta ei alun jälkeen ollut, vaan jauhettiin sitä samaa. Onneksi oli sentään loppu, koska keskikohdilla tapahtuva vatvominen oli melkein tuskaista katsottavaa. Yleensä tällaiset romanssisarjat ovat hirveätä ihmisperseilyä ja niiden katsominen suorastaan sattuu, joten Yesterday oli verrokkiryhmässään sieltä paremmasta päästä. Haru oli kanssa hyvä tyttö, vaikka taas aivan käsittämätöntä oli, miksi hän tykkäsi päähenkilöstä niin uskollisesti.

Kaguya-sama wa Kokurasetain kakkoskausi oli taattua laatua, mutta varsinkin tokavika jakso pääsi yllättämään teemallaan ja laadullaan. Todella kovaa settiä, Kaguya-sama on parhaita sarjoja viime vuosilta. Varsinkin näin vaikeassa lajissa kuin koulukomedia, joka on kovin koluttua. Mutta ei ainoastaan kuluneesta aiheesta pystytty repimään huumoria, vaan sitä myös maustettiin onnistuneesti draamalla. Harvoin kakkoskausi on ykköskautta parempi, mutta Kaguyassa kakkoskaudella päästiin vauhtiin. Iino toi hyvää lisää hahmokaartiin ja oli noin muutenkin todella hyvä tyttö, mutta myös ohjaus ja animaation taso oli parempaa ja osuvampaa. Ilmaisussa oltiin rohkeita eikä tyydytty perussetteihin. Alleviivaaminen on vaikeaa, mutta Kaguyassa tämä onnistui.

Bakarinan animesovitus oli iso pettymys. Kun on sarjan pääidea, että joudut vieraaseen maailmaan jossa sinua uhkaa teloitus, niin kannattaisi vähän panostaa tähän vaaraan. Ilman tätä jännitystä Bakarina oli tylsä sarja, jossa ihmissuhteetkin olivat yksipuolisia. Ei oikein tuntunut siltä että hahmojen kohtaloita olisi kirjoitettu uusiksi tämän sattumuksen seurauksena, vaan koko sarja oli tasapaksua ~kaikki tykkää täydellisestä Bakarinasta~ -tuubaa. Ei näin. Toivottavasti muut otome-isekait saisivat animensa ja onnistuisivat paremmin tai olisivat ainakin rohkeampia teoksia.

Arte oli hetkittäin tylsä mutta todella sympaattinen ja mukava sarja, jonka hahmoissa oli lämpöä. Arten päivittäinen elämä viihdytti, ja taustalla kulki hitaasti mutta varmasti kehitys taitelijana ja ihmisenä. Viehätystä toi myös historiallinen kehitys, vaikka ei siihen ainakaan liian syvästi menty sisään. Hyvä sarja jota katsoi mielellään. Ei ehkä mestariteos, mutta kyllä tätä kehtaa silti suositella katsottavaksi.

Kakushigoto vietteli traagisella lopulla koko sarjan ajan ja sitten kun viimein saimme sen… ei ollut ihan sitä mitä odotin. Tavallaan ihan kiva, ja ehkä sarjalle sopiva, mutta en tykännyt. Tämä ei kuitenkaan poista sitä haikeutta, mikä leijui sarjan yllä ensimmäiset yksitoista jaksoa. Kyseessä on siis silti erittäin hyvä sarja, mutta vuoden animen titteli meni luultavasti ohi tällä päätösjaksolla. Tällakin kaudella se kirkkain kruunu meni Kaguyalle. Kakushigoto kärsi samoista ongelmista kuin aikaisemmatkin tekijän sarjat: katsojan on oltava todella kiinnostunut manga-artistin ongelmista. Joku voisi kuvitella niitä rehelliseksi kuvaukseksi, mutta ei työtaakasta ja motivaation puutteesta valittaminen nyt niin rankkaa tai terävää kritiikkiä ole mitään ammattia kohtaan. Tietty voimafantasiakin leijuu ympärillä, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat noin mukavia ja ymmärtäväisiä. Mutta kaikesta huolimatta Kakushigoto onnistui luomaan hyvän traagisen ilmapiirin vääjäämättömällä kohtalolla, jossa kuitenkin huumoria löytyi.