Talvi 2024 päätös
Hyvät
- Kusuriya no Hitorigoto
- Sousou no Frieren
- Youkoso Jitsuryoku Shijou Shugi no Kyoushitsu e 3
Keskinkertaiset
- Loop 7-kaime no Akuyaku Reijou wa, Moto Tekikoku de Jiyuu Kimamana Hanayome Seikatsu wo Mankitsu Suru
- Ore dake Level Up na Ken (Solo Leveling)
Dropped
- Yubisaki to Renren
Youjitsun kolmannen kauden olin näköjään unohtanut listata alkukatsauksessa. Tarjolla oli jälleen hyvää juonittelua ja hyviä hahmoja, mutta kakkoskausi oli parempi. Päähenkilö sai hyvää hahmokehitystä, ja jopa siitä yhdestä pahiksesta saatiin pidettävä hahmo. Mutta Ichinose ja Sakayanagi, joihon tämä kausi keskittyi, eivät vaan ole niin hyviä tyttöjä kuin Karuizawa. (kukaan ei ole koskaan Horikitasta välittänyt)
Yubisaki to Renrenille ei riittänyt katsomisaikaa, ei ollut tarpeeksi hyvä että olisin karsinut jostain muusta sen vuoksi. Solo Levelingin katsoin myöskin vain puoliväliin, jotta pystyin arvioimaan, että animesovitus oli kohdallaan. Pientä miinusta siitä, että pelielementtejä oli häivytetty ja toiminta välillä keskeytyi siihen, että rakennettiin maailmaa tai pahimmillaan käytiin vain satunnaisesti esittelemässä mitä muille hahmoille kuuluu.
7-loopilla oli vahva alku ja tykkäsin todella paljon, mutta viimeiset jaksot eivät maistuneet yhtään. Päähenkilötyttö muuttui loppua kohden jotenkin lapsellisemmaksi, eikä tuntunut että hän oli elänyt kuusi elämää. Kun lopussa koitettiin “parantaa” sekä ihanaa pahisprinssiä että hullua tiedemiestä, naiivi ajatusmaailma oikein korostui. Oletus oli, että tyttömme ymmärtää näitä kurjia sieluja ja heidän kärsimystään, ja sitten ratkaisu olikin, että taikatyttö heiluttaa taikasauvaa ja kaikki järjestyy. Olo tuntui huijatulta.
Kusuriya no Hitorigoton tyttö onneksi pysyi jämäkkänä alusta loppuun ja hänestä oli helppo tykätä. Aivan loistava sarja, kun välillä nautitaan salapoliisihommista ja hovipolitiikasta ja välillä meidän pääsankareiden suhteen kehittymisestä. Monipuolisuutta riittää myös siinä, kun hovista hypitään takaisin slummiin ja punaisten lyhtyjen maailmaan. Sarja ei myöskään lässähdä siinä, että tuotaisiin sivuhahmoja pitkittämään sarjaa, vaan suhde etenee luonnostaan ja sivussa hitaasti. Romanssianimeissa tympeintä, on että tykitetään 4 jaksoa täysillä ja sitten alkaa loputtomat sivuhahmojaksot.
Sousou no Frieren on yksi kaikkien aikojen parhaimpia animeita. Kerroksellisuus voisi olla hyvä sana kuvaamaan sitä, miksi Sousou no Frieren on erinomainen. Frieren elää kahta maailmaa, menneisyyttä ja nykyisyyttä. Tämä saa sarjaan syvyyttä. Sarja voisi olla helposti sellainen, että ilmeetön haltiatyttö käy kyliä läpi ja muistellaan vanhoja, ja lopputulos olisi tylsä, koska sama viesti toistuisi joka kylässä. Nyt tämä osuus pysyy aisoissa. Sarja vielä huipentui ihan erilaiseen meininkiin, kun meillä olikin yhtäkkiä turnaus. Pääkaarti kasvaa matkan aikana sopivaan tahtiin ja turnauksen tarjoamat sivuhahmot olivat oikeastaan kaikki erinomaisia. Frierenin verkkaisuus ja vähäpuheisuus valuu myös sivuhahmoihin, jolloin heistäkin on paljon helpompi pitää, kun heidän taustansa avataan asteittain tiiviin dialogin eikä pitkän monologin kautta.
Ei kommentteja ;___;