Anime on kuolemassa
Kuulin vähän juttuu, että anime- ja mangateollisuus tekee kuolemaa ja kaikki on nykyisin samaa paskaa. Ennen kaikki oli paremmin. Nykyään kaikki on vain törkeätä rahastusta, jossa yhtiöt takovat mahdollisimman halvalla roskaa, joka kyllä myy koska animefanit ovat typeriä otakuja, joille kelpaa mikä vaan. Miyazaki, Satoshi Kon, Ghost in The Shell-ohjaaja ja se joku gundam tyyppi ovat esittäneet profetiansa siitä kuinka nyky-anime on paskaa ja tulee kuolemaan (Lähde 4chanin kuukausittain paskamyrskylanka). Tuolla toisaalla oli myös puhetta asiasta, mutta tämä aihe on aina ajankohtainen. ”Nykyviihde on kamalaa” tosin sopii lähes ihan mihin tahansa oli se animea, elokuvia tai musiikkia. Yleensä samassa yhteydessä on nostalgiamuistelua. Nostalgia on turhaa, en harrasta. Aina ollut hyviä ja huonoja asioita ja pelkästään nuoruuden viihteeseen jämähtäminen on aika säälittävää. Mutta keskitytetään väitteeseen, että anime on kuolemassa. Tarkastellaan tätä kaupallisilta lähtökohdilta, sillä satun erinäisistä syistä tietämään jotain aihealueesta. Ja sitähän se kuolema tarkoittaa, että firmat menevät konkurssiin, vaikka toki väitteiden esittäjät varmaan ovat tarkoittaneet pikemminkin, että nykyanimen tila ei mielytä heitä.
Moekulttuurin taiteellisuudesta voi olla montaa mieltä, mutta tärkeintä on, että anime ja manga on kehittynyt ja muuttunut niin piirrostyyliltään, esitysmuodoiltaan kuin myös oheistuotemarkkinoiltaan. Jos joku yritys tekee konkurssin, se johtuu yleensä siitä syystä, että se ei ole kehittynyt ja muuttanut itseään toimintaympäristön muuttuessa. Ennenkin tahkottiin tällä tavalla rahaa, niin kyllähän me nyt jatkossakin tehdään tällä rahaa. Eihän ne mitään kosketusnäyttöjä puhelimiin halua. Nokia on kyllä vähän kliseinen ja kulunut esimerkki, mutta tästä minulla on kaikista parhaimmat tiedot ja kokemukset. Metsäyhtiöt ovat toinen, jotka tahkosivat liian kauan samalla kaavalla kykenemättä muuttumaan ja nyt sitten itketään ja muututaan. Nykyinen ruokakulttuurikin käynee myös esimerkistä. Meillä ei ole keskitason ruokia vaan halpoja pirkka/rainbow tuotteita ja sitten niitä, jotka kelpaavat kokkiohjelmia katsoville ja ympäristö- ja terveystietoisille. Yritys, joka ei ole tätä tajunnut ja brändännyt tuotteitaan näiden asiakaskunnan tarpeita vastaavaksi, on tuskin menestynyt. Näkisin siis animen olevan kuolemassa siinä tilanteessa, että anime ja manga näyttäisi samalta kuin 80&90-luvulla.
”No mutku mangalehteä myydään x kappaletta vähemmän ku ennen”. Myyntimäärät ovat vähän kinkkinen homma. Kännykkä esimerkkiä käyttääkseni niin perusluurit eivät ole kasvava markkina vaan älypuhelimet ovat, tärkeää on myydä älypuhelimia. Myyntimäärä ei myöskään kerro paljonko yhtiö saa katetta kyseisestä hommasta, perusluureissa on huono kate. Käsittääkseni mangan katteet ovat huomattavasti huonompia kuin figuureiden tai muiden oheistuotteiden. Olennaista ei siis ole ulista jostain yksittäisen tuotteen myyntimäärästä vaan tajuta yhtiön ansaitalogiikka kokonaislaajuisemmin. Lisäksi myyntimäärä kertoo vain liikevaihdon määrästä eikä suinkaan kulurakenteesta. Tärkeintä on tuotto sijoitetulle pääomalle. Eniten olen huolissani siitä, että alkavatko korealaiset vaatimaan kunnon palkkaa työstään.
”Kaikki on samaa paskaa” on toki, jos ei ole perehtynyt aiheeseen ja pitää ihmisiä täysin typerinä. Eikä tajua markkinoiden perusmekanismeja. Se että kaikki on samaa paskaa, tarkoittaa kilpailua. Jollain tavalla pitää osata erottua edukseen massasta. Taikatyttögenreä on hutkittu olan takaa, jos joltain on mennyt ohi. Sailor Moon, Nanoha ja Madoka ovat aika kaukana toisistaan, vaikka ovat tietysti samaa paskaa. Mutta myös niissä paljon parjatuissa moe ja harem/eroge/vn sarjoissa tapahtuu kehitystä. Ei riitä, että meillä on 4-girls-1-club ja ne söpöilee. Niihin on tullut musiikkia tai kovempaa tyttörakkautta . Tämä kilpailu johtaa siihen, että yhä rankempia ylilyöntejä tapahtuu kun tavoitellaan erikoisuutta kuten vaikkapa Moetan tai juurikin se Madoka. Tämä ajattelu yhdistyy myös siihen elitismiin, ”että ne vitun otakut ostaa mitä vaan”. Ei, eivät osta. Floppeja tulee joka kausi. Ja taas on nähtävissä se ”jotkut ovat katsovat animea, josta en pidä = tyhmiä idiootteja”. Ja kyllähän nyt tyhmät ostaa mitä vaan niille annetaan! Vähän niiku Nokiakin ajatteli.
Deal with it
Olen myös huomannut, että erilaisten strategioiden ymmärtämisen puutos on valtava. Tämän alan perusguru Porterin perusstrategiat ovat kustannusjohtajuus, differointi ja fokusointi. Kustannusjohtajuus on sitä, että myydään paljon ja halvalla ja sitä kautta kääritään ne massit. Differoinnilla tehdään tuotteesta niin erilainen, että se erottuu markkinoilla. Apple on tästä paras esimerkki, joka nojaa vahvaan brändiin ja sen nojalla repii isot katteet tuotteistaan. Fokusointi on se, että keskitytään vain siihen yhteen porukkaan jolle myydään. Keskitetään kaikki tähän niin ollaan parempia kuin muut. Kuitenkin näkee, että syytetään yrityksiä siitä, että ne sekä tekevät animesta suurelle yleisölle maistuvaa mautonta paskaa, että tekevät otaku-pandering-moe-shittiä. Tämä on juuri sitä mitä niiden pitäisikin tehdä. Se on tuhon tien, jos ei valita jotain näistä perusstrategioista. Nähdäkseni animestudiot ovat kuitenkin konsulteille maksaneet, että en nyt näe tältäkään osalta mitään vakavaa uhkaa. Muutenkin japanilaiset ovat varsin tehokkaita bisneksessä, oli se sitten oheistuotteiden markkinointi kuten Pokemonissa tai joku laskentamenetelmä kuten Kaizen tai JIT.
Kaikista naurettavin ja naiivin on se väite, että pahat ahneet yhtiöt tahtovat julmasti vain rahaa ja tämä jotenkin tappaisi animen. Ilman maksimivoittoa haluavia yrityksiä meillä ei olisi älypuhelimia. Valitettavasti yhtiöt tahkovat sitä rahaa vain miellyttämällä asiakkaita. Kusetus toimii vain kerran. Jos sitä koitetaan saada enemmän voittoa karsimalla animaation laadusta, niin ei se vaan toimi, koska hyvinkin pessimistisestä ihmiskuvasta huolimatta ei otakutkaan aivan kaikkea niele. Yrityksen pistää vastata kysyntään, ja nimenomaan todelliseen kysyntään. Ei oletettuun kysyntään niin kuin Nokia teki valmistamalla teknisesti huipputasoisia luureja, koska oletti että sitä asiakkaat haluavat. Se että yritys tekee rahaa, on merkki siitä, että se vastaa kysyntään ja tämä on kaikille osapuolille hyvä diili. Tietääkseni animaatioyhtiöt eivät ole muodostaneet monopolia tai kartellia, joka tätä asetelmaa pilaisi. Suhtautuminen doujineihin on myös hyvä merkki, joka osoittaa arvostusta ja kunnioitusta asiakkaita kohtaan. Tyhmemmät tyypit kun luultavasti iskisivät niihin ihan vaan sen takia, että se on mahdollista. Ainakaan länsimaiset mediayhtiöt eivät koe minkäänlaista ongelmaa asiakkailleen vittuilussa.
Kyllä, tämän takia me olemme täällä. On erittäin tärkeää, että annatte sitä meille.
Sinänsä kyllä ymmärrän vanhojen partojen huolen ja sitä, että nykyanime näyttää kamalalta heille. Sitä en ymmärrä, että eivätkö he tajua, että 80 ja 90-luvun ”pokemon”sukupolvelle nykyanime näyttää hyvältä. Senkin ymmärrän, että nykyanimen henkilökeskeisyys edustaa heille vanhan hyvän yhteisöllisyyden kuolemaa. Tärkeää ei ole mitä siellä rannalla tapahtuu vaan se miten henkilöt tekevät rannalla. Minusta he myös vähän nolaavat itseään kun hehkuvat, että heidän aikansa animeissaan olisi ollut tarinaa, juonta tai syvällisyyttä. Ahkeralle kaunokirjallisuuden lukijalle animen tarinat aika harvoin näyttäytyvät mitenkään kovinkaan ihmeellisenä vaan Miyazakin leffojen hyvyys johtuu aivan muusta.
Noh helppohan se on nyt minunkin huudella. Katsotaan parinkymmenen vuoden päästä pystynkö innostumaan uusista asioista vai olenko jämähtänyt. O tempora O mores. Mutta väite siitä, että anime kuolisi eli menisi konkurssiin, on mielestäni varsin outo.
No ei nyt välttämättä ole ihan niinkään, että anime kuolisi, eihän? Tehdäänhän nykyäänkin hyvää animea. Vastahan Puella Pagi ☆ Madoka Magica todistettiin hyväksi sarjaksi taikatyttöteemastaan huolimatta. Itse asiassa voidaan ajatella, että nyt kun moekulttuuri alkaa sekin olla jo käytettyä, animentekijät alkavat hakea uusia puolia käytetyistä genreistä, kuten Madokan kohdalla.
Ja huonoa animeahan tullaan tekemään aina.
Kosketin tätä aihette oman blogini ensimmäisessä postissa. On syytä muistaa, että me täällä lännessä emme ole animen pääasiallinen kohderyhmä. Yhdeksän kymmenesosaa animen myynnistä tapahtuu Japanin sisällä (Lähde: http://www.jetro.org/trends/market_info_anime.pdf ). Oheiskrääsä tuottaa tietysti vielä enemmän kuin anime, mutta sitä on vaikea myydä ilman suosittua showta.
Monet länkkärit siis unohtavat, että animea ei ole tehty juuri heille. Meillä länkkäreillä on myös hyvin vähän tietoa siitä mitä Japanissa tapahtuu kulissien takana tai edes siitä miten trendit vahtelevat nousevan auringon maassa.
Koska tyylilajini on suurellinen, päätän tekstini muunneltuun George Carlin quottiin: ”The anime scene will continue to change on and off for a long long time.”
Totta, ei animea länsimaalaisille tehdä. Siksi lainasinkin japanilaisia tyyppejä, jotka ovat animen parissa puuhastelleet. En tietenkään voi tietää kuin tietyllä tasolla, miten japanilainen animeteollisuus toimii, mutta sinänsä rahaa ne yenitkin ovat siinä missä eurot ja niitä pitää takoa, että animen tekeminen kannattaa.
Kyllä mielestäni anime saadaan tapetuksi niillä päin vastaisilla toimilla, mitä yllä käsittelin. Animoinnin pitäminen tiukasti Japanissa, doujineitten kieltäminen, selkeän strategian ja segmentoinnin sekä oheistuotemarkkinoiden hyödyntämättä jättäminen pienentäisi fanikuntaa ja nostaisi tuontatokustannuksia ja vähitellen tekisi toiminnasta kannattamatonta.
Länsimaisilla faneilla ei ole kauheasti varaa valittaa, koska animen myynnistä 99 % tapahtuu Japanissa, 9 % Pohjois-Amerikassa ja se jäljellejäävä 1 % on jaettu suht tasaisesti Ranskan, Italian ja Saksan välille…
Mutta joo. Tähän kun olisi saatu sidottua vielä jotenkin elitistien rakastama jako tyyppien A ja B animeharrastajiin, niin siinähän se sitten aika lailla olisikin.
En millään muotoa haluaisi pilkkua viilata, mutta haluaisin tietää oikeat luvut noihin prosentteihin. 99 + 9 + 1 = 109%
Hups, tosiaan.
Ranskassa viime vuonna julkaistun Liberation-lehden artikkelissa (10/7) monet Japanissa alalla työskentelevät tuntuvat olevan huolissaan ei niinkään animen laadusta (sillä käsinpiirrettyä animeahan arvostetaan edelleen) tai sen myyntimääristä, vaan siitä miten firmat kohtelevat alalle tulevia uusia artisteja, jotka muodostavat sen varsinaisen perustan useimmilla tuotantopaikoilla. Ko. artikkelin mukaan näyttää siltä että anime työympäristönä on muuttunut aika julmaksi. Esim. eräs artikkelissa haastateltu japanilainen animaattori kertoo että heillä ei välttämättä ole yhtään lomapäivää viikossa, ja töitä tehdään lisäksi ilman taukoja yömyöhään asti. Uusia työntekijöitä ei palkata myöskään kokopäiväisiksi, vaan he ovat ”temppejä,” vuokratyöläisiä tjms., jonka avulla firmat puolestaan kiertävät Japanin mm. sosiaalilainsäädäntöä (nämä työntekijät eivät lain mukaan kuulu sosiaaliturvan piiriin joten firman ei tarvitse maksaa kuukausittaisia sosiaaliturva- ym. maksuja). Lisäksi näiden työntekijöiden ulkoistaminen/määräaikaistaminen pitää heidän palkkansa alhaisena – tämä kyseinen animaattori kertoo sen olevan noin 80-100.000 jeniä, mikä euroina olisi nykykurssilla n. 800-1000 euroa (brutto). Japanissa pystyy elämään ehkäpä hiukan halvemmalla kuin Suomessa joten suoraan verrannollisia nuo palkat eivät ole meidän vastaaviin, mutta erittäin matalia silti jos ajatellaan että yliopistosta valmistunut kandi tienaa keskimäärin n. 150-180.000 jeniä (plus 2x vuodessa 1-4 kk:n bonukset siihen päälle riippuen taloustilanteesta). Ongelma ei ole edes mitenkään uusi, vaan se on tasaisesti huonontunut Japanin taloudessa tapahtuneiden taantumien johdosta ja alkanut jo viime vuosituhannen lopussa. Oikeastaan ainoa poikkeus on ilmeisesti Studio Ghibli, joka takoo edelleen suhteellisen tasaisesti rahaa.
Täytyy kuitenkin sanoa että ei tältäkään kantilta katsottuna silti voida puhua animen kuolemasta, mutta ehkä jonkunnäköisestä kriisistä on kuitenkin kyse. Luulisi näiden artistien kohtelunkin saattavan vaikuttaa heidän tuotoksiinsa negatiivisessa mielessä.
Työntekijöiden ”riistäminen” on vain positiivinen asia firman tuloksen kannalta ja tämä ollut ajankohtainen aihe about viimeistään Marxin ajoista lähtien. Sama ilmiöitä eli työetujen merkittävä huonominen on havaittavissa Suomessakin vuokratyöfirmoissa. Itseasiassa kyseessä on hyvinkin globaali ilmiö, enkä tiedä miksi anime tai edes Japani olisi tässä erikoistapaus. Työntekijöiden motivoiminen onkin mielenkiintoinen asia, sillä sehän ei ole pelkästään rahallisista eduista kiinni vaan pitäisi olla myös kiva työilmapiiri, tavotteita ja visioita, työaikajoustoja, etätöitä ja mitä lie. Ei varmaan kukaan meistä tee parasta jälkeään vittumaisissa työoloissa, mutta riittävän hyvä jälki kelpaa. Itse en ole myöskään vakuuttunut siitä, että vaikka löisimme lisää jenejä animaattoreiden kouraan niin animen laatu paranisi merkittävästi. Luultavasti aikataulut yms suunnitelmat selittävät lopullista laatua paljon enemmän. Paremmat palkat huokuttelisivat pätevämpiä ihmisiä töihin alalle, mutta eikö olisi parempi, että he tykkäisivät työstään kuin pelkästään rahan perässä juoksisivat. Siitä olen kuitenkin varma, että x% hinnan lisäys animeen vaikuttaa negatiivisesti asiakaskunnan lukumäärään.
Ongelmahan tässä ei taida olla se, että alipalkatut työläiset tekevät vittuillakseen huonoa jälkeä ja animaation laatu kärsii suoraan. Suurempi ongelma on se, että nykyisillä palkoilla hommia suostuvat tekemään vain sekopäät ja paremmasta tietämättömät nyypät, ja aikataulut paukkuvat kun edelliset korjailevat jälkimmäisten kämmejä. Tämä tietty selittää vain animaation teknisen puolen kädetykset, syytä niille oikeasti paskoille sarjoille pitää ehkä etsiä jostain tuottajan, ohjaajan ja käsikirjoittajan tienoilta.
Oikeastaan voitaisiin myös myös olettaa, että hintojen nousu loppujen lopuksi voisi nostaakin elintasoa. Jos animen hinta nousee jonkin verran ja sen tekijät saavat siitä enemmän palkkaa, nämä työntekijät voivat ostaa itselleen enemmän juustoa leivän päälle ja heidän elintasonsa nousee. Tietenkään koko maan elintaso ei millään voi nousta vai yhden ”turhakkeen” (ravintoarvottoman tuotteen) hinnan lisäämisellä, mutta jos sama tapahtuisi usealla, tai noh, KAIKILLA aloilla (tuotteiden laatu paranee, tekijät saavat enemmän palkkaa –> kuten tiedätte), niin muutosta voisi tapahtua.
Mutta tämä nyt meni idealismin puolelle.