Vahvimmat visual novel ja eroge suosittelut
Katawa Shoujon jälkijunassa moni on tajunnut visual novellien ihanuuden. Moni on löytänyt waifunsa juuri KS:stä. Toivottavasti olen joskus aikaisemmin maininnut, että visual novellit ja eroget tempaavat lukijan paljon syvemmälle mukaan kuin pelkkä anime tai manga. Valinnoista seuraa vastuu, ja vastuu sitoo. Visual novellit ja eroget ovat myös Pyhän Maan erikoisuuksia. Jokaisella itseään kunnioittavalla japanilaisen populaarikulttuurin harrastajalla on vähintään paria peliä pelattuna.
Omat voimatasoni eivät tällä saralla ole mitenkään kovin vahvat. Olen lähinnä pelannut vain yleisimmät ja suosituimmat pelit. En tykkää pelata niitä, koska niissä on yleensä liikaa pornoa. Ja se pornokin on vain pari kuvaa taustamusiikilla, perinteisellä japanilaisella pornoääntelyllä eli kuin sikaa tapettais ja rullaavalla tekstillä. Tahtoisin vain lukea tarinaa ja valloittaa hahmot. Pahimmillaan panokohtaukset eivät ollenkaan sovi tarinaan vaan ne on laitettu mukaan koska ”silloin se myy enemmän ja kuuluu asiaan”. Yleensä ne on vieläpä kirjoitettu huonosti. Toinen seikka on se, että jostain kumman syystä näistä peleistä väännetään mahdollisimman pitkiä ja lyhyitä pelejä moititaan. Tällöin tarina puuroutuu täyttyen turhista dialogeista ja ruuanlaittoselostuksista. Ehkä se on sitä niin sanottua tunnelman luontia. Itse luen paljon kaunokirjallisuutta ja sitä on vielä paljon lukematta, niin olen melko allerginen huonolle tekstille enkä viitsi tuhlata siihen aikaa.
Oman käsitykseni mukaan määritelmät ovat jotain tällaista: Eroge tarkoittaa peliä jossa on pornoa. Eroge voi olla siis mitä tahansa esimerkiksi visual novel tyylinen kuten Katawa Shoujo jossa valitaan yleensä kahdesta vaihtoehdosta se mikä vähiten suututtaa tyttöä eli peli on täysin tekstipainotteinen. ”Perinteisempi” erogetyyli on dating simulator aka galge jossa käydään töissä, treenataan hahmon ominaisuuksia ja ostetaan tytölle hänen mieltymysten mukaisia lahjoja aikalaskurin tikittäessä. Tästä kaikesta sitten palkitaan panokohtauksella. Visual novelissa panokohtaukset ovat tarinan keskivaiheilla ja loppu harvemmin on mikään panokohtaus vaan pikemminkin käsi kädessä seisomista auringon laskiessa. Tämä johtaa siihen, ettemme tiedä pitäisikö meidän pelata vai lukea erogeita. Itse luen, koska harrastan lähinnä vain näitä tarinapainotteisia pelejä.
Varoitus, nämä eivät tarjoa samanlaisia tunteita kuin Katawa Shoujo. KS haukuttiin siitä, että se on vauvelin eka vn ja vaikuttaa sen takia eniten. Kyse on kuitenkin siitä, että japanilaiset eivät kirjoita ”normaaleja” hahmoja. Mieleeni tule yhtään peliä, joka tarjoaisi parempaa waifumateriaalia (länsimaalaisille) kuin KS.
Tsukihime
Tsukihime on ensimmäinen pelaamani visual novel ja perusteos siihen hehkutettuun Nasuverseen. Suurin ongelma Tsukihimessa on, että se on teknisesti vanhentunut jolloin tekisi mieli suositella Fate/Stay Nightiä, joka teknisesti paras VN, jota olen lukenut. Tsukihimessa on kuitenkin oma mukava rujoutensa kun F/SN on melko sisäsiistiä kamaa. Valmistaudu huonoihin seksikohtauksiin, jossa hahmojen persoonallisuudet muuttuvat täysin niiden alkaessa ja mereneläviä kuvataan runollisesti. Valmistaudu BAD ENDeihin. Unohda Tsukihime-anime, sillä ei ole mitään tekemistä tämän pelin kanssa. Tsukihime oli aikoinaan erittäin kovaa settiä, se synnytti useita meemejä ja oli osa yleissivistystä. Ajan julmien pyörin pyöriessä en ole enää täysin varma tästä asemasta, vaikka Nasuversellä menee sinänsä kovaa Faten ja Kara no Kyoukai myötä.
Sengoku Rance
Varmaan yksi parhaista peleistä mitä olen pelannut. Tämä on joku strategia, taktiikka ja roolipelin sekoitus vuoropohjaisella taistelusysteemillä. Pelin mekaniikat ja taktiikat ovat täysin epäreilua ja epätasapainossa, jotkut yksiköt ovat täysin ylivoimaisia, valtava määrä porsaanreikiä, joilla voittaa ylivoimaisen vastustajan, erittäin paljon tuurista kiinni, pelioppaan on pakko olla auki kokoajan ja save/load rumbassa katoaa laskuista. Eli aivan perkeleen hienoa menoa, koska nykymaailmassa on sellainen käsitys että pelaajalla pitäisi olla aina mukavaa, kaiken tasapainossa ja tallennuspisteet 5 minuutin välein. Ensimmäinen pelikierros päättyy aivan varmasti tappioon ja kannattaakin sillä asenteella lähteä tähän peliin.
Tehtävänä on valloittaa Sengoku-ajan Japani. No mikä tässä on hienoa? Aina valloitettua maan pääset raiskaamaan valloitetun maan prinsessan ja värväämään hänet omiin joukkoihin – ja panemaan uudelleen. Ja kun tämän tietää niin pelaaminen menee siihen, että huomaat naapurimaassa hyvännäköisen naisen, hylkäät kaikki aikaisemmat hienot valloitussuunnitelmat ja isket täysiä tuota maata vastaan. Ah mikä vapaus ja vallantunne.
Saya no Uta
Tämän teoksen olen maininnut aikaisemminkin tässä blogissa. Kyseessä on Urobuchin tekele ja mielestäni hänen parhaansa. Absurdi lovecraftilainen goremaailma ja ennen kaikkea sopivan lyhyt tarina näyttäisi sopivan Uroburgerille parhaiten. Lyhyys tarkoittaa tässä sitä, että pelaat sen yhdessä illassa. Tai siis lopettelet aamuyöstä, koska tarinaa ei pysty jättämään kesken. Varmaan paras VN soundtrack ainakin kun kuuntelee yksin yöllä pimeässä huoneessa.
Ever 17
Ei yhtään pornoa tässä pelissä. Jäätävän pitkäveteinen välillä, mutta loppu on sen arvoinen. Lisäksi tämä pelitalo tykkää tieteestään eli hahmot ovat käveleviä tietokirjoja. Tämä ei ole miinus, koska sivistyksen ja tiedon hankkiminen on pääasiassa aina hyvä asia. Joskus tämä kuitenkin turhauttaa eikä selostuksilla ole tunnelman luontia kummempaa merkitystä tarinalle. Saman pelitalon toinen peli Remember11 lähtee vielä kovemmalle linjalle ja pelin yksi tavoite on kerätä wikipedia-artikkeleita. Tämä ei poista sitä asiaa, että hahmot ovat Ever 17:ssä hyvin kirjoitettu ja peli on muutenkin teknisesti, taiteeltaan ja musiikiltaan huippuluokkaa. Mutta tämän VN:nä paras anti on ehdottomasti se hetki kun tajuat sen.
Yume Miru Kusuri
Hauska, vakava, yllättävä, koskettava ja täynnä pornoa. Tämä on näistä suositteluista ainoa todellinen eroge, muissa porno on lähinnä lisämaustetta. Tarina ja hahmot voittavat silti noin 90% ihan ei-pornopainoitteisesta teoksista. Tarinan lähtökohtana on tavallinen nuorimies, mutta valittavat kolme tyttöä ovat hyvin epätavallisia. Tämäkin ansaitsee suuret plussat tekniseltä, taiteelliselta ja musiikilliselta puoleltaan.
Hirveänä newfäginä minun on myönnettävä, että ainoastaan Yume Miru Kusuri on itselleni tuttu. Se olikin ihan mukava tekele, mutta ei pärjää minun mielestäni Katawa Shoujolle. KS tuntuu hieman realistisemmalta kuin YMK, jossa koulussa on rankempaa kuin elämä Itä-Venäläisessä vankimielisairaalassa ja lukioikäinen pääjamppa koheltaa piripäissään roskiksien takana tekemässä syntisiä asiota.
Vaikka YMK ja KS ovat molemmat visual novel erogeita, ei niissä ole mitään samaa. Kuten mainittu, KS on länsimaisten tekemä joten se pärisee länsimaisille ja YMK taas on sitä perusjapanilaista kamaa. En osaa sanoa kumpi olisi parempi, koska ne ovat niin erilaisia.
Suosittelisin hankkimaan Liarsoftin VN:t.
missä OMGWTFOTL ja crimsoness, aika heikkoo jopa käännettyjen veeännien listalle ^_^;
Voit suositella ne hupiteokset omassa blogissasi. Muista myös Anon’s nice day.
anime n vns srs business no humor allowed
http://www.vahvin.fi/wp-content/uploads/2012/01/1317835568876.jpg