Takeo Doi – The anatomy of dependence 4/7 The logic of amae

Tämän luvun alku on lingvistiikkaa eikä siitä ole hirveästi kirjoittamista ainakaan sillä tavalla, että se kiinnostaisi muita kuin asiaan perehtyneitä.  Seuraava kappale käsittelee amaen psykologisia ominaisuuksia, mikä sekään ei ole kovin antoisaa luettavaa jos perehtyneisyys psykoanalyysin narsismiteorioihin puuttuu.
Sitten enneksi kuitenkin päästään asiaan. Japanilaisesta ajattelusta sanotaan seuraavaa:

”Scholars have put forward many different theories concerning the ways of thinking of the Japanese, but most agree in the long run that, compared with thought in the West, it is not logical but intuitive.”

Doi sanoo tässä kappaleessa suoraan, että termejä ”exclusive”, ”private” ja muita vastaavia ei voi käyttää muuta kuin amaen tarkastelussa ulkopuolelta. Amea maailman sisällä niitä ei olemassa. Eräs mielenkiintoinen lause, jota Doi lainaa Suzuki Daisetsulta  ”There(in Oriental nature) is no question of right or wrong. Everything is accepted without difficulties or questioning. Love in the West always contains a residue of power. Love in the East is all-embracing.”

Seuraa lisää burgerointia tässä kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, mikä japanilaisilla on. Kungfutselaisuus, Taolaisuus ja Buddhalaisuus yhdistämisessä ei ole ongelmaa, koska japanilaisille kaikki on jumalten työtä, ei hyvää eikä pahaa. Ulkopuoliselle tämä näyttäytyy täydellisenä ideoiden ja yhtenäisyyden puutteena, mutta japanilaiset ovat vaan että ”way of the gods”. Hyvän ja pahan puuttuminen animessa on yleisesti tiedetty asia, mutta tämä ei siis johdu vain kristinuskon puutteesta.

Sitten alkaa kirjan kovin osuus. Amae ja vapaus. Japanilaisilla vapaus tarkoittaa vapauttaa amaesta. Vapaus amaesta(tai tarkemmin amaerusta) tarkoittaa, että ihminen voi perseillä aivan mitä lystää välittämättä toisista yhtään mitään. Itsepäisyyttä ei pidetä hyvänä asiana. Doi lähtee ruotimaan länsimaista vapaus käsitettä oikein kunnolla.  Länsimainen vapaus käsite on lähtöisin antiikin kreikasta ja se tarkoitti vapaan miehen ja orjan eroa. Vapaus länsimaista tarkoittaa vapautta orjuudesta. Vapaus edustaa oikeuksia ja vapautta pakkovallasta. Vapaus on länsimaissa hyvä asia ja tavoittelemisen arvoista. Japanissa  vapaus on negatiivinen asia, koska se tarkoittaa eri asiaa eikä sillä viitata vapauteen orjuudesta. Vapaus toimii pohjana länsimaiselle individualismille. Länsimaisuus torjuu amaen, koska amae on riippuvuutta. Tämän voi perustella monella tapaa, mutta Doi lainaa Juan Luis Vives ”Passive love, that is, the tendency to be the recipient of love, produces gratitude; and gratitude is always mixed with shame. Shame would naturally interfere with the sense of gratitude” Tähän liittyy sana “sumanai”, joka on hyvän tahdon merkki ja anteeksipyyntö taakkana olemisesta. Seuraavaksi on tulkinta Botchanista, joka on aivan loistava mutta liian pitkä käsiteltäväksi tässä. Doi tuo tässä esille myös sen, että länsimaiden historiassa on useita väkivaltaisia poliittisia mullistuksia, minkä hän arvelee osaltaan johtaneen siihen että yksilöillä on tarve suojella itseään kaikkea vastaan. Historiaan perehtyneet tietänevät, että länsimainen historia kerrotaan sotien kautta.

Doi jatkaa, että japanilaisessa maailmassa ei ole vapautta ja itsenäisyyttä sanan tarkassa merkityksessä. Yksilön vapaus ja itsenäisyys ovat vain illuusioita, eikä niitä ole olemassa. Tämä on todella rankkaa tekstiä länsimaiselle luettavaksi. Onneksi Doi perustelee asian hyvin. Itse asiassa niin hyvin että jouduin vaihtamaan käsitystäni vapaudesta tämän pohjalta. Suhteellisen noloa, sillä olen kuitenkin psykoanalyysin filosofiaa hehkuttanut aika tavalla.

Pervoa kyllä, kristillisyyden perusta lepää vapaudessa. Paavalin sanoin ”Christ set us free, to be free men. Stand firm then, and refuse to be tied to the yoke of slavery again”. Tämä selittää hyvin myös kristinuskon suosiota ja leviämisnopeutta. Paavali ulotti ajattelun siihen, että orjuus on syntiä ja vapaus Kristuksen kautta on hyvä. Tehokas taktiikka. Koko Jeesuksen tarinassahan on kyse vapaudesta. Sitten menee suomalaisen kannalta jännäksi. Doin mukaan Luther toi kristinuskoon takaisin kreikkalaisen vapauden käsityksen. Roomalainen kirkko oli poliittisesti hyvin hallitseva kun antiikissa arvostettiin vapaan miehen politiikkaa. Luther itsehän ei ollut mikään vapauden kannattaja kurmottaessaan talonpoikia. Tämä ristiriitaisuus (eri kapinallisuuksien ristiriitaisuus) ylivallan vastustaminen pyhän oikeuden nimissä ja toisaalta toisen vastuksen väkivaltainen tukahduttaminen jäi Lutherilta perinnöksi ja on vielä nykyisinkin voimassa. Luther ei kuitenkaan ollut vapaa mies, hänellä oli kristillisyyden kaapu harteillaan. Antiikin ihminen tiesi olevansa vapaa ilman että hän ajatteli sitä. Hänen ei tarvinnut ajatella vapauttaan kun taas modernin eurooppalaisen pitää ajatella sitä kokoajan. Eurooppalaisille on vapaudesta tullut uskonnon osa ja siihen suhtaudutaan uskonnollisesti. Lisäksi Euroopan totalitääriset järjestelmät ovat nujertaneet sekä uskontoa että vapautta, mikä on sekoittanut edelleen pakkaa.

Tämä kaikki on johtanut ja tiivistyy hyvin 3 herraan. Marx, Freud ja Nietzsche. Vihattuja herrasmiehiä kaikki. Mutta ei suinkaan kommunismin, seksuaalisuusteorioiden tai nihilismi/yli-ihminen käsitteiden vuoksi. Kaikki toivat esille, että länsimainen ihminen ei ole vapaa vaan kapitalismin, tiedostamattoman tai uskonnon orja. Ikävää tavaraa antiikin ja kristillisyyden ihanteiden kannalta. Mihin tämä kaikki johtaa kun länsimainen ihminen lopulta tajuaa, että vapaus onkin vain turha palvonnan kohde? ”Ultimately, it can only mean – if not simple gratification of individual desires- solidarity with others thought participation, in which case the Western idea of freedom becomes ultimately something not so different from the Japanese.”

Lainataan lisää, kirjan paras pätkä:
“Though Marx, Nietzsche and Freud destroyed the faith in freedom of the modern Western man, no new freedom was born in its place. The West as we see it today is caught in a morass of despair and nihilism. It is useful to remember here that the Japanese experience long ago taught the psychological impossibility of freedom. For the Japanese, freedom in practice existed only in death, which was why praise of death and incitements towards death could occur so often. This occurred, of course, because the Japanese were living according to the amae psychology, but it is equally true that all the attempts of modern Western man to deny or to sidestep amae have not been enough to transcend it, much less to conquer the lure of death. Both in the religious and secular fields, the faiths that have sustained the West may have been deceptions, a kind of opiate, and realization of this may have driven Western man at times to their deaths. If that is so, then they too, I would conclude, have been prey to a hidden amae ”

Herää kysymys, että onko tässä pääsyy japanilaisen kulttuurin kiehtovuuteen. Huomatkaa kuolema ja sen käsittely lännessä ja idässä. Erityisen mielenkiintoista on kuinka kuolemasta on tullut tabu suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka esimerkiksi Kalevalassa kuolema ja itsemurha ovat hyvinkin tavallisia asioita.

Luvun loppu on ”the concept of ki”, minkä pitäisi olla tuttu käsite animefanille. Doi käsittelee lähinnä sitä millä tavoin ki sanaa käytetään. Ja sitä käytetään todella monella tapaa. Doi yhdistää ki käsitettä Freudin mielihyväperiaatteeseen, mutta ki ei sinänsä rajoita yhtään mitään. Kin pitää toteutua että ihminen nauttii olostaan. Hankala käsite, palataan asiaan myöhemmin, jos palataan. Yllä olevassa oli jo tarpeeksi.