Fanikunta

Fanikunnan karkea määritys on ryhmä ihmisiä, jotka harrastavat eli fanittavat jotain. Fanikuntia on erilaisia. Toiset fanikunnat kokevat vastoinkäymiset kovempina kuin toiset. Mitään tarkkaa määritystä ei taida olla, kuka kuuluu fanikuntaan ja kuka ei. Wikipedia väittää, että keskinäistä sympatiaa pitäisi olla ja jonkun sortin yhteisöllisyyttä. Lisäksi fanikunnat jakautuvat aina pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Jalkapalloesimerkkiä käyttäen: jalkapallofanit yleisesti, tietyn maan jalkapallo, tietty seura ja tietty pelaaja.

Tämän blogi käsittelee japanilaista populaarikulttuuria, joten pidetään se lähtökohtana mielessä. Yhteisöllisyys olisi hyvä fanikunnan määritelmä, mutta samasta sarjasta saatetaan pitää niin 4chanissa, ylilaudalla, anikissa, gaiassa ja reddittissä. Luultavasti eri syistä. Näin ollen yhden sarjan faneja on hankala niputtaa yhteen. Tai yhden yhteisön jäseniä tietyn animen fanikunnaksi. Luultavasti tämä määritelmä onnistuu vain pelkästään yhdelle asialle omistautuneissa yhteisöissä kuten naruto- ja onepiecefoorumit, touhou.fi ja mitä muita näitä paikkoja onkaan joissa en ikinä käy.

Freud-sensei ihmetteli sitä kuinka ihminen kadottaa itsensä laumassa. Yksilölliset edut ja moraali unohdetaan. Tämä on ilmeisesti evoluution suunnittelema juttu, koska se mahdollistaa tehokkaan yhteistoiminnan. Mutta se on todella jännää kun alkaa ajatella. Fanit voivat yhdessä fanittaa tiettyä henkilöä ilman, että tuntevat mustasukkaisuutta toisiaan kohtaan. Tämä on tyhmää, sillä kyseessähän on selviä kilpailijoita, joiden pyrkimyksiä idolin suhteen kannattaisi haitata lisäten näin omia mahdollisuuksia. Selvää ei ole missä menee se raja, että yksittäinen fani pettää fanikunnan. Riittääkö pelkkä nimikirjoitus rikkomaan yhtenäisyyden vai pitääkö päästä tositoimiin ennen kuin raja ylittyy? Pelkästä nimikirjoituksesta luultavasti voidaan olla ehkä vähän kateellisia, mutta yleinen mieliala lienee kuitenkin jaettu ilo. Jos ajattelemme idoli-otakuja niin missä vaiheessa ryhmä alkaa paheksumaan ja missä vaiheessa on brofistin paikka? Fanikunnan ulkopuolista lähentelijää vihataan saman tien. Mutta kuinka pitkälle fanikunnassa arvostettu henkilö saa mennä ennen kuin hänen yhteiset saavutuksensa vaihtuvat yksilön omiksi ja hänestä tulee lauman, fanikunnan vihollinen?

Vielä vaikeammaksi menee jos fanituksen kohde ei ole todellinen ja itsenäinen asia eli animehahmo. Kaikki ei-fanittavat ovat tietysti vihollisia, mutta voiko näissä fanikunnissa tulla itse aiheen takia välirikkoja? Riittääkö epäsovinnainen fanfic tai muuten vaan huono paritus? Tuleeko oikeesti turpaan jos huorittelet waifua?

Fanikunta toimii vertaistukipaikkana

Fanikunta erottuu yleisistä joukoista sen takia, että siltä puuttuu selkeä johtajuus ja hierarkia toisin kun Freudin kuvaamilta joukoilta eli kirkolta ja armeijalta. Näissä tapauksissa joukkolta puuttuu selkeä suunta ja se taantuu henkisesti eli mustavalkoajattelu lisääntyy. Defenssimekanismit toimivat myös joukon kohdalla ja niiden käyttökynnys on huomattavan alhainen. ”Joukossa tyhmyys tiivistyy” on tunnettu sanonta aivan aiheesta. Tämä on sinänsä jännää, koska joukossa katoaa myös luovuus. Vain yksilöt voivat olla luovia. Kuitenkin (otaku)fanikunnan parhaimpia piirteitä on sen luovuus. Oli sitten kyse kuva-, kirjoitus-, musiikki- tai videotaiteesta. Tietenkin nämä tekijät saattavat olla vain promille koko fanikunnasta. Ja pitäisikö heitä pitää edes fanikunnan jäseninä, jos käytämme määritystä ”joukko ihmisiä”, koska joukossa ei ole yksilöitä. Ja nyt kun nostimme sanan yksilöllisyys esille, niin pitäisi taas pohtia japanilaista yhteisöllisyyttä. Doujinpiirithän nimenomaan ovat ”circlejä”. Luultavasti tämä on sitä sentai-henkeä eli yhdessä ollaan enemmän ja saadaan se jättirobotti kasaan.

Animefanikuntaan kuuluvia kutsutaan otakuiksi, mutta termi ei ole ongelmaton. Se sisältää sanan ”obsessive”. (Toki jalkapallofanejakin voi hyvin helposti pitää pakkomielteisenä.) Pakkomieliteinen viittaa neuroositason mielenterveyshäiriöön, jossa todellisuudentaju ja -havainnointi ovat häiriintyneitä tämän tietyn asian suhteen. Toistuvalle käsienpesulle ei ole järkevää tieteellistä tai käytännön perustetta, päinvastoin liiallinen käsienpesu voi olla jopa haitallista. Tämänkaltainen epäterveellinen toiminta on toki kuvaavaa joidenkin fanien kohdalla, mutta sen soveltaminen suureen joukkoon ihmisiä ei ole ongelmatonta. Kiinnostuksen leimaaminen mielenterveyshäiriöksi on myös ongelmallista. Kyseessä lienee taas ikävä tapaus sen suhteen, että mihin pitäisi vetää raja normaalin ja häiriön välillä.

Pahoittelut niille, jotka luulivat että olisi tiedossa katkeraa avautumista fanikunnan tasosta ja toiminnasta. Fanikunnat ovat ilmiöitä, eikä niiden käsittelyssä hyvä/paha akselilla ole järkeä. Ilmiöitä kannattaa vain pohtia ja yrittää ymmärtää. Ilmiöille kun harvemmin mitään voi, olivat ne sitten luonnon- tai yhteiskunnan ilmiöitä. Toisaalta tämän blogin tarkoitus ei ole ottaa asioita liian vakavasti, joten voin kyllä listata kolme paskinta fanikuntaa japanilaisessa populaarikulttuurissa:

  1. K-On!!
  2. K-On leffa
  3. K-On!

Mutta jos ihan oikeasti pitää sanoa niin nuo idoli-otakut ovat aivan jäätävää porukkaa.

Lähteet:

Sigmund Freud. Joukkopsykologia ja egoanalyysi. 2010.