Talvi 2020 päätös

Hyvät

• ID:Invaded
• Runway de Waratte

Keskinkertaiset

• Toaru Kagaku no Railgun T
• Isekai Quartet S2
• Rikei ga Koi ni Ochita no de Shoumeishitemita
• Infinite Dendrogram
• Boku no Hero Academia S4
• Haikyuu S4
• Babylon

Dropped

• Nekopara
• Magia Record: Mahou Shoujo Madoka Magica Gaiden
• Eizouken ni wa Te wo Dasu Na!

Lyttäsin Nekoparan ja Madokan jo viime blogauksessa, ei näitä pystynyt katsomaan. Lentopallopojista ja sankariakatemista ei järkevää kirjoitettavaa keksi, rullasivat ihan odotetusti. Izekai Quartetkin oli yhdentekevää viihdettä, jota ehkä jaksoi katsoa lähinnä lyhyen jaksokestonsa takia.

Babylonista, joka siis esitti puolet viime kaudella ja loppupuolen tällä kaudella, kirjoitin, että sarja voi mennä mihin suuntaan vaan ja on tärkeää nähdä loppupuolisko. Alkupuolisko oli todella vahva ja mielenkiintoinen. Itsemurha, tai ehkä itse-eutanasia, on tärkeä teema, joka puhututtaa kristinuskon murentuessa. Babylon käsitteli tätä hyvin eri näkökulmista, ja sitten oli mausteena vielä femme fatalen mysteeri. Noh, jälkipuoliskolla keskustelun taso laski, päähenkilö alkoi elää jotain typerää voimafantasiaa CIAn agenttina ja femme fatale ei oikein enää oikeasti tehnyt mitään ja hänet unohdettiin yhdessä karismaattisen japanilaisen johtajan kanssa. Itsemurhaa ryhtyivät käsittelemään typerät, hyvinkin karikatyyriset länsimaiset hahmot. Mikä floppi, ehkä tässä oli hieno visio kansainvälistää itsemurhakysymys, mutta se olisi tietysti vaatinut huomattavaa tuntemusta muista kulttuureista, mihin ei nyt päästy. Suorastaan noloa. Olkoot nyt kuitenkin alkupuoliskonsa takia keskitason sarja.

Eizoukenia tehdessä tekijöillä on ollut varmasti hauskaa. Katsominen ei ollut niin hauskaa. Hahmot olivat epäinhimillisiä. Boketsukkomi-huumorin toimivuus vaatii, että boke ja tsukkomi ovat pidettäviä ja inhimillisiä hahmoja. Ehkä dynamiikka kärsi myös siitä, että oli kaksi bokea ja yksi tsukkomi. Lisäksi pääjuoni animeleffan teosta oli todella epäkiinnostava eikä tuntunut etenevän yhtään, koska sen keskeytti joko typerät huumorikohtaukset tai fantasiamaailmassa haaveilu. Sinänsä hyvä, että tällaisia animeita tehdään, mutta Eizouken ei itselle maistunut yhtään.

RikeKoi oli ihan hauskaa katsottavaa, kun erilaisiin teorioihin viitattiin vähän väliä. Tietysti ne olivat suppeasti selitettyjä, mutta oikeastaan animen suurin ongelma oli self-insert mangaka-hahmo, joka ei yhtään sopinut sarjaan. Meinasin listata sarjan jopa huonoksi tämän takia, mutta onneksi loppu oli hänestä huolimatta ok. En kuitenkaan suosittele tätä sarjaa, koska se oli romanssina melko huono eikä hahmoissa ollut juuri hurraamista. Mutta jos on NP-ongelmat sanoo jotain niin ihan ok katsoa.

Runway de Warattella oli heikkoja hetkiä useita, mutta jos miettii kokonaisuutta, niin sarja toimi varsin hyvin ja oli hyvinkin piristävä. Teemana muotisarjat ovat melko unohdettuja, ihan tuli Paradise Kiss mieleen. Mutta pahaa ja kovaa maailmaa vastaan taistelevat kaksi nuorta toimii todella hyvin, ja ehkä se rakkauskin sieltä vielä löytyy.

Indexiä ei enää jaksanut katsoa, mutta onneksi Railgun kelpaa vielä. Railgunissakin on tietysti pientä vibaa siitä, että erikoisvoimat ja juonikuviot menevät melkoisen överiksi. Tai ehkä itse överi ei ole ongelma, vaan se, etteivät överipahikset jaksa kiinnostaa tai överijuonta jaksa seurata. Perusasioissa ja sopivan kokoisessa hahmokaartissa pysyminen tekisi hyvää. Railgun ei onneksi Indexin synteihin sorru, vaan pikemminkin onnistui monessa suhteessa esim. antamalla sivuhahmoille ansaittua huomiota.

Infinite Dendrogram oli yllättävän hyvä, koska eihän random isekai-sarjaa kohtaan mitään odotuksia ole. Olin varautunut droppaamaan, mutta kyllä tämä oli tarpeeksi viihdyttävä että jaksoi loppuun asti katsoa.

ID: Invaded oli todella hyvä sarja. Freud oli lähinnä läsnä vain sarjan nimessä – syvimmät alitajunnat, mihin sarjassa tunkeuduttiin, eivät ehkä freudilaista käsitystä hallitsemattomasta id:stä vastanneet saati että ne olisivat näin vahvasti murhaamiseen sidottuna. Mutta tällähän ei ole mitään väliä, homman idea oli selvä alusta asti. Sarjamurhaajien nappaaminen oli kutkuttavaa ja taustalla jylläävä suuri mysteeri piti jännitystä yllä. Loppuratkaisu olisi ehkä kaivannut jotain pientä lisää, mutta oli varsin koskettava näinkin. Ohjaaja Ei Aokilla on todella kovia huteja lopetusten suhteen, sillä hänet tunnetaan sellaisista sarjoista kuin Re:Creators ja Aldnoah.Zero, mutta tällä kertaa onnistui. Päähahmot hänen sarjoissaan ovat aina olleet hyviä ja heidän kärsimyksensä käsin kosketeltavaa. Maailmanluonti on aina toiminut, jopa niin hyvin, että se on johtanut suuriin pettymyksiin lopussa. Tällä kertaa kaikki oli onneksi loogista ja selkeää eli ennen kaikkea uskottavaa.

Kategoria: Kaudet