Anime vs länsimainen viihde

Suosituksesta katsoin UN-GO:ta, joka oli muuten varsin huono tekele. Tämä johdatti minut ajatuksiin, että japanilaisten ei kannata yksinkertaisesti lähteä tekemään tiettyjä genrejä. He eivät osaa tai länsimainen vastaava on niin paljon parempaa. Tämähän on aika laaja aihe, mutta kirjasin tässä kuitenkin pikaiset ajatukset muistiin, jos vaikka joskus innostuu syvemmin perehtymään.

Rikosdraamat/dekkarit/mysteeri

UN-GO:ssa murhaajien motiivit sekä itse murhat olivat aika surkeata tasoa, mutta kaiken huippu on että murhia ei suinkaan ratkaista terävällä päättelyllä vaan magialla. Samaa vikaa on Majin Tantei Nougami Neurossa. Länsimainen taso on rikosdraamasarjoissa erityisen kova. Kirjallisuudesta nyt puhumattakaan. Jos haluaa murhamysteerejä ja rikoksien selvittelyä katsoa niin jättäisin animen suosiolla väliin.

Draama/Romanssi

Eihän se kovin realistista ole, että kourallinen tyttöjä haluaa väritöntä vässykkäpäähenkilöpoikaa. Tai tyttöjen kohdalla sekään ei riitä, että koulun hoteimmat pojat ihastuvat päähenkilötyttöön vaan myös naispuoleiset kaveritkin haluaisivat harrastaa lukiolaistyttönä olemista päähenkilötytön kanssa. (Chihayafurussa Kana-chan niiiiiin haluaisi että Chihaya läiskisi häntä kuin karuta-korttia). Länsimaiset sarjat ovat enemmän kahden kauppaa, mutta niissä on niin suurta dramatiikka ja mahdottomia tapahtumia, ettei niitäkään voi realistiksi kutsua. Haremhöttö on ainakin hyvää kevyttä viihdettä.

FOREVER A SANA

Komedia

Valmiiksi naurettu komedia on aivan hirveää. Mieluummin naureskelen söpöille tytöille tekemässä söpöjä asioita. Stand-up on asia erikseen. Mutta hekin tuppaavat olemaan melko rumia miehiä. Kummeli, eli tämä suomalainen pukeudutaan ja puhutaan hassusti huumori, ei iske niin yhtään.

Scifi

Vaikka jätettäisiin mechascifit pois, niin meillä on kuitenkin sellaisia sarjoja kuten Legend of Galatic Heroes ja Crest of the Stars. Länsimaisista animescifeistä eli Cowboy Bebopista ja Ghost in the Shell en ole koskaan oikein tykännyt. Itseasiassa en ole scifiin itsessään syttynyt ollenkaan niin enpä kehtaa tästä kirjoitella sen enempiä.

Fantasia

Japanilaiset ovat huomattavasti parempia suunnittelemaan hirviöitä kuin länsimainen ”lol meil on nää örkit ja haltiat ja sit on nää lohikäärmeet” linja. Japanilaiset taas sortuvat voimatasoiluun liian helposti. Mutta kyllä ne aina voittavat länsimaisen fantasiakuran, joka on suunnattu pääasiassa alaikäisille. Tosin Game of Thrones näytti, että länsimaissakin hyvää fantasiaviihdettä osataan tehdä telkkariin jos vain halutaan.

Kauhu

Animessa ei hirveästi kauhua nähdä, mutta japanilaiset kyllä osaavat tämän genren.

Muistatteko vielä kun Higurashi oli kauhuanime? En minäkään

Toiminta

Perusshonenmätön ja actionleffan suurin ero taitaa olla se, että shonenmätössä päähenkilö on poika joka kehittyy ja actionleffassa mies, joka on jo valmiiksi tappokone.

Urheilu

Länsimaissa taidettaan harrastaa itse urheilun katsomista eikä sen kuvaamista viihteessä. Mutta tämä on yksi animen kuningasgenreistä kun lautapeleistäkin saadaan niin eeppistä menoa aikaiseksi.

Kasvutarinat

Blogaajakollegat innostuvat silloin tällöin ylistämään animeiden kasvutarinoita. Kuuluisin esimerkki on Clannad joka käsittelee ihmisten kasvua ihan aikuisikään asti. Hanasaku Iroha ja Clannad ovat toki loistavia animeita, varsinkin jos niitä vertaa muihin animeihin. Mutta jos niitä vertaa kasvutarinakategoriassa länsimaiseen vastaavaan niin ne ovat korkeintaan keskinkertaisia tekeleitä. Kirjallisuudessa on varsin tavallista, että kerrotaan koko ihmisen elämänkaari kirjassa, vieläpä yleensä sidottuna oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Tämän takia se K-ON on parempaa animea: sille ei löydy vastaavaa paremmin tehtyä versiota länsimaisesta viihteestä.