Anime vs länsimainen viihde
Suosituksesta katsoin UN-GO:ta, joka oli muuten varsin huono tekele. Tämä johdatti minut ajatuksiin, että japanilaisten ei kannata yksinkertaisesti lähteä tekemään tiettyjä genrejä. He eivät osaa tai länsimainen vastaava on niin paljon parempaa. Tämähän on aika laaja aihe, mutta kirjasin tässä kuitenkin pikaiset ajatukset muistiin, jos vaikka joskus innostuu syvemmin perehtymään.
Rikosdraamat/dekkarit/mysteeri
UN-GO:ssa murhaajien motiivit sekä itse murhat olivat aika surkeata tasoa, mutta kaiken huippu on että murhia ei suinkaan ratkaista terävällä päättelyllä vaan magialla. Samaa vikaa on Majin Tantei Nougami Neurossa. Länsimainen taso on rikosdraamasarjoissa erityisen kova. Kirjallisuudesta nyt puhumattakaan. Jos haluaa murhamysteerejä ja rikoksien selvittelyä katsoa niin jättäisin animen suosiolla väliin.
Draama/Romanssi
Eihän se kovin realistista ole, että kourallinen tyttöjä haluaa väritöntä vässykkäpäähenkilöpoikaa. Tai tyttöjen kohdalla sekään ei riitä, että koulun hoteimmat pojat ihastuvat päähenkilötyttöön vaan myös naispuoleiset kaveritkin haluaisivat harrastaa lukiolaistyttönä olemista päähenkilötytön kanssa. (Chihayafurussa Kana-chan niiiiiin haluaisi että Chihaya läiskisi häntä kuin karuta-korttia). Länsimaiset sarjat ovat enemmän kahden kauppaa, mutta niissä on niin suurta dramatiikka ja mahdottomia tapahtumia, ettei niitäkään voi realistiksi kutsua. Haremhöttö on ainakin hyvää kevyttä viihdettä.
FOREVER A SANA
Komedia
Valmiiksi naurettu komedia on aivan hirveää. Mieluummin naureskelen söpöille tytöille tekemässä söpöjä asioita. Stand-up on asia erikseen. Mutta hekin tuppaavat olemaan melko rumia miehiä. Kummeli, eli tämä suomalainen pukeudutaan ja puhutaan hassusti huumori, ei iske niin yhtään.
Scifi
Vaikka jätettäisiin mechascifit pois, niin meillä on kuitenkin sellaisia sarjoja kuten Legend of Galatic Heroes ja Crest of the Stars. Länsimaisista animescifeistä eli Cowboy Bebopista ja Ghost in the Shell en ole koskaan oikein tykännyt. Itseasiassa en ole scifiin itsessään syttynyt ollenkaan niin enpä kehtaa tästä kirjoitella sen enempiä.
Fantasia
Japanilaiset ovat huomattavasti parempia suunnittelemaan hirviöitä kuin länsimainen ”lol meil on nää örkit ja haltiat ja sit on nää lohikäärmeet” linja. Japanilaiset taas sortuvat voimatasoiluun liian helposti. Mutta kyllä ne aina voittavat länsimaisen fantasiakuran, joka on suunnattu pääasiassa alaikäisille. Tosin Game of Thrones näytti, että länsimaissakin hyvää fantasiaviihdettä osataan tehdä telkkariin jos vain halutaan.
Kauhu
Animessa ei hirveästi kauhua nähdä, mutta japanilaiset kyllä osaavat tämän genren.
Muistatteko vielä kun Higurashi oli kauhuanime? En minäkään
Toiminta
Perusshonenmätön ja actionleffan suurin ero taitaa olla se, että shonenmätössä päähenkilö on poika joka kehittyy ja actionleffassa mies, joka on jo valmiiksi tappokone.
Urheilu
Länsimaissa taidettaan harrastaa itse urheilun katsomista eikä sen kuvaamista viihteessä. Mutta tämä on yksi animen kuningasgenreistä kun lautapeleistäkin saadaan niin eeppistä menoa aikaiseksi.
Kasvutarinat
Blogaajakollegat innostuvat silloin tällöin ylistämään animeiden kasvutarinoita. Kuuluisin esimerkki on Clannad joka käsittelee ihmisten kasvua ihan aikuisikään asti. Hanasaku Iroha ja Clannad ovat toki loistavia animeita, varsinkin jos niitä vertaa muihin animeihin. Mutta jos niitä vertaa kasvutarinakategoriassa länsimaiseen vastaavaan niin ne ovat korkeintaan keskinkertaisia tekeleitä. Kirjallisuudessa on varsin tavallista, että kerrotaan koko ihmisen elämänkaari kirjassa, vieläpä yleensä sidottuna oikeisiin historiallisiin tapahtumiin. Tämän takia se K-ON on parempaa animea: sille ei löydy vastaavaa paremmin tehtyä versiota länsimaisesta viihteestä.
Ore no Vahvin ga Konna ni Assburger Wake ga Nai
Vahvimman blogi: kaikin puolin siedettävää ja mukavaa ajanvietettä ;_;
Eli siis mielestäsi japanilainen viihde on parempaa urheilussa, fantasiaolentojen suunnittelussa sekä söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita? Vähän hapuillen kirjoitettu koko blogiaus ja jonkinlaista yhteenvetoa kaipaisin. Mikäs siinä animessa sitten viehättää muuta kuin söpöt tytöt, kun lähes joka genressä länsimaalaiset tuntuvat vievän voiton? Japanilaiset tuntuvat blogisi perusteella vievän voiton vain ideoissa jollaisia ei länsimaisessa viihteessä käytetä.
Niin kuin koitin tuossa alussa muotoilla, tämä blogaus oli muistiinpanomainen.
Tämä versusastelma, objektiivinen ja absoluuttinen paremmuus, on hankala jos asiaa tarkastellaan genrettäin. Japanilaisessa viihteessä viehättävät hahmot ja kaikki niiden ympärille rakennettu oheiskrääsä ja fanituotokset. Tämä ei ole genresidonnaista eli siis me saamme h-doujineita oli genrenä haaremi, toiminta, komedia tai scifi. Mutta mielestäni on varsin luonnollista, että japanilaista viihdettä kulutetaan siksi, että länsimainen viihde ei tarjoa vastaavaa.
Komedia – レイザーラモン Haado Gei
Käsittääkseni mysteerit eivät ole UN-GO:n pääidea. Eikös Un-Go:n tarkoitus ole viekoitella katsojaa loliroboteilla ja trapeilla ja siinä sivussa puhella jotain muka fiksua diibadaabaa jotta katsoja voi väittää katselevansa sarjaa, koska se on niin deep. Omasta mielestäni Un-Go onnistuu tässä vallan mainiosti.
Mitä noihin muihin genreihin tulee, niin olen kyllä sitä mieltä että länsi (Amerikka) on viihteen mekka ja Japani tekee omia juttujaan. Empä usko ikinä löytäväni anime joka olisi omasta mielestäni yhtä hyvä kuin parhaat länsimaiset tuotokset. Tosin on huomaamisen arvoista, että en katsonut yhtään animea nuorella iälläni jolloin mieli on helpoiten muokattavissa.
En tiedä ovatko nimikkeet menneet ohi, mutta Japanissa on tehty rutkasti ihan pätevää dekkarikamaa. Detective Conan on varmaan suomalaisille tutuin, mutta myös esmes Kindaichi Case Files on varsin menevää mysteerikamaa. CSI:n kaltaisia poliisiohjelmia en sitten kyllä saa äkkiseltään päähäni (ellei Ghost in the Shell: Stand Alone Complexia lasketa). Ehkä amerikkalainen rikosdraama on täyttänyt markkinat niin ettei siitä yksinkertaisesti kannata tehdä mangaa. Se kumpi sitten on parempaa kamaa, länsimainen dekkarikirjallisuus vai japanilainen dekkarimanga, on puhtaasti subjektiivinen juttu.
Länsimaisen fantasian puolesta haluan sanoa että genre on ottanut viimeisen ~10 vuoden aikana huomia askeleita eteenpäin, ja uskaltaisin väittää että G.R.R Martinilla on ollut valtava osansa asiassa. Nykyään meillä on Book of Malazan -saaga, The First Law -trilogia, Witcherit sekä iso joukko muita sarjoja jotka ottavat kunnolla pesäeroa Tolkieniin. Japanissa tuotettu fantasiakama taasen tuntuu hyvinkin tunkkaiselta ja väljähtäneeltä. En ainakaan muista äkkiseltään yhtäkään edes mainitsemisen arvoista fantsusarjaa sitten… Noh…Lodoss Warin? Se hieno monsteridesign ei paljon mieltä lämmitä kun hahmot ja juoni ovat miljoonaan kertaan jo nähtyjä. Spice and Wolf tulee poikkeuksena mieleen edeltävään, mutten välttämättä laskisi sitä itse fantasiagenreen varsinaisesti.
Animefantasiasarjojen kuninkaat eli Berserker ja Claymore ovat mainitsemisen arvoisia. Tällä kaudella pyörivä Fate/Zero on myös varsin pätevä fantasia-anime. Mangan puolelta löytyykin sitten jo enemmän kamaa kuten Uberblatt ja Shingeki no Kyojin. Jos vielä taikatyttösarjat niputetaan tähän kategoriaan niin kyllä fantasiagenreä löytyy ja se on kaikkea muuta kuin tunkkaista.
Jätit komedia-osuudesta kokonaan pois single camera-sitcomit jotka ovat ehdottomasti komedian kuninkaita, hyvinä sarjaesimerkkeinä Community ja Parks and Rec. Etenkin Community on erittäin hyvää kamaa jos on jonkinnäköinen popkulttuurifägis.
Söpöt tytöt tekemässä söpöjä asioita eivät ole komediaa, ja jos niissä joku läppä on niin se on yleensä jonkinlaista slapstickiä ja melko primitiivistä huumoria.
>Para ei mainitse The Officea