TL;DR: Otakuista

Edeltävät blogaukset olivat aika pitkiä. Yritän tiivistää parille sivulle viihteellisesti eli provosoivasti mistä otakuista on kyse. Edeltävissä oli perustelut, tässä on johtopäätökset höystettynä omilla havainnoillani.

Otaku on siis:

  • a person with a strong affinity for fictional contexts
  • a person who makes use of fictionalization as a way to possess the object of his or her love
  • a person who inhabits not just two but multiple orientations
  • a person capable of finding sexual objects in fiction itself

Otakut eivät maanikkokeräilijöitä, cosplayjaajia, perverssejä, pedofiilejä, misogynisteja, misantrooppeja, japanifaneja, hikikomoreita, anonyymejä, skitsoidisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä, autismin kirjon kehityshäiriön omaavia, miehiä tai naisia. He voivat olla toki olla näitäkin asioita. Fictionalization voi ilmetä ja usein ilmentyykin keräilynä tai cosplayaamisena. Tai sitten fictionalization tapahtuu piirtämisellä, kirjoittamisella, säveltämisellä tai sillä kuuluisalla burgeroinnilla. Mutta kaikki figuurikeräilijät eivät ole välttämättä otakuja, he keräävät materiaa eivätkä fiktiota. Cosplay voi olla larppaamista, huomiohuoraamista tai sitä että kaverit pakotti. Otakun kohdalla cosplayssa on kuitenkin kyse hahmon omimisesta. Ei sinänsä ole mitään pakottavaa tarvetta lähteä luokittelemaan että kuka on otaku ja kuka ei. Mutta otaku keräilee/cosplayaa/piirtää/burgeroi juurikin sitä lempihahmoaan, object of his or her love.

Tämä on olennaisinta otakuissa

Otakut ovat kiinnostuneet otakukulttuurista. Japanilaisen kulttuurin ei tarvitse muilta osin kiinnostaa tippaakaan. Yleensä se toki kiinnostaa, sillä sen avulla saa otakukulttuuristakin enemmän irti. Ilmiö on näkyvämpi toisin päin. Kaikki japanilaisesta kulttuurista pitävät eivät ole otakuja, eivätkä sellaisia edes halua olla.

Otakukulttuurin pesäpaikkoja internetissä ovat anonyymyt kuvalaudat. Anonyymiyden syynä on, että otakujen harrastama fiktio kerää vähän ymmärrystä ulkopuolisilta. Toinen syy on, että otakut eivät ole keräilijöitä, heillä ei ole tarvetta esittää kokoelmiaan samalla tavalla kuin maanikoiden. Sen sijaan heillä on tarve esittää fictionalizationin tuotoksia. Kuvalaudan syy on tietysti se, että anime ja manga on visuaalista kulttuuria, jossa kuvat ovat keskeisessä osassa. Ikärajoitetut tai muuten vain umpimieliset sivustot toimivat huonosti otakukulttuurin harrastamispaikkoina.

Murrosikäiset eivät ole otakuja. Heistä voi tulla otakuja tai sitten animeharrastus loppuu murrosiän jälkeen kuten usein on havaittu. Tämä ei tarkoita, että nuoriin harrastajiin pitäisi suhtautua ylimielisesti. Lähinnä tämä tarkoittaa, että pitää tiedostaa että kiinnostus animeen luonnollisesti loppuu murrosiän jälkeen. Nähdäkseni otakut eivät ”parannu” ikinä, vain harrastuksen määrä saattaa vähentyä aikuisiän velvollisuuksien painaessa päälle.

Animeotaku katsoo otakuanimea, jossa on mukana tiettyjä elementtejä. Se on animea otakuilta otakuille. Tämä luultavasti aiheuttaa eniten närää otakujen ja pelkkien animefanien välillä. Animefaneilla ja tavallisilla katsojilla kun on kova tarve pilkata moeotakuanimea ja vastaavasti puolustaa omaa animeaan, joka saattaa olla itse asiassa länsimaisia sääntöjä noudattavaa animaatiota. Tämä aiheuttaa hämmennystä kun länsimaissa anime tarkoittaa Japanissa tehtyä animaatiota, Japanissa kaikkea animaatiota ja otakupiireissä otakuanimea. Tämän takia laudoilla ja muissa otakupiireissä sanotaan, että Muumit ja muut lastenohjelmat eivät ole animea. Ne on tehty lapsille ja kansainvälisille markkinoille. Samasta syystä Cowboy Bebop ja muut jenkkimarkkinoille tehdyt animet ole animea. Tämä toimii onneksi toisinkin päin eli näitä animeita katsovan ei tarvitse pelätä leimautuvansa otakuksi. Ongelma onkin, että näillä harrastajilla/faneilla tuntuu kuitenkin olevan hirveästi sanottavaa animesta. Pahimmillaan he luulevat olevansa jotain asiantuntijoita (Redline on paras anime sitten Akiran), ja kutsuvat itseään jopa otakuiksi.

Otakut eivät ole misogynisteja. Kuinka voisivatkaan olla, jos otakutapahtuma Comiketin kävijöistä 70 % on naisia, vaikka kaikki kävijät eivät tietenkään ole automaattisesti otakuja. Laudat sinänsä ovat täynnä naisvihaa, mutta tässä on kysymys vihaisista nuorista miehistä, jotka pääsevät purkamaan tuntojaan anonyymisti. 2D vs 3D ei tarkoita sitä, että otakut vihaisivat oikeita naisia. Otakuilta vaan puuttuu tietty kiinnostus 3D-maailmaan. Ja otakut eivät jaa maailmaa 2D vs 3D (fiktio vs todellisuus mielessä), vaan tuo kahtiajako on yleensä rölläystä. Oikeat otakut eivät vihaa cosplayta, koska muiden otakujen harrastamaa fictionalizationia. Fictionalizationin kieltäminen olisi koko otakuuden kieltämistä. Terkut !kuvisanimelle ja /a/:lle, pitäisitte ne turpanne kiinni tai menisitte johonkin normihomomestoihin. Muutenkin vihaaminen on otakulle outoa, koska fiktiosta voi olla välittämättä ja todellisuuskin on fiktiota otakuille.

Mistä sitten noita ei-otakuja oikein sitten tulee, jotka kuitenkin luulevat olevansa otakuja? Nähdäkseni osa vain tappaa aikaa animella, se on viihteenmuoto muiden joukossa. Ja hyvä viihteenmuoto onkin, mutta pelkkä animen katsominen ei tee kenestäkään otakua. Pääharrastus isolla osalla suomalaisista miesharrastajista on omien havaintojeni mukaan pelaaminen. Tällä ei sinänsä ole väliä kuinka paljon viettää aikaa minkäkin asian parissa aikaa. Otakuuden päävaatimus on edellä kuvailtu fiktion maailma, jota ei siis pidä sekoittaa todellisuuspakoon. Parhaiten otakun tunnistaakin burgeritasoista eli siitä intohimosta millä animeen syventyminen tapahtuu.

Tässä on kyse elitismistä. Totta helvetissä otakut ovat parempia animeharrastajia kuin muut. Itse asiassa otakut ovat ylipäätään parempia ihmisiä, joiden mieli toimii vaativammalla tasolla. Se on taso jota kannattaa tavoitella. Otakut ovat korkeintaan harmistuneita muista animeharrastajista. En itsekkään ole kovin innostunut animefaneista, jotka välillä täyttävät keskustelut itkullaan fanservicestä. Mutta muilla animenharrastajilla on tapana vihata otakuja. Perimmäinen syy on varmaan se, että ne raiskaa sun lempparisarjan. Otakuille pornon piirtäminen ei ole sarjan hahmojen häpäisyä, sillä se on fiktiota. Tästä raivostuva sekoittaa todellisuuden ja fiktion.

Ihanat sentou bishoujot ;___;

Huolestuttaako, että oletko otaku? Sitten et varmaan ole otaku. Määrittely sarjojen perusteella on hankalaa. Pelkästään otakuanimea on valtava kirjo nykyisin ja tähän päälle vielä kaikki muut median muodot.  Mutta tällä kaudella selkeitä sentou bishoujo animeita olivat seuraavat: DxD, Rinne, Symphogear, Moepiraatit ja Aquarion. Otakugenrejä on muitakin kuin vain sentou bishoujo, kuten yaoi ja mecha.

Tämä todellisuuden ja fiktion puuttuminen on useimmille vaikea käsittää. Kyseessä on kuitenkin melko selkeä asia. Uskovaiset elävät siinä käsityksessä todellisuutta ohjaa joku yliluonnollinen voima, joka tuomitsee ihmiset heidän kuoltuaan. Tässä on kysymys vakavasta todellisuuden ja fiktion sekoittamisesta. Pahinta on, että uskovaiset eivät tiedosta sotkevansa fiktiota ja todellisuutta. Tiedeuskovilla ei mene sen paremmin. He uskovat tietävänsä miten todellisuus toimii sijoittamalla siihen eri teorioita. He sentään muuttavat käsitystään todellisuudesta säännöllisin väliajoin (ilman tätä seikkaa hehän olisivat uskovaisia). Todellisuuteen uskotaan silti todellisuutena, vaikka tiedetään aivan hyvin että muutaman vuoden päästä tämä todellisuus on saatettu todistaa fiktioksi. Uskovaiset tietävät että jumala on olemassa ja ateistitieteilijät tietävät ettei häntä ole olemassa, ja he käyttävät näitä käsitteitä ihan tosissaan. Otakut tietävät aivan hyvin ettei tsunderea ole olemassa, mutta käyttävät käsitettä silti. Otaku tuskin osaa vastata kysymykseen jostain jumalasta, koska se on todellisuutta ja fiktiota sotkevien hörhöjen käsite ja muutenkin tosi epäolennainen asia. Mielestäni on siis suorastaan ihmeellistä, että joku viitsii puhua todellisuudesta ja fiktiosta vastakkaisina asioina, koska ne toimivat samanaikaisesti. Ja tämän seikan tiedostamisen takia, suoraan Saitoa lainaten, otakut tietävät kaikista parhaiten mitä todellisuus on. Todellisuuden pohtiminen on toki vaivannut filosofeja aina, eikä tämä seikka tee otakuista erityisiä. Seksuaalisuuden sitominen fiktioon tekee.