Welcome to NHK – Satou

Satoun hahmo on ranobessa melkoisen tyhjä. Hänen pääroolinsa onkin muiden hahmojen kuuntelussa. Hänen vanhemmistaan kerrotaan vain, että he lopettavat rahan lähettämisen hänelle yhdessä vaiheessa kun eivät usko enää Satoun valheisiin, että hän opiskelisi tai tekisi jotain hyödyllistä. Tämän jälkeen Satou vielä sinnittelee panttaamalla tavaroitansa. Ja sitten on kolme päivää syömättä ennen kuin on pakko mennä töihin. Tämä onkin merkittävin ero Satoun hahmoon ranoben alussa ja lopussa. Hän viettää samaa elämää samalla asenteella, paitsi käy heittämässä yövartijakeikkaa, ettei kuole nälkään. Tässä on huomattava ero sarjan muihin hahmoihin, jotka kasvavat ja ”hyväksyvät kohtalonsa”.

Tämä poikkeaa hyvin paljon anime Satousta, joka ei valehtele vanhemmilleen syystä x, joka esitellään flashbackista. Vielä enemmän se poikkeaa mangan Satousta, joka käy kotona käymässä ja jonka vanhemmat koittavat parantaa häntä hikikomeruudesta. Mangan Satou jopa palaa lopussa vanhempiensa luokse. Animessa ja mangassa on nähtävissä Satoun hahmon kasvua, mutta ranobessa sitä ei juurikaan ole. Vanhempien sotkeminen mukaan kuvioihin mangassa ja animessa on mielestäni paha virhe tarina kannalta, koska se rikkoo Satoun itsenäistä hahmoa. Kaikista suurimman eron tekee se, että ranoben Satou ei ole romanttisesti kiinnostunut kenestäkään. Hän haikailee senpain perään, mutta se on enemmänkin yleistä pohdiskelua. Misakia kohtaan Satou osoittaa jonkunlaista kiinnostusta, mutta romanttiseksi kiinnostukseksi sitä on vaikea nähdä.

Kuten perustelin luennolla, Satou ei ole mikään luuseri vaan lähinnä haluton. Hän liittyy kerhoon mallilta näyttävän senpain takia ja onnistuu heruttamaan tältä. Hän esittää miehekästä pelastamalla Yamazakin kiusaajilta pelkästään senpain miellyttämisen takia. En tajua miksi Anime-lehteen on kirjoitettu, että Satou olisi neitsyt. Mangassa Satou antaa pakit yhdelle tytölle. Misakille ensimmäisiin repliikkeihin lukeutuu moottoripyöräajelulle pyytäminen eikä tosi alfaa haittaa moottoripyörän puute. Sen jälkeen Satou esittää vielä tyyliin IT-miljonääriä Misakille. Aika perusalfaliikkeitä baarissa.

Satou on kyllä hikikomori ennen tarinan alkua ja luultavasti myös sen jälkeen, mutta sarjan aikana hän ei sitä ole, koska hikikomorilla ei ole ystäviä. Hän saa pari ahdistuskohtausta, mutta nämä liittyvät hyvin tarkkoihin sosiaalisiin tilanteisiin, jossa paljastuu, että hän on mokannut tai näyttää tyhmältä. Kyseessä onkin pikemminkin ylikorostunut häpeän pelko kuin mikään selkeä psykiatrinen diagnoosi. Satou pystyy hoitamaan sosiaalisia tilanteita erilaisten ihmisten kanssa myös syvällisemmällä tasolla, joten häntä ei sinällään vaivaa muu kuin asennevamma. Tämä tukisi hikikomori-ilmiön sosiologista näkökulmaa.

Katsoimme luennolla pätkän jossa Misaki ehdottaa sopimusta Satoulle, jonka sisältö on tiivistettävissä siihen, että he olisivat ei-onnellisesti, mutta ilman kärsimystä yhdessä ikuisesti. Satoun perustelut kieltäytymiselle avaavat hänen hahmonsa erinomaisen hyvin.

I’m the strongest hikikomori in the world, so I can go on living by myself. Pain doesn’t mean anything to me. Misaki, you, should stop relying on other people, too. In the end, everyone is alone. Being alone is best. I mean, it’s true, isn’t it? In the end, you’ll be absolutely alone; therefore, being alone is natural. If you accept that, nothing bad can happen. That’s why I shut myself away in my six-mat, one-room apartment.

I’m greedier than anyone. I don’t want some half-assed happiness. I don’t need some partial warmth. I want a happiness that goes on forever. That’s impossible, though! I don’t know why it is, but in this world, some interference is sure to come.  Important things break right away. I’ve been alive for twenty-two years, and I know at least this much. It doesn’t matter what the thing is, but it will break. That’s why, from the beginning, it’s better not to need anything.

Satou haluaa täydellisyyttä ja kun tätä ei ole tarjolla niin on parempi olla kokonaan ilman. Pettymyksiä tulee ja niitä on paras vältellä. Tämä selittää Satoun välinpitämättömän asenteen kaikkeen. Lisäksi hänen häpeäkohtauksensa selittyvät tällä: Satou hätääntyy silloin kun hän ei ole toiminut täydellisesti. Samaa viitettä antavat myös manga ja anime, Satou ei menestynyt tarpeeksi hyvin joten hän päätti luovuttaa kokonaan.

Satouta ei missään vaiheessa esitetä tyhmänä tai kyvyttömänä hahmona. Päinvastoin, hänhän on varsin älykäs ja kyvykäs, mutta joutuu vain helposti kaikkeen mukaan. Jos Satou oikeasti päättää jotain tehdä, hän myös sen tekee. Ranobessa senpai kuvaa Satouta ”You were so normal during our high school years, Satou. . . Well,no, I guess not.” Animessa ja mangassa senpai taas kertoi arvanneensa että Satousta tulisi hikikomori, koska hänelle ei ollut ystäviä. Satouta onkin hyvin hankala analysoida, koska hän on niin erilainen Ranobessa kun muut hahmot sentään noudattelevat edes jotain samoja linjoja.

Mutta jos otetaan teemaksi sarjan keskeisin teema eli vastuunpakoilu. Satoulla se on hikikomori. Hän on hikikomori, hänen ei tarvitse tehdä mitään. Ja tämä hikikomoruus ei ole hänen itsensä syytä vaan NHK televisiokanavan. Jännää tässä on, että tämänkin hän on kopioinut suoraan senpailta. Misakin pelastamisen hän kopioi Yamazakin tekemästä pelistä. Tämän takia sanoin alussa Satouta melko tyhjäksi hahmoksi. En tiedä onko Satou juurikin sitten tarinan ydin: hukassa oleva nuori aikuinen, joka vain kopioi muilta, lähtee kaikkeen mukaan kun oma itseys puuttuu ja ennen kaikkea pakenee, tai oikeastaan kieltäytyy kohtaamasta, todellisuutta, koska todellisuus ei ole täydellistä ja riittävän hyvää.

Aiheellista on myös pohtia onko Satou kirjoittajan oma hahmo. Kirjoittaja Takamito kun kertoo loppusanoissaan olevansa hikikomori ja elävänsä ranoben tuotoilla, vaikka ”jotai kyl pitäis sinänsä tehdä”. Tietysti Misaki on päähenkilö ja kirjoittaja on kirjoittanut kaikkiin hahmoihin itseään, mutta näkisin että Satou ilmentää kirjoittajan henkilökohtaisempaan puolta. Tältä näkökannalta katsottuna ranoben kirjoittaminen on ollut Takamitolle terapeuttinen kokemus: Satoun hahmo pelastaa niin Misakin, Yamazakin kuin Senpainkin. Misakin pelastaminen on itsestään selvää, mutta kuten edeltävässä blogauksessa tuli ilmi niin Yamazakilla olisi ollut todella kurjaa Tokiossa ilman Satouta. Senpain olisi luultavasti kärsinyt jos Satou olisi aloittanut suhteen hänen kanssaan ja voidaan myös nähdä, että hän onnistui rohkaisemaan Senpaita. Näin ollen Satoun hahmo onnistuu välinpitämättömyydestään huolimatta auttamaan kolme ihmistä, animessa ja mangassa vieläkin useampaa. Tietysti terapeutista on varmasti ollut Japanin yhteiskunnasta avautuminen, mutta tämä on yleistä tasoa kun taas hahmojen kautta tapahtuva purkaminen on henkilökohtaisempaa ihmissuhdetasoa.

Kategoria: Anime&Manga