Kustannuslaskenta 3 – Palkitseminen
Aikaisemmin tuli sivuttua sitä, miten työntekijöille maksetaan: ovatko he kuukausipalkalla vai maksetaanko heille tehdyn työn mukaan eli esimerkiksi per piirretyt kuvat. Molemmissa tavoissa on hyvät ja huonot puolensa. Jos teillä on tiedossanne täydellinen palkitsemisjärjestelmä, jossa ei ole porsaanreikiä ja joka parantaa työntekijöiden tuottavuutta ja työhyvinvointia, niin sille olisi suurta kysyntää.
Kuukausipalkan selkein huono puoli on, että se ei kannusta työntekoon. Ihan sama piirrätkö yhden vai kymmenen kuvaa, koska sama summa kilahtaa tilille. Per kuva maksaminen kannustaisi piirtämään niitä kuvia. Mutta sitten tulee kysymykseen laatu. Tällainen järjestelmä kun kannustaa siihen, että määrä ennen laatua. Kuukausipalkkainen voi rauhassa keskittyä kuvien laatuun. Jonkunlainen laadunvalvonta tietysti on olemassa. Kuukausipalkkaista käy pomo potkimassa perseelle jos kuvia ei piirretä riittävällä tahdilla tai riittävällä laadulla ja freelancerin huonolaatuisia kuvia ei osteta.
Työhyvinvoinnin kannalta kuukausipalkkaiset ovat onnellisempia. Epävarmuus kun stressaa ihmistä. Freelancer ei tiedä mikä rahamäärä kilahtaa tilille ja kilahtaako se myös ensi kuussa. Tämä hankaloittaa tulevaisuuden suunnittelua. Freelancerit taas ovat työnantajan kannalta parhaimpia, koska he ovat yleensä halvempia, mutta ennen kaikkea joustavampia. Työntekijöitä on kautta aikain koetettu riistää, mutta siinäkin tulee yleensä raja jossain vaiheessa vastaan. Luultavasti verisiltä orjakapinoilta vältytään nykyaikana, mutta lakoilta ei. Animeviihdeteollisuudessa tämä kysymys on monimutkaisempi, koska kyseessä on luova työ. Luovuus on hankala asia, mutta se ei ilmeisesti ole siitä kiinni kuinka paljon henkilö viettää työpaikalla aikaa. Desuconissa vieraillut säveltäjä Aki Hata kertoi, että hänen luovuuteensa liittyy alkoholi. Harmiksi hän ei kertonut palkkaussysteemistään, enkä tiedä vastaisiko hän sellaiseen kysymykseen.
Japanin työjärjestelmä on muutenkin vähän hämärä. Ilmeisesti siellä ei kuitenkaan ylitöistä maksamista tunneta. Animessa usein näkyvistä arubaito-töistä maksetaan joko tuntimäärän perusteella tai urakkapalkalla. Valkokaulustyypeillä lienee se kiinteä kuukausipalkka ja sitten ”joulubonuksia” sen mukaan miten firmalla menee. Nuo bonukset herättävät usein keskustelua ainakin jos on kyse johtajien optioista. Palkan sitominen firman osakkeen arvoon on pääsääntöisesti järkevä tapa, jos se toteutetaan oikein. Valitettavasti jossain tapauksissa on päädytty painottamaan liikaa osakkeen lyhyen aikavälin arvoa. Sekään ei ole poissuljettu, että myös firman työntekijöiden palkka olisi sidottu yrityksen osakkeisiin. Jostain syystä osakkeiden omistaminen kuitenkin pelottaa, eivätkä omistajat halua jakaa osakkeita eli yrityksen päätösvaltaa liikaa työntekijöille.
Ylläoleva tuskin kuitenkaan pätee animeteollisuudessa, koska ne firmat eivät käsittääkseni ole juuri osakeyhtiöitä ainakaan julkisessa pörssissä. Näillä aloilla bonukset on sijoitettu järjestelmään jota kutsutaan rojalteiksi eli tekijälle maksetaan palkkio sen mukaan kuinka paljon animea tai mangaa myydään. Tämä kannustaa sekä tekemään töitä että myös tekemään hyvälaatuista työtä, koska muuten teos tuskin myy. Ongelma tuleekin siinä kohtaa kuinka suuri osa palkasta sidotaan tähän myyntimäärään. Menestynyt artisti haluaisi sen olevan mahdollisimman suuri, kun hän tietää että myyntiä tulee, mutta uudella artistilla on jännemmät paikat. Julkaisijan taas ei kannata liikaa maksaa tekijälle. Neuvottelut menevät luultavasti niin, että aloittelevalle tekijälle lyödään eteen standardisopimus ja sanotaan, että allekirjoita tai lähde vetään, ja menestynyt artisti lyö sopimuksen pöytään ja sanoo että allekirjoittakaa tai hän kävelee viereiseen firmaan.
Palkka-asiat ovat mielenkiintoisia. Ihmiset pitävät sitä hyvinkin yksityisenä asiana ja siksi niistä onkin hankala päästä selvyyteen, ellei satu häsäämään taloushallinnossa tai tarkastele verottajalta näitä täysin julkisia tietoja. En tiedä mikä on Japanin kohdalla tapana. Työnantajapuoli ainakin kiittää kun ihmiset pitävät turpansa kiinni palkoistaan eivätkä saa mitään hassuja ideoita. Itse en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä ihmisiä, joiden tärkein yksityisasia on raha.
Itsehän teen vanhanaikaisesti urakkapalkalla duunia ja työn luonteeseen (metsuri) nähden se toimii sangen tyydyttävästi. Animaatioalalle se toki sopisi, jos vain korvauksesta päästään sopimukseen. Ongelmana vain on se, että urakkapalkka vaatii ihmisten normittamista – on katsottava jokseenkin keskimääräinen työpanos ja vedettävä taksa sen mukaiseksi, mutta kokemustasoon nähden tämä saattaa nuoremmat duunarit mahdollisesti huonompaan asemaan. Toki jonkun mielestä tämä on ihan oikeutettuakin, että kokenut duunari voi mahdollisesti tienata enemmän. Taas vastaavasti jo väsähtänyt kehäraakki ei välttämättä pysty enää samaan tuottavuuteen kuin nuorempansa. Metsätyössä tämä ei sinänsä ole ongelma, koska sitä tehdään enää harvoin vakituisena työnä – iso osa metsureista on kaltaisiani kausityöläisiä, jotka tekevät duunia silloin tällöin kun itse siltä tuntuu. Firmojen laskennasta en osaa sanoa, koska en ole niille hommaa tehnyt, mutta Metsänhoitoyhdistyksellä (joka siis on voittoa tavoittelematon taho ja siten asiassa kiitettävän joustava) perustaksa sahatyössä yleensä mitoitetaan hehtaarikohtaisesti alueen vaativuuden mukaan, pohjana yleensä 100e/ha. Toimihenkilöiden ohjeistuksenä on pyrkiä taksoittaamaan niin, että metsuri saa suurin piirtein 15e/h suorittamastaan alueesta. Kyseessä on siis urakkapalkka, mutta sen mitoitukseen käytetään viitteellistä tuntipalkkaa. Toki animaatioalasta tämä poikkeaa jo sikäli, ettei metsätyössä ole juuri ikinä kiire mihinkään ja samaa aluetta voi jauhaa kuukausitolkulla pari päivää viikossa jos huvittaa – kannustimena on yksinomaan raha ja miten paljon sitä tarvitsee.
Vähän erikoisemmasta päästä esimerkkinä metsäkonekuljettajana taas sain firmalta sopimuksen, jossa tarjottiin kiinteästi 1000e/kk ja sitten loput tuntipalkkana päälle. Kyseessä oli kompromissiratkaisu jonka sain junailtua läpi, koska töiden riittävyydestä ei ollut välttämättä takeita.
Itse asiassa tyytymättömin olen ollut tähän asti siihen työhön, jossa minulle maksettiin kiinteää (ja kitsasta) kuukausipalkkaa, koska se ei kannusta mitenkään ja ei ota huomioon esimerkiksi ylitöitä. Kyseessä oli siis toimihenkilötyö ja ei liene yllätys, että Suomessa toimihenkilöt tekevät pakon edessä suorastaan rikollisen paljon kirjaamattomia ylitöitä. Koska vastasin ympäri vuorokauden 24/7 pyörivän osaston toiminnasta jonka keskeytymätön työ oli ehdottoman tärkeää (paperitehtaan raaka-aineterminaali), jouduin usein päivystämään työpuhelin kourassa viikonloput pääksytysten. Desuconissakin piti pitää luuri käden ulottuvilla ja auto lähtövalmiina jos paska sattuisi iskeytymään tuulettimeen. Työvuorojen järjestelyt, perehdytys muutamalle määräaikaiselle ja laivarahtien purku tonttiin vaativat usein viikonloppukohellusta, joka ei mennyt tasan mihinkään kirjoihin ja kansiin. Ei liene ihme, että hommasta jäi paskan maku suuhun.
En nyt tiedä liittyikö tämä millään tavalla enää aiheeseen, mutta kunhan lämpimikseni naputtelin.
Kannattaa tarkistaa kaksiosainen OVA animeltä Animation Runner Kuromi. Kommenttiraidalla ohjaaja kertoo että ne ovat noin 95%;sesti autenttisia kuvauksia siitä millaista on työskennellä animaatioalalla. Siinä on myös tuosta palkkauksesta juttua.