Magi, tyttöjen ja poikien sarjat, kohderyhmät
Tällä kaudella alkanut anime Magi on mielenkiintoinen tapaus. Mangaversio on tyttöjen tai oikeammin fujoshien suosiossa. Stereotypisesti fujosheille tehdyssä sarjassa on keskeisintä se, ketkä sarjan mieshahmoista himoitsevat toisiaan ja kummin päin. Tästä voi päätellä, että Magissa on paljon kuumia/söpöjä mieshahmoja, jotka vilkuilevat toisiaan sillä silmällä. Tällainenhan sarja ei tietenkään poika-/mieskatsojille kelpaa, koska ei tässä mitään homoja olla ja yaoi on syöpää.
Mutta Magi on otettu innolla vastaan myös mieskatsojien joukossa. Kyseessä on kuitenkin perusshounenmeno. Pojat lähtevät seikkailulle, jonka tavoitteena on tulla hunteriksi/hokageksi/piraattikuninkaaksi/muuten vain maailman parhaaksi. Magissa ilmeisesti jonkin sortin sulttaanikuninkaaksi. Tärkeintä on että haave on kuitenkin ISO. Matkan varrella tavataan iloisia veikkoja, jotka liittyvät porukkaan. Magissa luodaan ainakin One Piecen kaltaista tunnelmaa, koska päähenkilö on Luffymainen. Päätyty Morgiana tuo mieleen Namin. Magi näyttäisi sotkevan itämaisen mystiikan lisäksi muinaisen Kiinan mystiikkaa, jolloin maailmassa on samanlaista rikkauden ja monipuolisuuden tuntua kuin One Piecessä.
Miksi Magi olisi siis enemmän tyttöjen sarja kuin poikien sarja? Mieshahmojen lukumäärä ei kelpaa selitykseksi, sillä shounenseikkailuissa on aina enemmän mieshahmoja kuin naishahmoja. Dragon Ballissa ei tyttöjä paljoa näkynyt, mutta silti se kelpasi pojille, eivätkä muutkaan shounensarjat mitään naishahmojuhlaa lukumäärältään ole.
Magin piirtäjä on nainen. Tämä on luultavasti huomattavasti enemmän selittävä tekijä. Naispiirtäjä osaa piirtää tyttöjä miellyttävää materiaalia. Kuulostaa loogiselta. Big 3:n eli kolmen suurimman shounen-mangan One Piecen, Naruton ja Bleachin piirtäjät ovat miehiä. Nämäkin sarjat kelpaavat tytöille. Magia suositumpi fujoshisarja on Hunter x Hunter, ja myös tämän sarjan piirtäjän edeltävä sarja Yu Yu Hakusho kelpasi erittäin hyvin fujosheille. Hunter x Hunter on kuitenkin myös valtavassa poikien suosiossa ja se on myös oma henkilökohtainen suosikkini shounen-sarjoista, sillä pelkkä erikoisvoimasysteemi on kaikista pisimmälle mietitty ja tappelut ratkaistaan älyllä. Se on myös raaempi ja verisempi kuin muut shounenit, ja päähenkilöt ovat neutraaleja eivätkä hyviksiä niin kuin muissa shouneissa tuppaa olemaan. Päähenkilöillä ei ole myöskään lapsuustraumaa selittävänä tekijänä ja hahmot eivät angstaa, joten HxH on henkiseltä tasoltaan korkeammalla kuin kollegansa. Johtuu varmaan siitä, että kyseessä on tekijän toinen iso sarja.
Eli mies- ja naispiirtäjät osaavat molemmat piirtää fujosheille maistuvaa materiaalia. Osaavatko muut naispiirtäjät tehdä pojille kelpaavaa shounenia? Fullmetal Alchemist on ainakin näyttänyt kelpaavan, samoin esim. Katekyo Hitman Reborn, Kekkaishi, D.Gray-man saati sitten sellaiset menneisyyden isot nimet kuin Takahashi Rumikon sarjat. Naispiirtäjät osaavat piirtää naishahmoja sillä tavalla, että ne miellyttävät poikia — ovathan he naiskehojen ja -luonteiden asiantuntijoita ja oppineet mikä miehiä miellyttää. Mutta jos nyt loogisesti ajatellaan, niin olemme päätyneet siihen tulokseen että sekä nais- että miesartistit osaavat piirtää sekä poikia että tyttöjä miellyttävää materiaalia, joten tämä väite artistin sukupuolesta ei ole enää kovin käyttökelpoinen.
Voitaisiin sanoa, että Magi on kummallekin sukupuolelle suunnattua ja siinä on elementtejä, jotka miellyttävät molempia sukupuolia. Tekijä on jollain kepulikonstilla onnistunut sijoittamaan tällaisia elementtejä ilman, että ne ovat ristiriidassa ja pelota toista sukupuolta pois teoksen ääreltä. Tässä ajattelussa kuitenkin haksahdetaan siihen, että tällaisia elementtejä olisi olemassa. Sukupuolirooleista keskustelu, eli siitä pitääkö poikien leikkiä autoilla ja tyttöjen nukeilla, olisi tähän liittyvää. Mutta tässä yhteydessä on tärkeää tajuta mitä kohderyhmät ovat ja miksi meillä on shoujo/shounen/seinen/josei-sarjat.
Kyse on nimittäin markkinoinnista. Lehden, tv-kanavan tai minkä tahansa tahon, joka mielii kerätä rahaa mainoksilla, pitää osata tarkkaan sanoa mainostajille, että mikä porukka lukee/katselee/käy heidän sivuillaan. Shounen-lehden kannattaa markkinoida itseään nimenomaan 10-19-vuotialle pojille, sillä siten kerää helpommin mainostajia. Samoin tv-kanavien on helpompi haalia rahaa mainoskatkoilla, kun he pystyvät kertomaan ja etsimään sellaisia tuotteita, jotka on tarkoitettu juuri tuon ikäisille ja sukupuolta edustaville. Lukija- ja kävijätutkimukset ovat juuri sitä varten, että voidaan tarjota tarkkaa dataa mainostajille, ei niinkään lehden kehittämistä varten tai tieteellisestä mielenkiinnosta. Ja vastaavasti lehdet sitten haalivat sellaisia artisteja, jotka vahvistavat tätä heidän valitsemaansa linjaa. Leffoissa tai kirjoissa ei ole samaan tapaan mainoksia, joten leffat yleensä pyrkivät mahdollisimman laajaan kohderyhmään, koska ne haalivat rahansa lipputuloilla ja myyntimäärillä. Kyseessä on itseään vahvistava systeemi. Ja markkinataloudessa nyt yksinkertaisesti käy niin, että se markkinatalous toimii ja mielikuvamarkkinointi puree.
Käytännössähän asia ei mene noin yksinkertaisesti, vaikka markkinointiosasto niin toivoisikin sen menevän. Heille stereotypioiden vahvistaminen on kannattavaa toimintaa. Jos et ole täysin aivopesty ja rajoittunut yksilö, niin luultavasti mieskin pystyy nauttimaan *gasp* tytöille suunnatuista sarjoista. Tai suorastaan kannattaisi opetella nauttimaan. Shoujosarja Tonari no Kaibutsu-kun on sulattanut tällä kaudella monen raa’an miehen sydämen. Tytöille ei ole koskaan ollut vaikea pitää ”poikien sarjoista” kuten Gundamista, mutta mielikuva tyypillisestä Gundam-otakusta on varmaan se mitä Great Teacher Onizukassa esitellään.
Täytyy muistaa, että shounen-mangan lukijakunta ei ole enää pitkään aikaan ollut shounenit. Se tarkoitti aikoinaan 10-19-vuotiaita poikia. On kuitenkin käynyt niin hassusti, että lukijat ovat kasvaneet. Big 3 on pyörinyt vuosia. Lukijoiden keski-ikä on kasvanut koko ajan, koska vanhat lukijat eivät lukemista lopeta. Sama koskee tietysti muitakin kohderyhmiä. Uusia lukijoita toisaalta tulee. Esimerkiksi One Piecen lukijoista vain 12 % on varsinaista kohderyhmää.
Puhuin tässä nyt japanilaisista kohderyhmistä, länsimaissa katsotaan sarjoja eri tavalla johtuen esimerkiksi erilaisista sukupuolirooleista. Seksuaalista sisältöä sisältävää sarjaahan ei voi siveä kristillisen kasvatuksen saanut ihminen katsoa. Enkä tarkoita tässä nyt pelkästään echhitappelusarjoja, koska shoujosarjat eivät mitään disneyprinsessatarinoita ole. Länsimaissahan, tai ainakin laudoilla, on käsitys että anime on nimenomaan yksinäisten miesten ja teinityttöjen harrastus. Mutta jos nyt katsotaan dataa siitä suurimmasta otakutapahtumasta, niin 57% kävijöistä on naisia ja kävijöiden keski-ikä on 25 vuotta. Tilanne on varmaan eri länsimaissa, mutta muistetaan nyt, että animea ja mangaa ei tehdä länsimaisille muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tuolta löytyy myös tietoa kohderyhmistä, jotta pystytte tarkistamaan, etten sentään ihan kaikkia juttuja itse keksi. Tai siis ei markkinointiosaston kohderyhmistä vaan siitä ketkä ovat sarjan ”omineet”. Markkinat toimivat molempiin suuntiin ja boomit ovat yleensä yllätyksiä.
Tuoltahan löytyy esimerkiksi sellainen tieto, että Slam Dunk oli naisten suosiossa. Slam Dunk on sellainen sarja, jota fanitamme normaalihomoystävieni kanssa. Siinä on miehekäs meno, hirveä uho päällä kokoajan, koripallo on tuttu laji ja pelitilanteet ovat jänniä. Sarjassa on kova imu ja sitä on pakko katsoa/lukea yhdeltä istumalta paljon. Luulisi ettei tällainen miehekäs mutta poikamainen sarja tytöille kelpaisi. Mutta se siis kelpaa kuten kelpaa myös nykypäivän korissarja Kuroko no Basket, jota myös Kuroko no Basgayksi kutsutaan, koska sillä on vankka naisfanikuntansa, jolle tärkeintä sarjassa ilmeisesti on se, että ”kenen pallo menee kenenkin koriin” if you know what I mean. En tiedä tietävätkö kyseiset henkilöt koripallon sääntöjä.
Pointtina kuitenkin, että kohderyhmä on firmojen markkinointityökalu. Muiden ei noista stereotypioista tarvitse murehtia. Voi toki olla, että eri sukupuolet ja eri ikäiset ihmiset ovat kiinnostuneita eri asioista sarjassa, kuten yllä hahmoteltu. Sarjan kohderyhmä on asiasta kiinnostuneet, eikä sen takia tarvitse itseään rajoittaa.
Olen kyllä aina miettinyt tehdäänkö animea ihan tarkoituksella fujosheille vai ovatko fujoshit vain ei-toivottu lieveilmiö, joka on syntynyt ajan myötä kun sarjoja on yritetty tehdä miesyleisölle. Vähän kuin vanhat taikatyttöanimet olivat suunnattu pääasiassa tytöille, mutta nykyään ”moe-tyyliset” taikatytöt ovat enemmän miehille suunnattuja. Tuntuu, että genrejen kohdeyleisöt ovat hieman kääntyneet nurinpäin. Haganai antoi myös merkkiä, että fujoshit pystyvät irstaasti parittamaan jopa mechoja, joten edes robotitkaan ei taida olla enää pelkästään poikien juttu.
Tuossa Magissa pistää kyllä mietityttämään onko se tosiaan mille kohdeyleisölle tarkoitettu, kun päähahmot ovat juuri tällaisia nättejä ja söpöjä poikia, mutta toisaalta vilautetaan siniset tissit, tapellaan ja seikkaillaan. Sinällään kylläkin näen tällaisen vain hyvänä asiana kulttuurin kehityksen kannalta.
Jos tsekkasit tuon Comiket linkin niin siellä on mainittu että Gundamit ovat olleet aina myös naisten suosiossa. Haganain robottiosuus oli luutavasti parodiaa. Urheilumangat ovat myös olleet trendejä naisten keskuudessa ”aina”, mutta niinkuin ilmi koitin tuoda niin urheiluhan on miesten laji. Mutta pointtihan tässä oli, että ei ole sinänsä mitään kohdeyleisöä, jolle sarja olisi rajoitettu. Sitä en tiedä kuinka yllätyksenä sarjan tekijöille tulee se että sarjasta tulee trendi. Mutta jos hittisarjojen tekeminen olisi yksinkertaista ja selvää, niin kaikkihan niin tekisivät.
Mainisin Yu Yu Yakushon joka on 90-luvun alun sarjoja, jossa vilautellaan, tapellaan ja seikkailaan söpöjen poikien kanssa, joten en kehityksestä tiedä. Magi on enemminkin ehkä esimerkki siitä, että hyvää shounenseikkailua osataan vielä tehdä.
Teille ei taida olla esimerkiksi Transformersin tyttöfandom tuttu? Klonk klonk vaan, roboteista kyllä löytyy homopornoa netistä enemmän kuin jaksaa etsiä.
Bah, My Little Monster my ass, Say ”I Love You” on selkeästi kauden shoujo -sarja!
Sanoisin että yleensä, varsinkin shounen sarjoissa, naisdemografian määrä korreloi suoraan markkinoinnin, hahmodesignin ja tiettyjen kerronnallisten elementtien kanssa. Shounen Jumpin lukijoista muistaakseni vähän alle puolet on nykyään tyttöjä, joten kannattaa huolehtia siitä että sarjoissa on jotain mitä tytöt haluavat, että lukijakanta pysyy korkealla. Monesti, ei aina mutta monesti, tämä tarkoittaa paljon nättejä poikia sekä provosoivia tilanteita (Naruton ja Sasuken suudelma sarjan alkupuolella sekä pitkiä, merkitseviä katseita noin esimerkiksi). Jos katsoo esmes jotain Black Butleria, niin ei tarvitse kovin kauaa miettiä miksi sarja on tyttöjen kesken niin suosittu. Samoin esmes One Piecessä on paljon ZoroxSanji -shippaamista, vaikkei hahmodesign varsinaisesti olekaan nättejä poikia. Olisin itse enemmän kiinnostuneempi siitä kuinka suosittu esmes Toriko, josta ainakin näennäisesti puuttuvat nätit pojat ja suoranainen shippaaminen, on tyttöjen keskuudessa.
Muistaakseni tyttödemografialle siirryttiin kohdentamaan tuotteita 80-luvun loppupuolella kun Saint Seiya pyöri lehdessä. En ole ihan varma oliko tyttöyleisö sattumaa, vai oliko kohde suunniteltu alun alkaen heitä silmällä pitäen, mutta sen jälkeen fujosheille suunnatut elementit ovat kasvattaneet suosiotaan, ja muuttuneet pakollisiksi.
Mitä Magiin tulee, jos oikein kyynisesti ajattelisin, niin sanoisin että salaisuus sen suosioon on siinä, että se pelaa shotacon -korttinsa varsin avoimesti.
Pitäisi fujosheja samanlaisena kuin miesotakujakin: Ei se riitä että sarjassa on söpöjä poikia tai tyttöjä, koska niitä on joka sarjassa. Se on vähän huono elementti, jonka perusteella määrittää kenelle sarja on suunnattu. Mieshahmojen keskenään parittaminenkin on niin ja näin, millon on kyse vaan toverillisesta läheisyydestä (urheilusarjat) ja millon on oikeasti enemmän dokidokia kehissä. Esimerkiksi Naruton ja Sasuken suudelmahan oli täysi läppä, mikä nauratti varmasti länsimaisia teinityttöjä, mutta en menisi vannomaan että se oli uusi juttu japanilaisille saati sitten jaksoiko se vanhempaa väkeä sen enempiä kiinnostaa.
Ja tietysti se että kaikki naiskatsojat olisivat fujosheja ja pystyisivät katsomaan sarjoja jossa kaksi miestä himoitsee toisiaan on yhtä stereotypinen kuvitelma kuin että miespuolisille vastineille kelpaa sarja kuin sarja jos siinä on bishoujo tai että pojille kelpaa kunhan siinä tapellaan ja on voimatasot. Ja jos nämä puuttuvat niin sarjaa ei pysty katsomaan. Viimeistään K-ON suosion myötähän on selvää myös gaijineille, että sarjassa ei tarvitse olla miehiä että se kelpaa naisille.
Magiakin voisi parjata siitä, että miehet katsotavat sitä vain Morgianan jalkojen takia. Itse en ainakaan tätä myönnä, sillä siinä on niin paljon muutakin.
Joutuisin helvettiin valehtelusta jos sanoisin että homolust ja bishiet ovat ainoat elementit jotka riittävät keräämään suosiota fujoshien (tai edes naisten noin yleisesti) keskuudessa, mutta sanon silti että ne ovat huitsin tärkeitä asioita. On tärkeää että naiset saadaan tehtailemaan doujinsheja, fanfikkejä ja vaikka mitä muuta, jotta he jatkavat sarjan lukemista. Shounen Jumpissa huomattiin tämä kun Saint Seiya popularisoi termin ”yaoi”, ja siitä lähtien näitä aimai -elementtejä on sisällytetty sarjoihin juuri tyttöjen houkuttelemiseksi. Ne eivät tietenkään yksinään riitä keräämään suosiota, samoin kuin moe ei välttämättä riitä miespuolisten otakujen keskuudessa, mutta nykyään ne ovat hyvin tärkeä elementti joka pitää ottaa huomioon, mikäli halutaan että sarja menestyy. Se että Hitman Reborn, Black Butler tai vaikka Magi ovat suosittuja tyttöjen keskuudessa ei ole sattumaa.
No Magissa on niin ihana tyttö yhtenä päähenkilönä. Ja niin on muuten Hunter x Hunterissakin…
Ikävä murskata maailman kuvasi mutta Hunter x Hunterissa tytöt ovat poikia.
En tahdo kuulla totuuksiasi.
Jos saa kysyä niin miltä kantilta Morgiana tuo mieleen Namin? Minä en oikein löydä yhteneväisyyksiä hakemallakaan…
Mielenkiintosta luettavaa oli vaikket mihinkään kovin ratkaisevaan lopputulokseen päätynyt.
Molemmat tytöt piti pelastaa orjakauppiaan/kiristäjän alaisuudesta ja molemmat myös taistelivat päähenkilöitä vastaan ennen vapautustaan. Luffy&Namin ja Aladdin&Morgiana suhteet ovat hyvin samankaltaisia. Tietysti Nami on puheliaampi ja eikä niin kova fyysinen taistelija kuin Morgiana, mutta molemmilla on hillitsevä vaikutus seurueessa. Molemmat ovat myös selkeästi tyttöjä, koska Magissakin ilmeisesti myöhemmin seurueeseen liittyy aikuisempi nainen.
Näissä harvoissa on harvoin mitään ratkaisevaa ja lopullista lopputulosta.