Psycho-Pass II
Sarjan loppu oli pienoinen pettymys. Koko sarjan ajan odotti ikään kuin jotain muuta kuin perinteistä eeppistä kaksintaistelua jossain hylätyssä tehtaassa, mutta sellainenhan sieltä tuli kuin huonossa toimintapätkässä. Tai oikeammin sarja lässähti vähän siinä vaiheessa kun Sibyl-systeemin todellinen luonne paljastui. Tämän jälkeen sarja muuttui vähän tylsäksi – hahmot käyttäytyivät ennalta-arvattavasti pedaten vain sitä loppuhuipennusta. Makishimakin hiljeni eikä huudellut lopussa oikeastaan mitään kivaa, ja tämä oli varmaankin se suurin pettymys.
Olisiko sarja toiminut paremmin jos siinä olisi ollut vähemmän jaksoja? No siinähän oli vain 22 jaksoa sen normaali tuplacourin 24/26 sijasta. 13 olisi aivan liian vähän, koska sarjassa skipattiin nytkin sivuhahmoja. Poninhäntätyttö jäi todella ohueksi hahmoksi, samoin hakkeri. Sen sänkykohtauksen sijoittaminen johonkin muualle kuin loppuun olisi antanut molemmille hahmoille paljon enemmän syvyyttä. Tätä kirjoittaessa tulee itse asiassa mieleen, että jäikö minulta jaksoja väliin kun en muista miten vanha koira menetti kätensä tai mitä se nuori poju nyt ylipäätään teki. Vai skipattiinko ne oikeasti tai mainittiin niin ohimennen ettei jäänyt mieleen.
Unohtuivatkohan Uroburgerilla sivuhahmot kokonaan kun oli niin kiire etsiä siistejä lainauksia länsimaisesta filosofiasta ja kirjallisuudesta? Joku muuten mainitsi niistä haisevan lukiofilosofin, taisi olla Raamattu-lainaukseen liittyen. Se on lukiofilosofiaa jos länsimainen harrastaa sitä, mutta nythän tuo rinnastuu siihen, että länsimainen lainaisi itämaisia ajattelijoita. Tämänkaltainen on välillä hyvää ja välillä ei. Hyvää se on silloin kun se täydentää ja laajentaa jotain länsimaista ajatusta. Huonoa silloin kun se on Sun Tzu (vai Sunzi nykytiedon mukaan) -lainaus tyypiltä, joka ei ole koko kirjaa koskaan nähnytkään.
Niin ketä nää oli?
Uroburgerin lainaukset olivat hyviä ja sarjasta saa paljon irti jos sitä katsoo siitä näkökulmasta, että mitä japanilainen miettii länsimaisesta ajattelusta. Ja sarjassa oli todella hyvää tuossa ensimmäisessä blogauksessani läpi käyty Psycho-Passin maailma. Siinä mielessä loppu oli todella onnistunut, oikeastaan ainoa mahdollinen. Typerää olisi ollut löytää ratkaisu siihen kysymykseen kumpi järjestelmä on parempi – Sibyl vai oikeat ihmiset. Nyt kysymys jäi hyvin elämään kun kumpikin puoli heitti uhkaukset ja haasteet kehiin. Uroburgerilla on luultavasti ollutkin tämä kuningasajatuksena koko sarjan ajan. Harmi vaan että muu sitten vähän unohtui. Tarinan taso heitteli yhdessä animaation jäljen kanssa.
Muuan jännä juttu sarjassa olivat openingin renkutukset. Yleensä käy niin, että OP-biisistä tietää heti että tykkääkö siitä vai ei. Psycho-Passissa molempien OP-biisien kanssa kävi niin, että ne olisivat ensin ”meh”-tasoa ja sitten niihin syttyi. Hitaasti aukeavia kappaleita, jollaisia animen parissa tulee vastaan ei koskaan. Merkittävä anime monessa suhteessa puutteistaan huolimatta, suosittelen.
Kaverini innostui vallan tästä sarjasta ja vaati että puhumme tästä vähän pidempään tulevassa Desussa, mutta itse huomasin samoja ongelmia. Tällä hetkellä näyttäisi siltä tosin että Urobutcher suunnittelee selvästikkin jatkoa sarjalle (???), ja kuroisi näin auki jääneitä kohtia yhteen. Arvosanaksi antaisin sarjalle 6/10. Aika Average.
Olen melko varma, että sarja ei tule jatkumaan.
Ikävää jos niin käy, mutta toivossa on hyvä elää. Ainakin se loppui tavalla jolla Butcher voisi aiheeseen palata.
Uroburger ei ole aiemminkaan tehnyt yhtään jatkoanimea. Ja kuten mainitsin, loppu oli täydellinen, ei sitä tarvitse jatkaa ja saada kysymykseen vastausta.