Aura: Maryūinkōga Saigo no Tatakai
Aura on leffa chuuneista, eli näistä veijareista josta kirjoittelin joskus vähän pidemminkin. Ilmestyi viime kuussa saataville lähimmälle torrent-sivustollesi. Auran voisi siis katsoa ratsastavan nyt suosiossa olevalla chuuniaallolla, mutta itse asiassa Auran lähtöteos-ranobe kirjoitettiin vuonna 2008 eli ennen näitä muita chuuneja. (Chūnibyō Demo Koi ga Shitai! 2011, Steins;Gate 2009, Oreimo 2008)
Se on myös paras animeteos chuuneista, vaikka kilpailu tässä sarjassa ei ole kovaa, kun kolme edellä mainittua keskittyvät muihin asioihin. Tekisi mieli sanoa realistiseksi kuvaukseksi, mutta leffan loppu on niin typerä, etten voi noita sanoja käyttää tästä leffasta. Hyvä tapa pilata elokuva on pakolla hakea eeppistä loppukohtausta. Onhan se loppu hieno, mutta ei siinä kovin paljon järkeä ole.
Realistinen se on kuitenkin erityisesti siinä, kun chuunit saavat mitä ansaitsevat, turpaansa. Miksi he tämän ansaitsevat? Koska he pyytävät sitä. Miksi heitä ei voi vain ignoroida? Kiusaaja ei vastaa tähän kysymykseen. Realistisuutta tulee myös siinä, että kukaan chuuneista ei elä missään fantasiamaailmassa, vaan ovat tietoisia siitä että ovat chuuneja. Mikseivät he sitten tee asialle mitään? Tähän kysymykseen leffa vastaa hyvin.
Toinen hyvä pointti Aurassa on se, että siinä useasti todetaan, että puolet luokasta on chuuneja. Normaalien/suosittujen/pahislasten porukka on vain pieni osa luokasta. Miksi siis tämä porukka määrää marssitahdin? Mikseivät chuunit tee ylivoimallaan mitään? Kolmas kaunis asia on päähenkilön miehistymisyrityksen murtuminen. Eivät ikävät asiat automaattisesti tee jostain realistista, mutta ”not as planned” tuo aina mukavan realistisen olon mihin tahansa.
Aura ei välttämättä ole kovin realistinen, mutta muut chuuni-sarjat siinä huonoja, että ne eivät ota huomioon ympäristöä. Tässä päähenkilöillä on ihan oikea, tavallinen perhe. Sellainen väkivaltainen huippukokki isosisko ei välttämättä kuitenkaan ole se tyypillisin perhe. Tärkeää on myös perheen reaktiot: isä ei ole ylpeä.
Hahmokeskeisessä tarinassa on se kääntöpuoli, että siinä keskitytään sitten vain niihin hahmoihin. Aurassa ei vellota siinä, miksi joku on chuuni tai millainen chuuni hän on, vaan siinä millaista on olla chuuni muiden joukossa ja kannattaako se. Kerrotaan siis pikemminkin yleisemmän ihmistyypin tarina kuin yksilön tarina. Tosin leffan vastaus kysymykseen, millaista on olla chuuni ja mitä on normaalius, ei ole kovinkaan hieno tai yllättävä, mikä on varsin sopivaa elokuvalle
Siinä missä muut chuunipariskunnat ovat olleet söpöjä ja hauskoja, Auran chuunipariskuntaa tekee välillä suorastaan pahaa katsoa. Söpöjä ehkä välillä, mutta eivät koskaan hauskoja.
Harmittaa tuo loppukohtaus, tämä olisi voinut olla todella hyvä leffa. Suosittelen kuitenkin katsomaan jos vähänkään chuunit kiinnostavat.
Ei kommentteja ;___;