Gen Urobuchi

Kunniavieraat puhuvat yleensä paljon höpöhöpöä, olivat he japanilaisia tai eivät. Ruokkivaa kättä ei kannata purra. Japanilaiset ovat erityisen kohteliasta kansaa, joten on vaikea ottaa selvää, mitä he milloinkin oikeasti tarkoittavat. Kirjoitan kuitenkin, mitä minulle jäi mieleen Gen Urobuchin kunniavierailuista Desucon Frostbitessä 2015. Käytän herra Urobuchista tuttavallista nimitystä Gen-chan, koska olen ymmärtänyt, että tätä nimitystä voi käyttää Japanissa, jos suhde on läheinen, ja olemme sentään saunoneet yhdessä.

Elokuvan pätkimisongelmissa tuli hyvin esille japanilainen mielenlaatu. Asiaa pyydettiin anteeksi varmaan vähintään viisi kertaa, niin haastattelun alussa, keskellä, kuin lopussakin. Pätkimisongelmat eivät kuitenkaan olleet heidän syytään vaan Sibeliustalon tyyppien, (eli ei siis edes Desuconin) jotka olivat kaivaneet kaapista jonkun vanhan BluRay-soittiminen, joka ei leffaa jaksanut pyörittää. Bushido-koodin mukaan vastuu kuitenkin kuului japanilaisille, koska heidän leffansa. Siitä en tiedä minkälaiset keskustelut takahuoneissa käytiin.

Gen-chan kehui Sibeliustaloa conipaikkana, ja olen melko varma, että hän oli tosissaan. Suomessa haaveillaan toki jenkkien konferenssikeskuksista, joissa conipaikka, ravintolat, hotelli ja uima-altaat ovat kaikki saman katon alla. Näissä käyneet kuitenkin tietävät, että ne voi tiivistää ajatukseen ”sielutonta paskaa”. Paremman puutteessa voi ajatella Desuconia messukeskuksessa. Kun tilat käyvät kaikkeen, ne eivät käy oikein mihinkään, eikä tunnelmaa ole suurissa saleissa, vaikka ne kuinka käteviä olisivatkin. Sibeliustalo on erinomainen conipaikka jopa talvella, varsinkin Gen-chanin kehuma pääsali. En ole huomannut, että muut vieraat olisivat tätä seikkaa panneet merkille, mutta ehkä heillä ei ole yhtä paljon kokemusta ulkomaiden kiertelystä kuin Gen-chanilla, tai en ole ollut paikalla kuulemassa.

1e2dda35926caf82192aa85d173a6f211229494d

Gen-chania kuunnellessa tajusi myös sen, minkälaista höttöä muut kunniavieraat ovat olleet. Seiyuut eivät tiedä mistään mitään, ja vaikka tietäisivätkin, niin eivät uskalla vastata. Onneksi he yleensä paikkaavat tätä puutettaan heittämällä läppää tai laulamalla. Samaa sarjaa oli myös viime vuoden kesä-Desun kunniavieras, jolta saattoi aivan kysyä niitä lempparianime- ja harrastuskysymyksiä, kun ei hän muuhunkaan oikein ”voinut” vastata. Gen-chan oli kunniavieraissa aivan omaa luokkaansa; tykitti pitkiä vastauksia joka kysymykseen, ei kertaakaan vedonnut siihen, ettei näihin kysymyksiin saa vastata, ja pelasti typerät yleisökysymykset hyvillä vastauksillaan.

Yleisökysymyksistä nousi melkoinen haloo. Ja ei syyttä. Ilmeisesti kysyjät kysyivät vain siksi, että halusivat päästä leveilemään sillä, että ovat kysyneet Urobuchilta jotain, tai sitten he eivät vain osanneet oikein käyttää Googlea. Räikein esimerkki oli lempparianimen kysyminen, jota seurasi pian saman kysymyksen kysyminen uudelleen, koska kultakalan muisti, kuurous, ADHD tai jotain muuta käsittämätöntä. Samoin kysyttiin Urobuchilta Psycho-Passin kakkoskaudesta, josta hän oli aikaisemmin päivällä selittänyt, ettei ollut sen tekemisessä mukana ollenkaan. Sama koski myös Aldnoah.Zeroa. Itse olisin kysynyt, että kun hän aikaisemmin paljasti, että Faust-viittaukset olivat Madokassa mukana ”for the lulz”, niin koskiko sama myös Psycho-Passin länsimaisen kirjallisuuden ja filosofian viittauksia. Olivatko nämä aitoja ja harkittuja viittauksia vai samaan tapaan jotain siistiä, mitä vain nakattiin mukaan? Käytetäänkö animessa länkkäriviittauksia samaan tapaa kuin länkkärileffoissa on coolia nähdä samurai heilumassa katanan kanssa ja syömässä sushia? Sen sijaan saimme kuulla, että Walpurgisnacht tarkoittaa vappua, joka on noitien juhla täällä Euroopassa.

280d6febb861600509528d4d44de677d33b44ee4

Phantom of Infernon Gen-chan mainitsi merkittävimmäksi työskeen. Ensimmäinen työ, siitä kaikki alkoi. Olisi ollut hienoa jos tästä olisi saatu yleisökysymyksiä. Tosin harva lienee visual novelia lukenut, itsekin olen vain likainen animen katsoja, joskin googlasin kaiken pelin tarinaan ja reitteihin liittyvän, kun animen loppu oli neutraalisti sanottuna kysymyksiä herättävä. Tämän yhteydessä Gen-chan mainitsikin, että anime on anime ja VN hänen käsialaansa, josta pääsemme erääseen Gen-chanin pääteeseistä eli animen ohjaajan merkitykseen.

Ohjaajan rooli korostui useaan kertaan Gen-chanin puheessa. Vertauskuvana oli, että ohjaaja on kenraali, joka johtaa joukkoaan. Armeijassa on tunnetusti hierarkinen järjestelmä, joten tämä tarkoittaa sitä, että ohjaaja vie ja muut vikisee. Kun Gen-chan laskee jotain käsistään, se on ohjaajan armoilla. Ihmettelin Gen-chanin hiljaisuutta Rakuen Tsuihon talkshow’n aikana, lähinnä vain ohjaaja Mizushima vastaili kysymyksiin. Seuraavana päivänä oivalsin, että se johtuu tosiaan tästä animeohjaajan määräysvallasta, jonka täydellisestä merkitystä en ollutkaan tajunnut. Jotenkin oletin, että käsikirjoittaja olisi tiiviimmin mukana, mutta Gen-chan antoi useaan otteeseen ymmärtää, että kun hän kässärin käsistään päästää, niin se on siinä ja ohjaaja voi tehdä sillä mitä haluaa.

430744081f1a21ae7d497abf1cf8c834cefc1417

Gen-chan kertoi, että hänen lapsuuden lempparianimensa oli Gundam. Niin kuin kaikkien muidenkin hänen ikäluokastaan. Tämän takia kannattaa edes ne Gundam-leffat katsoa, sillä Gen-chanin sukupolvi on nykyisiä animentekijöitä, jotka tykkäävät viitata Gundamiin usein. Mielenkiintoisempaa on, että toinen lempianime oli Votoms, jota hän ainoana luokallaan katsoi. Ilmeisesti Votoms on siis se sarja Japanissa, joka erottaa tosi otakut normoista.

Jäi myös sellainen fiilis, että Gen-chan piti tärkeänä ja olisi halunnut puhua enemmän Kamen Rideristä. Mutta ilmeisesti niistä kahdesta tyypistä jotka Suomessa Kamen Rideriä katsovat ei kumpikaan sattunut coniin tulemaan. Kyseessä on varmaan taas näitä lapsuuden juttuja, sillä onhan se varmasti jonkinlainen haaveiden täyttymys päästä käsikirjoittamaan sarjoja, joita on lapsena telkkarista tuijottanut.

Eräs hyvä ja mieleen jäänyt kysymys oli, miksi Gen-chan tekee scifi/fantasia-animea. Vastaus oli vähemmän yllättäen se, että sci-fiä kannattaa tehdä, koska anime mahdollistaa sen. On tuhlausta, jos animessa ei luo uusia maailmoja ja lasertaisteluita. Mielenkiintoisempaa oli se, että tämän kommentin jälkeen Gen-chan kiirehti selittämään, että tietenkään kaikki animestudiot eivät ole tälle linjalle lähteneet, vaan jotkut taas tavoittelevat sitä, että anime esittää todellista maailmaa mahdollisimman tarkasti, ja nimesi vielä KyoAnin tästä esimerkkinä. Tämä sai minut pohtimaan KyoAnia uudessa valossa. Monet KyoAnin animethan ovat olleet fantasiaa hyvin pitkälti, mutta niiden ilmaisutyyli ei ole tosiaan todellisuudesta irtautunut samaan tapaa kuin muilla studioilla. Ehkä tästä johtuu KyoAnin animaation ylistäminen, ja toisaalta se, etten ole esimerkiksi itse juurikaan syttynyt kyseiselle lafkalle – he haluavat ilmaista animellaan jotain aivan muuta, kuin Gen-chanin kaltaiset ihmiset.

95acec38446c1bed3863e585804aca7ae00d4ba6

Leffasta: Leffa oli ihan kiva niin kuin animeleffat yleensä ovat. Ne näyttävät upeilta ja niissä on kompakti tarina. Rakuen Tsuiho kuitenkin erottui tästä siinä, että siinä oli huonot hahmot. Perus Rie-tsundere päänaishahmona oli outo valinta, koska kyseessä ei ollut pöhkö romanttinen koulukomedia. Setämies cowboy päämieshahmona ja vastaparina oli vielä oudompi valinta. Sinänsä hahmot olivat tällöin helppoja, jolloin aikaa jää sellaisen pohdintaan, että kumpi voittaa, AI rajallisella kapasiteetilla vai ihmiset huomattavasti isommalla laskentateholla. AI tietysti, jos se on optimoinut koodiansa tarpeeksi monta kertaa, sillä se voi operoida suoraan binääritasolla ilman kääntäjiä. Mutta tuskin tällaisia turbonörttejä montaa oli katsomassa, jolloin elokuva ei juurikaan tarjonnut kiinnostavia pointteja. AI oli ainoa valopilkku – sellainen velikultahahmo jota Suisei no Gargantiassa yritettiin hakea. Jos Rakuen Tsuihoa peilaa Gargantiaa vasten, niin siinä mielessä leffa on onnistuneempi kun se peilaa kahden eri järjestelmän vastakkain asuttelua näiden tehtävänannon näkökulmasta. Gargantiassa tämä asetelma jäi vähän kököksi, kun taas Rakuen Tsuihoissa tämä oli parasta antia komean ulkoasun lisäksi.

Paljon puhetta oli leffan 3D-animaatiosta, ja siitä, miten sulavaa se oli tai ei ollut. Tähänkin asemaan löytyi selitys Gen-chanin puheista. Jos 3D:tä on animessa on käytetty, se on aina esitelty alleviivatusti ja selkeästi ”hei tässä on nyt sitä 3D:tä, miltä tuntuu”. Rakuen Tsuihossa oltiin sillä linjalla, että 3D-osuuksia ei lähdetä erikseen korostamaan, jolloin se sulautui kerrontaan paremmin. Tämähän sitten näkyi tosiaan siinä, ettei se näkynyt. Yllätyin siitä kommentista, että Gen-chan piti 3D- ja 2D-animaatiota eri genreinä, kun itse mietin niitä toisiaan tukevina. Gen-chan tietää luultavasti minua paremmin, joten ehkä meillä tulee olemaan jatkossa Knights of Sidonia kaltaisia animeita ja sitten ne muut animet.