Kesä 2018 Päätös

Hyvät

  • Hanebado!
  • Planet With
  • Grand Blue

Keskinkertaiset

  • Isekai Maou to Shoukan Shoujo no Dorei Majutsu
  • Angolmois: Genkou Kassenki
  • Happy Sugar Life
  • Overlord S3
  • Steins;Gate 0
  • Hataraku Saibou
  • Boku no Hero Academia

Jatkavat

  • Chuukan Kanriroku Tonegawa

Dropped

  • Free S3
  • Satsuriku no Tenshi
  • Shichisei no Subaru
  • Shoujo Kageki Revue Starlight
  • Shingeki no Kyojin S3

Hataraku Saibou oli kiva sarja, mutta ei mikään mestariteos, kun jaksot olivat aina kaavaa että pöpöt hyökkäävät ja punasolu on eksyksissä. Aineksia olisi ollut paljon muuhunkin. Mielenkiintoinen idea ja sarjasta tuli paljon hyvää fanarttia, mutta luultavasti viiden ekan jaksonkin katsominen riittää eivätkä myöhemmät jaksot tuo paljoa lisää.

Shichisei no Subaru oli täysin epälooginen sarja ja moni asia otti päähän, joten parempi vain dropata ja unohtaa koko roska. Ei ollut hyvä isekai-sarja eikä draamasarja, vaikka kumpaakin yritti. Isekai Maou to Shoukan Shoujo no Dorei Majutsu ei myöskään ollut kovinkaan hyvä isekai-anime, mutta se sentään oli rehellinen äijien tissihaaremisarja ja täytti hyvin sen roolin. Myös Rem oli tyttönä erittäin hyvä. Sarja unohti varsin nopeasti pääideansa, eli sen että pääsankarimme on sosiaalisesti rajoittunut eikä pysty kommunikoimaan ilman että leikkii demonikuningasta. Aiheesta olisi saanut komediaa tai vaikka mitä, mutta nyt jäi halvaksi katsojan samaistumispinnan kalasteluksi.

Satsuriku no Tenshi eteni niin tuskallisen hitaasti – eivätkä ne pelipuzzletkaan oikein animeen käänny – että ihmettelen niitä jotka jaksoivat tämän kokonaan katsoa tai miksi tästä edes piti tehdä anime. Free S3 tykitti paljon uusia ja huonoja hahmoja kehiin, ja kun ei aikaisemmistakaan kausista muistanut mitään, niin oli jotenkin vaikea innostua mistään. Hahmojen väliset draamatkin vaikuttivat niin turhilta ja typeriltä ettei yläasteelta oltu päästy pidemmälle vaikka aikuisia miehiä kaikkien olisi pitänyt olla.

Shoujo Kageki Revue Starlight vaikuttaa hyvältä sarjalta. Se oli kunnianhimoinen draamassaan ja kohtauksissaan, mutta jotenkin hahmot jäivät silti niin etäisiksi ettei uuteen jaksoon tullut tartuttua ja loppukaudesta huomasi, että 6 jaksoa katsomatta eikä niitä tehnyt jotenkin mieli katsoa. Sama kävi Shingeki no Kyojinin kanssa, jotenkin ei ollut yhtään fiilistä katsoa niin katsomatta jäi.

Hanebado! oli selkeästi kauden paras sarja. Eihän se nyt mitään super syvällistä tai jumalaisen älykästä ohjausta ole, että hahmon implikoidaan itkevän ja sitten paljastetaan että vesipulloa siinä vain puristettiin, mutta nämä ovat niitä pieniä asioita joita muut sarjat eivät tee. Mestarillinen ohjaus onnistui yksittäisissä kohtauksissa hyvin ja draaman kaari pysyi hyvin koossa, vaikka heikkoja hetkiä äitisuhteessa oli ja Connien kanssa taisi jäädä joku kohtaus näyttämättä. Ayanon hahmo oli myös aivan loistavasti tehty, kilpailuhenkisyys heräsi todellakin eloon, mutta lopun viaton hymy sinetöi kaiken. Kakkoskautta jää kaipaamaan, jotta sivuhahmotkin saisivat ansaitsemansa osan.

Happy Sugar Life oli kuin olikin angstianime, jossa kaikki aikuiset ovat pahoja ja elämä on yhtä kärsimystä. Voi olla pahimmassa teiniangstissa kova juttu, tarjosi erittäin paljon samaistumispintaa kuin päähenkilö oli kirjaimellisesti 14w psykopaatti, joka kuitenkin rakasti niin paljon ettei kestä. Parhaan kaverinkin kanssa oli vähän vaikeeta, mutta tietysti päähenkilö selviää kaikesta ja kaikki muut ihmiset ovat roskaa. Uskon että tämä sarja löytää kohderyhmänsä, vaikka ei tämä Mirai Nikkin tasoinen mitenkään ollut, koska itse juoni ei juurikaan kantanut ja meno oli liiankin kornia väliä.

Steins;Gate 0 ei ollut edeltäjänsä veroinen, ja varsinkin keskiosat olivat puuduttavaa katsoa. AI-Kurisu ei toiminut. Maho oli paras ja Mayushii sai viimein vähän rakastettavuutta.

Anglolmois ei sarjana ollut sen kummoisempi – sen suurin saavutus on, että se kuvasi mongolien hyökkäystä Japaniin, mistä ei ole ennen ollut animea. Sota-animena se oli varsin keskinkertainen, eikä taisteluissa ollut sen kummempaan eeppisyyttä, vaikka pyhä maa kohtasi ulkoista uhkaa. Hahmokaarti oli ok, mutta sillä koitettiin hakea kömpelösti dramatiikkaa kylvämällä niitä kuuluisia deathflageja.

Planet With oli selkeästi kauden toiseksi paras sarja. Sarjalla oli oikeasti tarina kerrottavana. Hahmoja ja lähestymiskulmaa voisi kehua tuoreeksi, mutta jos on tekijän mangoja lukenut niin ei tämä niin tuoreelta tuntunut, vaikkakin hyvää vaihtelua. Intergalaktisesta mittakaavasta huolimatta sarjaa voisi kuvailla sanalla järkevä. Ei turhaa angstia ja kaikilla motiivit kohdillaan. Erittäin kiva sarja, ehkä vähän unohdettava, mutta suosittelen.

Grand Bluen huumori ei sitä älykkäintä ollut, mutta sai nauramaan. Hahmokaartikin oli todella hyvä, äijät äijiä ja tytöt tyttöjä. Tykkäsin erityisesti Ainan hahmosta, kun meikit sulivat naamalta. Yliopistoelämääkin tuli aidosti kuvattua. Kiva ja hyvä komedia-anime, mutta kannattaa skipata jos äijien ryyppääminen ei ole hauskaa. Niitä sarjoja, joista näkee että tekijöilläkin on ollut hauskaa tätä tehdessä, mutta ei sillä tavalla että jäädään pyöriskelemään johonkin sisäpiirin juttuun, mitä valitettavan usein näkee.

En ole keskijohtoa, ja taitaapa Tonegawakin olla ylintä johtoa, mutta samaistumiskertoimet olivat kovilla tähän työpaikkakomediaan, kun palavereihin pitää saada luotua oikea ilmapiiri. Alussa moitin tätä huonosta juontajaäänestä, mutta kun siihen tottuu niin tämä on ehdottomasti sarja joka kannattaa katsastaa, jos työelämässä on tullut oltua. Kaijiakaan ei välttämättä tarvitse olla katsottuna pohjalla.