Talvi 2020 alku
Katsomislistalla
- ID:INVADED
- Eizouken ni wa Te wo Dasu Na!
- Magia Record: Mahou Shoujo Madoka Magica Gaiden
- Toaru Kagaku no Railgun
- Nekopara
- Isekai Quartet
- Rikei ga Koi ni Ochita no de Shoumeishitemita.
- Infinite Dendrogram
Mangana tutut
- Plunderer
- Itai no wa Iya nanode Bougyo-Ryoku ni Kyokufuri Shitai to Omoimasu
- Dorohedoro
- Darwin’s game
Ei kannata koskea Plundereriin, aidosti huono sarja, pervoileva päähenkilö ja hänen potkiminen ympäriinsä on tympein ”huumorin” muoto eikä numerolaskureitakaan voi älykkääksi tai kiehtovaksi kutsua.
Itai no wa Iya nanode Bougyo-Ryoku ni Kyokufuri Shitai to Omoimasu on ihan söpö isekai, mutta Infinite Dendrogram viihdyttää enemmän. Kummassakaan ei varsinaisesti mitään ihmeellistä ole. Myös Isekai Quartet on vähän nähty juttu. Railgunkin on nähty juttu, mutta se kelpaa aina, vaikka emosarja Index ei oikein enää viihdyttänyt.
Rikei ga Koi ni Ochita no de Shoumeishitemita eli ”tieteellinen” romanttinen komedia. Ihan hauska idea eivätkä päähenkilöt teoriassa ole lukiolaisia, mutta käytännössä kyllä. Tiedeosuudetkin on roiskittu vähän sinne päin, mutta kyllä tätä katsoo.
Eizouken ni wa te wo dasu na! eli villi ja randomi sarja, jonka suurin arvo on olla villi ja randomi. Ei jaksa oikein innostaa. Eniten innostaa ID:INVADED eli salapoliisihommia alitajunnassa. Kunnon murhamysteerit koukuttavat aina, ja tähän päälle vähän scifimenoa niin kyllä kelpaa. Myös punainen lanka tuntuu löytyvän, eikä homma ole vain yksittäisten rikollisten nappaamista vaan pääjuoni liikkuu ja hahmot kehittyvät.
Nekopara toiminee pelinä paremmin kuin animena. Dorohedoro toimii taatusti mangana paremmin. Darwin’s game on mangana jännä, mutta ei niin jännä, että viitsisin tarkistaa animesovituksen laadun.
Magia Recordille ei ollut kovia odotuksia, sillä eihän tämä mikään uusi Madoka voi olla. Silti se onnistui pettämään ne. Yksi ongelma tiivistyy siihen, että vanhempien ulkomaille töihin lähtöön uhrataan monta minuuttia, saman verran kuin taisteluun noitaa vastaan. Vanhempien poistumiskohtauksella ei ole juurikaan väliä, ja on syynsä, miksi ne yleensä kuitataan yhdellä lauseella. Sen sijaan ahdistavat ja taiteelliset noitataistelut olivat pääsisältöä Madokassa, nyt ne ovat nopeasti kuitattuja hälläväliä-kohtauksia. Toinen ongelma liittyy hahmoihin: on syynsä, miksi hahmoarkkityyppejä käytetään ja heistä tunnistaa heti hiusten väristä miten hahmo toimii. Madoka oli tässä loistava, jo hahmodesignistä arvasi mikä oli homman idea, ja siihen päälle oli helppo lähteä rakentamaan syvällisempää asiaa. Magia Record? Edes hahmon perusideaan tutustuminen vaatii keskittymistä ja kaikki ovat samaa kauraa ja heitä heitetään ruudulle monta kerralla. Ainoa mikä on onnistunut on Madoka2:n huppu, kaikki muu hahmoihin liittyvä on jotenkin harmaata tylsää massaa, joka ei jaksa kiinnostaa.
Ei kommentteja ;___;