Vahvimmat manga-suosittelut

Animessa on liian monta muuttujaa, että sitä voisi suositella ohjaajan, käsikirjoittajan, studion, ääninäyttelijän tai mikä tahansa perusteella. Toisin on mangassa, joka on yleensä yhden henkilön show. Näin ollen voi suositella artistia samoin tavalla kuin uskaltaa suositella jotain kirjailijaa. Jos se osaa piirtää tosi pornosti tyttöjä ja henkilöt ovat samastuttavia, niin varmaan se piirtää myös muissa mangoissaan samalla tavalla. Heitetääs taas suosittelut kehiin, mutta rajoitan suositukset vain päättyneisiin mangoihin ja jätetään taas ne Berserkit ja Great Teacher Onizukat pois.

Angel Densetsu

Tämä ei ole ainoastaan aivan helvetin hauska vaan myös henkilöt, romanssit ja tappelukohtaukset pelaavat erittäin hyvin.  Tässä sarjassa on luovaa ideaa, joka ei päädy moraalisaarnaamisen puolelle, vaikka niin olisi helposti voinut käydä. Piirrostyyli voi vaikuttaa paljaalta ja yksinkertaiselta, varsinkin kun kyseessä on kuukausittain sarja, mutta tämä on itse asiassa mangakan vahvuus, koska lukeminen on mukavan kevyttä. Artisti lienee tunnetumpi Claymore-sarjastaan, jota on usein verrattu Berserkkiin. Berserk on kuitenkin erittäin massiivinen ja raskas manga lukea. Norihiro Yagin hirviöt ja sankarit Claymoressa ovat kuitenkin mielestäni vähintäänkin yhtä hyviä kuin Berserkissä. Angel Densetsussakin on muutamia kohtauksia, jossa hän osoittaa kykynsä piirtää ja ideoita hirviöitä. Olenkin vähän vaivaantunut, tyyppi piirtää helvetin hyvin hirviöitä ja taisteluita, mutta toisaalta häneltä onnistuu myös komedia, romanssi ja mielenkiintoiset henkilöt, joten en osaa sanoa kumpaa hänen pitäisi tehdä. Pidän sekä Claymoresta että Angel Densetsusta hyvin paljon. Claymore on kuitenkin aivan toisenlainen sarja kuin Angel Densetsu. Jos ja kun Claymore saadaan pakettiin ja tyyppi aloittaa kolmannen isomman sarjansa, kyseessä saattaa olla yksi kaikkien aikojen parhaista mangoista, jos hän pystyy yhdistämään kaikki vahvuutensa. Tai ehkä olen vain jostain kumman syystä fanipoika, koska suureen yleisöön hänen tyylinsä ei tunnu iskevän. Claymoren animesta ei kannata puhua, koska sen loppu sössittiin, mutta kannattaa sekin katsastaa paria viimeistä jaksoa lukuun ottamatta, koska animessa on ”korjattu” taustojen  ja yksityiskohtien puute.

To-Love-Ru

Ecchin sarja ikinä. Tämä tiivistää koko japanilaisen echhi kulttuurin. Ironisinta tässä ehkä on, että manga ilmeisesti lopetettiin sen takia, että siitä puuttui juoni. Parasta on, että artisti tykitti sen jälkeen To-Love-Ru Darkness, joka on oikeastaan aivan täyttä pornoa. Tämä edelleen vahvistaa käsitystäni, että tällä sarjalla koetellaan ecchi-kulttuurin rajoja. Kaikesta huolimatta tässä sarjassa on itse asiassa huomattavasti keskivertoa parempia hahmoja. En voi korostaa liikaa, kuinka silloin aikoinaan shonen jumpin odotetuin sarja ei suinkaan ollut Naruto, Bleach tai edes One Piece vaan tämä, for the obvious reasons.

Onani Master Kurosawa

Piirrostyyli voi hämätä alkuun, mutta sen ei kannata antaa häiritä. Kyseessä on parasta mitä Japani voi tarjota, eli niitä pimeitä puolia, mitä länsimaisessa viihteessä tuskin tullaan tarjoamaan ikinä. Tämäkin on itseasiassa doujinshi. Alun retostelun jälkeen manga tosin kesyyntyy ja light novel jatko mangan tarinalle on melko surkea. Ilmeisesti tyypillä ei ollut pokkaa tai taitoa viedä tätä loppuun asti, mutta toisaalta tällä tavalla paljastuukin melko hyvä kasvutarina, josta ei hyviä kohtauksia puutu. Sarja tarjoaa sitä kuuluisaa erilaista näkökulmaa asioihin.

Sundome

Hmm, pervoa, fetissiä vai ihan vaan sairasta mangaa? Joka tapauksessa tämä on tehty tyylillä. Sivuhahmot ja komediaosuudet mielestäni pilaavat vähän tätä kokemusta, mutta toisaalta tietyt kohtaukset ovat niin intensiivisiä, jolloin nämä toimivat tasapainottavina tekijöinä. Kerhon perusteella tapahtuvat retket ovat tyhjänpäiväisiä ja mieshahmot heikkoja, mutta Vahvimmalle listalle ei päädy tuosta noin vain, joten sarjat parhaat puolet ylittävät helposti sen huonot puolet.

Mx0

Itseasiassa aika perusshonen fantasiataistelu romanttisin väärinymmärryksin ja muut kliseet. Mutta päähenkilö ei ole se tavallinen luuseri vaan omaa jopa miehisiä piirteitä ja kun hyvin piirrettyä ecchiä riittää niin tämä on varsin mukavaa luettavaa. Tappelut on tehty mukavalla mielikuvituksella, ehkäpä voisi jopa sanoa että niissä on tavallista enemmän ideaa.  Hahmot eivät ole mitään deeppiä shittiä vaan ihan perusmukavaa seurattavaa. Kaikki oli tässä siis oikeastaan kunnossa, mutta päähenkilö oli ilmeisesti liian alfa, joten sarja päätyi lopettavien listalle. Artisti julkaisee nyt Kagami no Kuni Harisugawaa, jossa on myöskin tavallista shonen sarjaa enemmän ideaa.  Luultavasti tämäkin sarja saa kirvestä, koska eihän me nyt mitään luovaa ja uutta haluta varsinkaan jos päähenkilö ei ole luuseri niin kuin mekin. Pretty Face kannataa lukaista myös tältä mangakalta.