Welcome to NHK -luento – Yleinen osuus
Vähän jälkipuintia luentoon, sillä varsinkin hahmoanalyysiosuus jäi vajaaksi, mutta onneksi voin täällä blogissa korjata asiaa. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan ole kirjoittaa luentoa tekstimuodossa. Desuconilla on ollut tapana julkaista luentovideot ja rastitin kohdan, että tämä käy minun kohdallani eli luento tulee sitten joskus Desuconin sivuille.
Welcome to NHK – aikamme anime Selvennän nyt ensimmäisenä ns. yleisen osuuden eli joka päättyy tuohon ”misaki misaki MISAKI ;___;” kalvoon.
Puhuin itsemurhasta paljon, mikä on vähän tabuaihe. Tämä johtui tietysti siitä, että hahmot olivat joka välissä tappamassa itseään. Ja koska Welcome to NHK ei ole mikään kaunisteleva teos vaan ihan oikeasti japanin yhteiskuntaa käsittelevä sarja niin olisi suorastaan outoa jos itsemurhaa ei käsiteltäisi. Japanilaista itsemurhaa ihmetellään Suomenkin mediassa usein ja paino nimenomaan ihmetellään sanalla. Jos haluaa päästä japanilaiseen ajatteluun paremmin sisälle, niin se kannattaa aloittaa itsekriittisestä ajattelusta länsimaisia arvoja kohtaan, eikä suinkaan siitä japanilaisuuden ihmettelystä.
Mainitun Complete Manual of Suicide kirjan käännös löytyy täältä. Kirjassa on lähinnä mielenkiintoista nuo alkutekstit, metodiosuus on turha. Voin tiivistää. Paras tapa: Häkä grillistä. Kivuton itselle ja eikä vaaranna muita kunhan siivoojat muistavat tuulettaa. Ehdottomasti ei-metodit: auton ajaminen yhtään mitään päin, junan alle hyppääminen, ampuminen yms. mistä tulee hirveästi sotkua ja ennen kaikkea suurta haittaa muille. Huomatkaa japanilainen yhteisöajattelu, ei saa olla itsekäs.
Kommentoin myös lapsipornoa. Tämäkin on vähän arka aihe. Selvää kuitenkin on, että ranoben kirjoittaja ei ole kovin tyytyväinen siihen että ulkomaat painostivat Japanin muuttamaan lainsäädäntöään. Japanissahan ei ollut asian kanssa ongelmia. Manga ja anime antoivat virheellisesti sitä kuvaa, että piirretty lolicon-taide olisi jotenkin epäsuotavaa. Kyseessä oli kuitenkin selvästi oikea lapsiporno myös mangassa ja animessa, koska siinä mainittiin näyttelijöiden nimiä. Tässä yhteydessä kritisoin myös lapsipornolla pelottelun avulla läpi runnottua nettisensuurijärjestelmää. Kivasti seuraavana päivänä tuli uutisia kuinka taas on määrätty lisää sensurointia. Näen sensuurin lähinnä ongelmien välttelynä. Toivottavasti jatkossakin halla-ahoja tuomitaan sakkoihin eikä suinkaan mennä siihen että alettaisiin vihapuhesivuja sensuroimaan.
Eräänä pointtina oli, että NHK on huono otakukulttuurin kuvaus. Moe analysoidaan vain Yamazakin hahmon kautta, jolloin se on erittäin subjektiivinen näkemys. Moni valitettavasti pitää NHK hyvänä otakukulttuurin kuvauksena, vaikka siinä käydään lähinnä vain kerran shoppailemassa ja moekahvilassa, Satou pelaa yhden illan erogeita ja muu onkin sitten pikemminkin Yamazakin hahmoon liittyvää. Esimerkiksi ”MMORPG arc” on kestoltaan huomattavasti pidempi kuin ”otaku arc”.
Hikikomorin määritelmän tuli esille kalvoista. Mutta näin suomeksi virallinen japanilainen määritelmä on, että elämäntyylisi on kotiin keskittynyt, ei halua tehdä tai opiskella ja tämän tila on kestänyt yli 6 kuukautta, ei muita vakavia mielenterveyshäiriöitä ja viidentenä kohtana, että ei ole henkilökohtaisia suhteita eli ystäviä. Hikikomoreille voidaan tehdä useita eri muitakin diagnooseja, joista varmaan sosiaalisten tilanteiden pelko tulee ensimmäisenä mieleen, mutta tämä ei ole siis mikään vaatimus. Huonot sosiaaliset taidot eivät myöskään kuulu näihin diagnooseihin vaan paino on nimenomaan haluttomuudella, eristäytymisellä ja kieltäytymisellä. Hikikomori saattaa olla vain japanilainen ilmiö, jossa tapauksessa sitä ei tulisi käyttää muualla maailmassa. Suomeen tuo termi kuitenkin näyttää rantautuneen ainakin näissä piireissä ja mikseivät nuo diagnoosikohdat pätisi myös suomalaisiin. Eräs näkemys on, että hikikomori ei ole psykologinen ilmiö vaan sosiologinen eli yhteiskunnasta johtuva.
Seuraavaksi Yamazakin hahmoanalyysi.
Lähde hikkyartikkeliin:
Journal of Nervous & Mental Disease. 198(6):444-449, June 2010. Hikikomori, a Japanese Culture-Bound Syndrome of Social Withdrawal?: A Proposal for DSM-5.
Ja selvenetään saman tien ircin perusteella:
”olen lukenut ranobea sen verta usein että kirjoittaja alleviivasi lapon olevan paha juttu”
Kyllä, vaikka ei tosin välttämättä ihan alleviivannut mutta asia esitettiin negatiivisessa valossa. Ja tämä asenne välittyi myös animeen ja mangaan, vaikka niissä käsitellään päällisin puolin loliconia. Mutta kirjoittaja ei myöskään suhtautunut iloisesti lainsäädännön muutoksiin.Tilannehan on varsin jännä. Levittäminen kiellettiin, hallussapitoa ei, jolloin Satou ja Yamazaki eivät tee mitään laitonta. Ottaen huomion kirjan luonteen veikkaisin itsekkin että luultavasti kritiikki kohdistui rajoituksiin ja muutoksin yleensä, eikä niinkään siihen että kirjoittaja olisi ollut lapsipornon suurkuluttaja.