Syksy 2011 päätös

Teen tällä kertaa niin että kommentoin vain päättyneet eli en kommentoi puolivälin tuntemuksia Personasta, Mirai Nikistä, Chihayafurusta tai Guilty Crownista.

Kuvitellaan tilanne jossa meillä on kaksi kokkia. Toisella on huippukeittiö kaikilla mahdollisilla varusteilla. Ainekset ovat korkealaatuisia ja kalliita. Toisella on katukeittiötyylinen viritelmä ilman sähköjä ja ainekset on kaivettu alelaarista. Kumpi näistä kokeista on kovempi kaveri jos he saavat laitettua samantasoisen aterian? Tämä asetelma kuvaa hyvin kahta tämän kauden sarjoista: Fate/Zeroa ja Mashiroa . Toista kohtaan odotukset olivat korkeat ja toiselta ei odottanut yhtään mitään. Mashirosta jäi paremmat fiilikset käteen, koska se nimenomaan yllätti ja mielestäni arvostus kuuluu sellaiselle, joka vastoin kaikkia odotuksia onnistuu tekemään hyvää jälkeä.

Päättyneet

Boku wa Tomodachi ga Sukunai

Kirjoitan tästä erillisen arvion, joka tulee sitten kun olen saanut sen valmiiksi.

Mashiro iro Symphony: Love is pure white

Nauti kissastasi, sillä mitään muuta et tule koskaan saamaan. ;_;

Kirjoitin väliaikakatsauksessaPeruserogehaaremia ja sarja tietää sen itsekin”. Tämä lausahdus ei ollut väärin sanottu, sillä sitä peruserogehaaremia Mashiro todellakin oli sarjan alkupuoliskon. Sitten ilmeisesti tekijät haistattivat paskat alkuperäismateriaalille ja lähtivät vetämään omaa linjaansa. Tästä seurasi hyvää (ellei jopa erittäin hyvää settiä), jossa haaremikisassa häviäjätyty todellakin häviää. Ja hänen epätoivollaan mässäillään niin julmasti että välillä tekee pahaa katsoa. En muista tällaista olleen oikein missään muussa sarjassa. Lähimpänä tulee Clannadin Kyou mieleen, mutta se oli kevyttä tähän verrattuna. Sarja yllätti myös muilta osin, sillä en arvannut voittajaa oikein eikä sarjassa ollut pikkusiskolle omistettua jaksoa. Myös fanservice aka rantajaksot, pantsushotit, kylpykohtaukset yms loistivat vähyydellään. Ja jos niitä oli niin ne saattoivatkin olla vakavia kohtauksia. Hyvin epätavallinen sarja siis, joka valaa toivoa paremmasta huomisesta. Harmi että alkupää oli sellaista, että tämä sarja tulee menemään monen tutkan ohitse. 4chanin /a/ käyttäytyminen kuvastaa sarjaa kuin sarjaa aina osuvasti. Tämän kohdalla se oli:

Jaksot 1-6: Kuva jossa teksti ”why I haven’t dropped this yet” ja ehkäpä 50 viestiä kun uusi jakso tuli.

Jaksot 7-13: Kuva jossa itkevä tyttö ja useita +200 viestin ketjuja ei pelkästään uuden jakson ilmestyessä vaan myös pitkin viikkoa.

Fate/Zero

Lisäksi miksi meidät pakotetaan katsomaan yaoi-paskaa.

Teknisesti ei loppunut, käytännössä kyllä sillä maailmanlopun todennäköisyys nousee pitkällä aikavälillä, eikä voida varmasti tietää tullaanko tälle näkemään jatkoa. Kolme kuukautta on lähellä ikuisuutta.

Kuten yllä kuvattu, tämä oli sarja oli pettymys. Luultavasti se johtuu siitä, että Urobuchille ei sovi tämänkaltainen tarina. Fate/Stay Nightissä toki jutellaan ja pohditaan asioita, mutta Nasun pohdinnat eivät ole samanlaisia. Ne ovat osa hänen luomansa maailman sisäisiä sääntöjä ja vahvistavat sitä. Urobuchi ei ole tähän maailmaan päässyt sisälle. Hänen pohdintansa sopivat Saya no Utaan ja Madokaan. Itseasiassa pohdinnat eivät kuulu Fate/Zeroon, koska se on battle royale ja battle royalea me haluamme. Nyt saamme nauttia jutteluista, jotka eivät sovi ollenkaan tähän maailmaan eivätkä muutenkaan ole Urobuchin parasta jälkeä. Ne vähätkin toimintakohtaukset saadaan torpattua kun aletaan murehtimaan syntejä syviä kesken taistelun.

Mutta kyllä niitä onnistuneitakin kohtauksia löytyy ja jakso 11 oli varmaan vuoden parhaimpia yksittäisiä jaksoja. Tämä kohtaus toimi sen takia, että sillä ei ollut mitään tekemistä henkilöiden tai tarinan kanssa vaan oli hyvä yleismaailmallinen pohdinta johtajuudesta. Kotominen ja Kultsun juttelu jaksossa 12 ei toiminut, koska se koitti olla yleispätevä pohdinta, mutta kuitenkin hahmoihin sidottu. Harmi vaan että hahmot ovat tuttuja eikä kyseinen dialogi sopinut heidän suuhunsa ollenkaan ja käteen jäi lähinnä tympääntynyt ja kiusaantunut olo. Lisäksi siinä rikotaan Fate maailman sääntöjä räikeästi kun Command Spellit ilmestyvät. Sääntörikkomuksia sarjassa riittää. En ole niin fanipoika että niistä pahoittaisin mieleni, mutta kyllä ne kuvastavat Urobuchin välitinpitämättömyyttä ja herättävät kysymyksen eikö hänen olisi parempi kirjoitella omia juttujaan vapaasti kuin koittaa sovittaa niitä valmiiseen muottiin?

Mawaru Penguindrum

Tämä sarja ei ollut minua varten. Tykkäsin alkupäästä ja sekopäisestä Ringosta. Loppupään jaksot olivat aivan mahdottomia, eivätkä ne minuun iskeneet. En tiedä, ehkä tässä animessa oli liikaa tavaraa. Ehkä se oli siitä kiinni, ettei tämän sarjan naisista kukaan ollut oikein waifumateriaalia kun Ringokin unohdettiin alun jälkeen ja miehet olivat ihmehyypiöitä ettei heistäkään välittänyt sen enempää. Ehkä se oli tämä uhraudu muiden vuoksi teema, joka on aina tympeä. Paitsi että trolololo, eiväthän pojat edes uhrautuneet vaan kävelivät kohti uusia maailmoja. Ehkä se oli pahis, joka laatikosta ulospäästyään haluaa tuhota maailman koska katkeruus. Nietzschehän nimenomaan meinasi, että yli-ihminen ei sellaiseen pelleilyyn ryhdy (jos sarja nyt edes tähän viittasi). Myönnän kyllä tämän sarjan meriitit ja kyseessä on varsin erinomainen anime, jossa tarinoiden langat yhdistetään taitavasti yhteen, juonenkäänteistä ei ole pulaa ja visuaalista silmää riittää. Merkitään aikakirjoihin, mutta ei minun henkilökohtaisessa arvoasteikossa ole kovinkaan korkealla.

Jos loppu jäi kaivelemaan niin se on jo selitetty toisaalla.

Idolm@ster

Idolm@ster on tehty Gutsin kaltaisille miehekkäille herrasmiehille. Kuvastaa myös fiiliksiä kun uusin jakso latautuu koneelle.

Idolm@steria ei katsota. Idolm@steria eletään. Tätä on japanilainen viihde parhaimmillaan. Niin paljon fanarttia, niin paljon lauluja, niin paljon pelipätkiä youtubessa ja ennen kaikkea niin monta idolia joita fanittaa. Kunpa osaisin kuuriimuja ja pääsisi itse pelaamaan.

En ennen animea tajunnutkaan kuinka hyvin Idolm@sterin hahmot on tehty. Niitä on oikeasti mietitty. Kaikilla on yksi selkeä piirre, joista hänet helposti tunnistaa, mutta hahmot eivät kuitenkaan ole yhden tempun ihmeitä.

Luulin että anime olisi lähinnä keveä mainos, mutta se menikin aika vakavaksi. Välissä oli heikkoja yhden vitsin jaksoja, mutta kokonaisuudessaan tämä sarja oli erittäin hyvä. Viittaukset aikaisempiin jaksoihin muistettiin jopa pienet yksityiskohdat mukaan lukien, jolloin paketti pysyi kasassa. Idolien kehittyminen ja sen tuomat ongelmat käytiin läpi hyvin. Tiettyjä Mikin ja Harukan dialogeja voisi jopa haukkua älykkääksi. Sarja on hyvä silloin kun tietää, mitä jaksossa tulee tapahtumaan ja pitää siitä silti. Ei se konsertti tietenkään peruunnu, kyllä hän saa äänen takaisin, kyllä taatusti se pikkuveli löytyy ja eiköhän kaikki kerkeä sinne joulujuhlaan. Tästä järkeilystä huolimatta huomasin aina jännittäväni miten jaksossa tulee käymään. Ja kun katson tämän uudestaan, niin tiedän jo tässä vaiheessa, että idoleiden kohtalo jännittää myös silläkin kertaa. Tälle on kai joku hieno termikin. Hyvää tarinaa ei pysty spoilaamaan, sillä hyvä tarina ei ole riippuvainen yhdestä juonenkäänteestä vaan henkilöistä.

Tuntuu muuten taas pahalta mies kun kausi päättyy

Tippuneet/Odottamassa parempia aikoja:

Shana

Tajusin lopulta ettei minun tätä kuraa tarvitse katsoa.

Maken-ki

Ehkä katson loppuun, mutta sillä ei ole suurta merkitystä katsonko vai enkö. Luultavasti toimii paremmin mangana. Ja muutenkin bd versio on pelimiehen ratkaisu koska ne valonsäteet.

Working!!

Tämän katson loppuun sitten kun kuuluisat paremmat ajat koittavat.