Japani on maailman paras maa
No tämähän on ollut meille alan harrastajille jo pitkään tiedossa. Ja tietty eräälle norjalaiselle kaverille, vaikka meillä lienee eri kriteerit perusteluina. Mutta jos nyt haetaan objektiivisempaa kriteeriä, kuin söpöjä piirrettyjä tyttöjä tai rasistisuuden astetta, niin Freud-sensei lohkaisi sellaisenkin asian, että yhteiskunnan kehittyneisyyttä osoittaa se kuinka se käsittelee aggressiota. Toisin sanoen kohdistuuko aggressio luovaan toimintaa vai ilmeneekö se tuhoavana väkivaltana. Uliuli wikipedia lähteenä, mutta näyttäisi näissä olevan lähdeviitteet kunnossa. Tämä on edelleen blogi eikä tiedejulkaisu, joten siitä mennään missä aita on matalin:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_intentional_homicide_rate
http://en.wikipedia.org/wiki/Crime_in_Japan
http://answers.google.com/answers/threadview?id=3231
Animen antamasta kuvasta huolimatta Japani ei ole väkivaltainen maa. Yllä oleva ei ole kattava katsaus, mutta jos lasketaan mukaan kaikki väkivaltarikokset eli murhat, pahoinpitelyt ja raiskaukset, niin Japani on aivan omalla tasollaan näiden alhaisuudessa. Tämä tuli tuskin kenellekään yllätyksenä ja tällä perusteella Japani todella olisi maailman parhaita maita. Mutta vähemmän tiedossa lienee se seikka, että psykoanalyysin näkökulmasta murha ja itsemurha johtuvat molemmat samasta ilmiöstä ja superegon kehittyneisyys ratkaisee, että kohdistuuko aggressio ulkopuolisiin vai itseen. Ja oops, onko se Japani yksi maailman itsemurhamaista. No onhan se:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_suicide_rate
http://en.wikipedia.org/wiki/Suicide_in_Japan
Taitaa maailman parhaan maan titteli mennä Itävallalle näin nopealla vilkaisulla, jos kriteerinä on aggression hallinta. Japani itsemurhaluvuilla, varsinkin kun naisten osuudessa on ykkössija, ei voida puhua kehittyneestä yhteiskunnasta, joka osaisi käsitellä aggressiota.
Noh miksi näin? Hurrdurr seppuku ja sillei. Psykoanalyyttiseltä kannalta syynä on japanilaisen yhteiskunnan kovat vaatimukset, mikä kehittää supergon aivan jäätäviin mittoihin. Kun ihanneminä ja todellinen minä poikkeavat suuresti toisistaan, niin aggressio kohdistuu itseen ja epäkelpo minä tuhotaan. Epäkelpoisuus voi johtua varsinkin Japanissa työttömäksi joutumisesta. Ulkopuoliseen kohdistuvassa aggressiossa ihanneminän ja todellisen minällä ei ole juurikaan eroa. Henkilö on tällöin oikeutettu tappamaan niitä ketkä käy ns. vittuileimaan. Tällaiset tyypit perustelevat murhan sillä, että se oli uhrin vika, koska itsessä ei ole mitään vikaa. Superegon tietysti kuuluu myös se kuinka hyväksyttävää itsemurha on. Mutta se että itsemurha on hyväksyttävää kulttuurissa ei sinänsä ole syy itsemurhaan. Taustalla on nimenomaan jäykkä ja ankara superego, joka aiheuttaa sen, että ihminen syyttää kaikista epäonnistumisista epärealistisesti vain itseään.
Ainiin, mites se Suomi pärjääkään näissä mittauksissa?
Lähteet:
Liisa Keltinkangas-Järvinen. Väkivalta ja Itsetuho. 1978.
Kirjoitat asiaa, mutta aivan käsittämättömän huonolla suomella.
Käytän mieluummin termiä persoonallinen tyyli, mutta täytyy myöntää että tämä juttu oli jostain syystä enemmän päin helvettiä kuin yleensä. Korjailin pahimmat.
Voi koira nyt hessu.
Japanin itseen tai muihin kohdistuvaa aggressiolukuja tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että Japani on kollektiivikulttuuri (kuten useimmat Aasian maat), kun Suomessa ja useimmissa muissa länsimaissa taas vallitsee yksilökulttuuri. Kollektiivikulttuurissa perhe ja yhteiskunta ovat äärimmäisen tärkeitä, ja lapsista huolehtivat perheyhteisöt voivat olla suurikokoisia. Toisaalta kollektiivikulttuurissa lapset kasvatetaan tietyllä tavalla riippuvaisiksi muista ihmisistä, eikä lasta rohkaista itsenäisiin ja luoviin päätöksiin samalla tavoin kuin esim. Suomessa tehdään lapsille hyvin varhain. Monikulttuurisia kouluja käsittelevissä kirjoissa kerrotaankin, että kollektiivikulttuureista Suomeen saapuneilla lapsilla on usein vaikeuksia aloittaessaan Suomessa koulunkäynnin, koska suomalaisessa koulussa vaaditaan omatoimista työskentelyä niin paljon.
Kollektiivikulttuurien ulkoisen aggression vähäisyyttä voi hieman selittää se, että kulttuuriin kuuluu auktoriteettien ehdoton totteleminen ja vanhempien ihmisten kunnioitus, mutta toisaalta myös juuri negatiivisten asioiden sisäänpäinkääntyvyys. Kenties juuri siksi Japani loistaakin itsemurhatilastoissa, koska kollektiivikulttuureissa hankalista asioista yleensä vaietaan. Epäonnistuessa kollektiivikulttuurissa ihminen kokee pettäneensä häneen kohdistuneet odotukset, mitkä Japanin yhteiskunnassa ovat meidän näkökulmastamme katsottuna vähintään kohtuuttomat. Tiedä sitten, miten löysänä ja narsistisena japanilaiset meidän yksilön vapautta ja omatoimisuutta korostavaa kulttuuriamme oikein pitävät. :D
Oikein mielenkiintoisia artikkeleita blogissasi, olisi mukavaa jutella aiheista joskus ihan IRL esim. Talksissa tai seuraavassa blogimiitissä!
~Cilla // Afureko