Korealaisten nettisarjakuvat
Korealaiset ovat keksineet julkaista sarjakuvaa netissä. Ja netissä tässä yhteydessä tarkoittaa ihan oikeasti netissä, eli netistä otetaan hyödyt irti. Nämä nettisarjakuvat ovat nimittäin yksisivuisia, värillisiä ja niissä voi olla musiikkia mukana. Yksisivuisuus tarkoittaa sitä, että sarjakuvaa luetaan vierittämällä sivua alaspäin eikä suinkaan klikkailemalla ”seuraava sivu”-painiketta. Ja näinhän se pitäisi tehdä, lukeminen on luonnollista eikä seuraavan sivun latautumista tarvitse odotella. Sivut voidaan värittää kun ei tarvitse huolehtia tulostimen värikasettien riittävyydestä. Mikään ei myöskään estä laittamasta tunnelmaa luovaa biisiä sarjakuvan yhteyteen.
Näissä nettisarjakuvissa on noin yleisesti paljon vähemmän yksityiskohtia kuin mustavalkoisissa manwhoissa/mangoissa. Värien käyttäminen vie veronsa kun julkaisutahti yrittää olla samaa kuin painetuilla versioilla. Tämä näkyy myös ruuduissa, joista suuri osa on helposti piirettäviä naamakuvia, liikettä kuvaavia sutaisuja ja yksinkertaisia taustoja. Osiltaan laatuun vaikuttaa myös se, että kustantajia ei ilmeisesti ole, ja toiminta on harrastajamaisempaa. Harrastajamaisuus meinaa myös sitä, että voidaan käsitellä sellaisia aiheita jotka painetuissa julkaisussa eivät menisi läpi tarkastuksessa.
Shounenia korealaisittain
Kulttuurieroja on huomattavissa siinä, että Korea on poikabändien luvattu maa ja Japani idolityttöjen. Manhwassa on pitkiä salskeita nuoria miehiä ja naiset ovat kaukana pelastettavista moepalloista. Naiset eivät tietenkään ole kovimpia taistelijoita, mutta voimatasoiltaan kuitenkin lähellä huippua, eikä suinkaan pohjamudissa kuten mangassa usein. Naisten ulkonäkö on rajumpi ja kauniimpi, eikä niinkään söpö.
Omat suosikkini:
Noblesse
Noblessea voisi verrata Isoon Kolmeen shounenissa, mutta tämä vertaus koskisi lähinnä toimintakohtauksia ja vihollisia. Vihollisten voimatasot nousevat, mutta päähenkilöiden voimatasot ovat jo alusta asti tapissa ja he rajoittavat niiden käyttöä. Sivuhenkilöillä voimatasot toki nousevat, mutta eivätpä sivuhahmot tappeluita hoidakaan kotiin.
Tyypillinen naishahmo. En viitsi kokonaisia sivuja laittaa kun ne ovat pidempiä kuin tämä blogaus
The Gamer
Peruslähtökohdat eli poika-kohtaa-maagisen-tytön ja joutuu mukaan voimatasojen maailmaan jossa hänen on kiivettävä, koska se on päähenkilöpoikien tehtävä. Mutta tällä kertaa päähenkilö pelaa MMORPG-säännöillä kun muut vetävät perinteistä chi/chakra/ki/martial arts -linjaa. Tämä näkövinkkeli lisää sopivasti tuoreutta niin, että jaksaa vielä yhden tällaisen lukea. Kivana ajatusleikkinä on se, miten skillien grindaus toimisi oikeassa elämässä.
Dice
Jengi saa noppia, joilla saa muokattua ulkonäköä, voimatasoja tai yliluonnollisia voimia. Ensi alkuun kaikki muokkaavat pituuttaan, naamaansa ja älykkyyttään parempia kouluarvosanoja varten, mutta sitten alkaa tapahtua. Noppia saa tehtävistä, joita jakaa jonkun sortin söpöilevä tekoäly kännykän välityksellä.
No ehkä vähän korni joo, mutta ei se estä tykkäämästä
Knight Run
Eeppisen mittakaavan avaruussotaa örkkejä vastaan. Päähenkilöt ovat ritareita, joiden pitää tappaa kovimmat avaruusmöröt lähitaistelussa miekan avulla. Erittäin sekava tapaus, mutta kelpaa, koska se nyt vaan on hienoa kun avaruusolennot luokitellaan type-77 rank SS-taktiikalla. Päähenkilöt ovat naispuolisia, eikä tule äkkiä mieleen toista toimintamangaa joka keksittyisi kahden tytön tarinaan.
Saa muuten suositella, en ole näitä lukenut kuin tusinan verran. Ja jos halu heräsi näitä lukea, niin suosittelen Batotoa. Jotkut netin paheellisista piraattimangasivuista pätkivät nettisarjakuvia, jotta saisivat enemmän mainostuloja useammilla sivunlatauksilla tai teknisistä syistä. Batotossa sarjakuvat ovat aina pitkinä yksisivuisina ja myös musiikille löytyy tuki.
Ei kommentteja ;___;